Viikon sää: SATAa

Kolumni 26.1.2009

Tutkimuskoordinaattori Jukka Pirttilä

Mitä saadaan, kun melkein sata asiantuntijaa kokoontuu yli 1,5 vuodeksi miettimään sosiaaliturvan uudistamista? Se selviää tällä viikolla, kun hallituksen asettama sosiaaliturvan uudistuskomitea SATA esittelee ehdotuksensa. Tosin jo viime viikolla tuli julki työmarkkinajärjestöjen ”sosiaalitupo,” jota tulikivenkatkuisesti mutta perustellusti kritisoidaan täällä.

Alkuperäisen SATAn tavoitteenahan on ollut ”työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä arvioidaan verotuksen, perusturvan (mukaan lukien asumistuki) sekä työttömyysturvan uudistaminen.” Lisäksi tarkoituksena on yksinkertaistaa sosiaalitukien viidakkoa ja varmistaa, että sosiaaliturvan rahoitus on kestävällä pohjalla.

Tehtävähän on suorastaan ”mission impossible”: kuinka kannustavuutta ja turvaa parannetaan samanaikaisesti, kun julkisen talouden peruskurssilla opetetaan, että näiden tavoitteiden välillä on ristiriita? Jos sosiaaliturvan tasoa nostaa, sosiaaliturvan varassa elämisestä tulee houkuttelevampaa töissä oloon verrattuna ja päinvastoin. Eikä ole yksinkertaistuskaan helppoa. Jokainen joka on perehtynyt esimerkiksi asumistukeen tai työttömyysturvaan allekirjoittaa varmasti yksinkertaistamistarpeen, mutta mistä aloittaa?

Minulla ei ole valmiita vastauksia, mutta seuraavassa kuitenkin yhden tutkijan toivelista uudistussuunnista.

1. Perusturvan tason nostaminen. Perusturvan taso on pysynyt reaalisena suurin piirtein samalla tasolla 1990-luvun alusta saakka. Köyhät eivät siis ole varsinaisesti köyhtyneet, mutta kuilu köyhimpien ja työssä käyvien välillä on tasaisesti kasvanut ansiotason noustessa. Ennen pitkää myös minimitoimeentulon varassa elävien tilannetta pitää reaalisesti parantaa, jotta vältetään tämän väestönosan syrjäytyminen. Suhteellisilla tuloeroilla on väliä. Kummassa yhteiskunnassa eläisit mieluummin, Yhteiskunnassa A, jossa omat tulosi ovat 3000 euroa kuussa mutta muiden tulot 2500 euroa, vai yhteiskunnassa B, jossa omat tulosi ovat 3500 euroa, mutta muiden tulot 10 000 euroa? Jokainen keksii vähintäänkin hyviä syitä sille, että joku valitsisi tuon viisisatasen köyhtymisen.

Toteuttamiskeinoja on monia: kunnallisverotuksen perusvähennyksen reipas korotus, esimerkiksi 3000 euroon. Pienempien eläkkeiden nosto, joka on ilmeisesti toteutumassakin. Peruspäivärahan nosto, jolloin riippuvuus toimeentulotuesta pienenisi. Ja jos linkki peruspäivärahan ja ansioturvan välillä poistettaisiin, saataisiin samalla summalla suurempi vaikutus köyhyyteen kuin nykyisessä tilanteessa, jossa nämä kaksi ovat sidottuja toisiinsa johonkin kauan aikaa lukittuun suhteeseen, joka ei enää nykytilanteessa tunnu järkevältä. Yksi keino on myös toimeentulotuen perusosan siirtäminen Kelan hallinnoitavaksi, jolloin toimeentulotuki tulisi helpommin kaikille, joille se lain mukaan kuuluu. Kai siitä edelleenkin kieltäytyä saisi, jos raha ei ole tarpeen.

