Rent-seeking, jatkoa edelliseen

Kolumni 8.7.2009

Erikoistutkija, tiedottaja Heikki Taimio

Vajaa vuosi sitten ennustin tällä palstalla väärin. Lomakauden ajaksi vaimentunut vaalirahoituskeskustelu ei virinnytkään uudestaan lähestyttäessä kuntavaaleja. Näin ei tapahtunut myöskään eurovaalien alla vaan pian niiden jälkeen.

Pikkaisen on tuo ”vaalitauko” ihmetyttänyt. Mitä tämän jupakan päälietsojilla – Alma Media Oyj:llä ja Sanoma Oyj:llä – on oikein ollut mielessään? Kuinka olisi käynyt, jos myös eduskuntavaalit olisivat sisältyneet aikatauluun? Väistämättä tulee mieleen, että pyrkimyksenä on ollut kaataa pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Vanhanen sekä puoluesihteeri Korhonen, ehkä puoluekin ja lopulta koko maan hallitus, mutta samalla on haluttu välttää vaikuttamista kunta- ja eurovaalien tuloksiin.

Kuten edellisessä kolumnissani totesin, Systeemiin kuuluu mm. median riippuvuus mainostajista. Kyllähän Toivo Sukarin kalustekauppa Masku mainostaa melko runsaasti, mutta paljon isommat tulovirrat taitavat mediataloille sittenkin kertyä niistä lukuisista kauppaliikkeistä, jotka sijaitsevat Kehä III:n sisäpuolella. Niinpä niillä on iso intressi mustata maine sekä haja-asutusalueiden kauppiailta että heitä tukevilta poliitikoilta. Sattumoisin tässä asiassa myös ilmastopoliittiset näkökohdat ovat median puolella. Ja Helsingin kauppiaiden edustaja, kokoomuslainen asuntoministeri Vapaavuori näyttäisi olevan aivan oikealla asialla.

Täkäläiseen Systeemiin liittyy myös sellainen herrasmiestapa, etteivät tiedotusvälineet hevin käy toistensa kimppuun. Näin vaalirahoituspaljastusten taustavaikuttimet jäävät vaille julkisuutta, lukuun ottamatta maakunnista kuuluvaa pientä napinaa ”etelän median” hyökkäyksistä keskustaa vastaan. Tässä on yksi esimerkki siitä, että neljäs valtiomahtikin tarvitsisi oman riippumattoman vahtikoiransa. Luontevimmin sellainen voisi muodostua nettilehdestä, joka ei kumartelisi kuvia ja joka ammentaisi sisältöä myös suoraan kansalaisilta.

Spekuloimatta enempää mahdollisilla salajuonilla ei voi kuin ihmetellä, miksi uudempi perustuslaki on kirjoitettu niin, että hallituksen on mahdollista kaatua vain eduskunnan enemmistön tai pääministerin omasta tahdosta. Hallituksen eroamisvaatimuksethan ovat varmasti kiivaimmillaan silloin, kun se on joutunut pahoihin vaikeuksiin, mutta tuolloinhan tilanne on tietysti sellainen, ettei hallituspuolueiden kannata lähteä kärsimään tappiota uusissa vaaleissa. Hallituksen kaatamisen ja eduskunnan hajottamisen vaikeuden on nähty tuovan poliittista vakautta, mutta samalla se betonoi hallituksen aseman sellaisissakin tilanteissa, joissa sen jatkamiselle on heikot perusteet. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta tällainen asetelma on nurinkurinen.

Myös järkevän talouspolitiikan harjoittamisen kannalta on kyseenalainen asetelma, että hallituspuolueet saavat nauttia vallastaan niin kauan kuin itse haluavat, aina vähintään seuraaviin vaaleihin saakka, samalla kun niiden liike-elämältä saamaa vaalirahoitusta salaillaan. Siinä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä, että palkansaajajärjestöt tukevat työväenpuolueita ja työnantajajärjestöt, yritykset sekä liikemiehet porvaripuolueita. Kansalaisten pitää kuitenkin saada nähdä, mistä puolueet vaalirahansa saavat.

Demokraattisilta edunvalvontajärjestöiltä saatu tuki ei herätä epäilyksiä vahingollisesta rent-seekingistä niin kuin yrityksiltä ja liikemiehiltä saatu tuki. Viimeksi mainittua olisi vaikea estää laillakaan, koska se voidaan kanavoida järjestöjen kautta. Tämä taas johtaa kysymykseen, pitäisikö kieltää kaikki muu puoluetuki kuin sellainen, joka tulee valtiolta tai suoraan yksityisiltä kansalaisilta. Jälkimmäisiltä sallittavalle tuelle pitäisi vielä asettaa melko alhainen yläraja, jotta sen kautta olisi mahdollisimman vaikea harjoittaa rent-seekingiä.

Ekonomisteilta odotetaan aina arviota politiikkamuutosten kannustinvaikutuksista. Puolue- ja vaalirahoituksen sallimisella ainoastaan valtiolta ja suoraan kansalaisilta olisi epäilemättä kumouksellisia vaikutuksia puolue-elämään, demokratiaan ja kansalaistoimintaan. En kuitenkaan tunne asiaa koskevaa talousteoriaa – jos sellaista edes on, ainakaan Suomen oloihin sovellettuna. Se on joka tapauksessa selvää, että rent-seeking vähenisi tuntuvasti ja toisaalta kansalaisten vaikutusvalta politiikkaan kasvaisi.

Share

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share