2. Kannustavuuden parantaminen. Edelliset toimet heikentävät kannustavuutta, mutta pahimpia ongelmia voi välttää, kun huolehtii siitä, etteivät varsinaisessa työttömyysloukussa olevien asema ainakaan pahene. Selvitysten mukaan kannustinloukut koskevat kuitenkin useammin ansioturvan varassa eläviä, ja edellä pyrittiin perusturvan parantamiseen. Perusturvan varassa työttömyysloukuissa ovat useimmiten perheelliset, sillä heillä sosiaaliturvan taso on korkeampi. Meillä on käytössä jo tehokas keino pienipalkkaisen työn kannattavuuteen: ansiotulovähennys, jonka saa palkkatulosta, mutta ei päivärahatulosta. Ansiotulovähennystä pitäisi kasvattaa, sen kohdentumista miettiä uudelleen (pitäisikö poistumaprosenttia pienentää?) ja vähennyksen tulisi olla sitä suurempi mitä useampia lapsia on. Tämä olisi täsmätoimi pahimpien työttömyysloukkujen purkamiseksi. Myös väliaikaisen työn vastaanottamisen kannustimia voi parantaa, mm. juuri vähentämällä toimeentulotukiriippuvuutta ja lisäksi poistamalla työmarkkinatuen tarveharkinnan ja lieventämällä sovitellun työttömyysturvan leikkautumista palkkatulojen myötä. Nämä jälkimmäiset keinot taitavat työmarkkinajärjestöjen viimeviikkoisen varjo-SATAn perusteella ollakin myötätuulessa.

3. Vastikkeellisuuden kasvattaminen. Tanskan malli koostuu kolmesta palasesta: pienestä irtisanomissuojasta, korkeasta työttömyyskorvaustasosta ja siitä, että työttömyysturva on hyvin vastikkeellinen: sen saaminen edellyttää aktivointitoimiin osallistumista ymmärtääkseni heti työttömyyden alusta alkaen. Tanskalaisprofessori Torben Andersenin mukaan nimenomaan vastikkeellisuuselementti on se, mikä selittää Tanskan työttömyyden laskua. Kaksi ensimmäistä elementtiä kun olivat jo voimassa kun työttömyys oli Tanskassakin korkeaa. Vastikkeellisuus vähentää korkean korvaustason kannustinvaikutuksia, kun työttömän vapaa-aikaa rajoitetaan. Mutta pitää myös muistaa, että järjestelmä maksaa: aktivoinnin pitäisi ehdottomasti olla muutakin kuin rangaistus. Aktivoinnin lisääminen on perusteltua joka tapauksessa jo pelkästään sen takia, että työtöntä ei jätetä ongelmineen yksin. Tarkemmat ehdotukset jätän tämän alan asiantuntijoille, mutta sosiaalitupossakin taisi olla muutama ehdotus, joissa korkeampaan työttömyysturvaan, jolle taatusti on tarvetta, liittyy aktivointiosuus.

Jossain vaiheessa tarvitaan lisäksi esitys siitä, miten kaikki tämä tehdään kustannusneutraalisti. Kaikki edellä mainittu maksaa – miljardi ei taida alkuunkaan riittää – eikä SATA saanut edes maksaa juuri mitään. Eli mistä varat? Helposti, verojärjestelmän tehostaminen tarjoaa useita mahdollisuuksia. Ensiksi tulee mieleen ruuan alv-alen peruminen, koska sitä perusteltiin sosiaalisilla syillä, mutta edellä mainitut toimet toisivat saman hyödyn halvemmalla. Sillä saataisiin kasaan puoli miljardia, ja loput kuroisin näistä: yritysten Kela-maksun palauttaminen, kiinteistöveron korotus, tuloveron vähennysten karsiminen (asuntolainan korot, kotitalousvähennys), osinkotulojen verotuksen kiristäminen jne. Mutta nyt taidettiin mennä jo seuraavan komitean mandaatille.

Ja jotta kaikki olisi vielä vaikeampaa, ehdotan vielä kolmattakin komiteaa, joka miettisi myös julkisia palveluita. SATA käsittelee ilmeisesti julkisia hyvinvointipalveluita vain niiden käyttäjämaksujen suhteen, mutta tarvis olisi käsitellä muutenkin. Köyhimpien kokonaistuloista terveys- ja sosiaalipalvelut vievät leijonanosan ja varsinkin terveyspalveluiden saannissa eriarvoistuminen on noussut aivan liikaa. Siis JUPA tai vähintään TEPA nopeasti pystyyn.

Share

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share