Minne menet, kestävyysvaje?

Talouskehityksen kommentointia 20.10.2009

Tutkimuskoordinaattori Jukka Pirttilä

EU-komissio julkaisi viime viikolla laskelmia EU-maiden julkisen talouden kestävyydestä 2060-luvulle saakka. Kun meille on koko ajan sanottu, että kansakunnan ikääntyminen on vakava uhka Suomen julkiselle taloudelle, ilmoittivat komission ekonomistit nyt, että Suomi kuuluukin niiden maiden joukkoon, joiden pitkän aikavälin riskit ovat vähäisiä. Mistä on kysymys?

Kestävyysvaje syntyy, jos julkisen talouden pitkän aikavälin tasapainottamiseksi tarvittava, yli ajan vakaana pysyvä perusjäämä (julkisen sektorin tulot miinus menot ennen velanhoitokuluja) on suurempi kuin nykyinen, suhdannevaihteluista puhdistettu perusjäämä. Pitkän aikavälin kestävyyden takaavan perusjäämän tulisi komission mukaan olla noin 5,5 prosenttia BKT:sta, ja kun suhdannekorjattu julkisen sektorin perusjäämä on hiukan positiivinen, saadaan kestävyysvajeeksi 4 prosenttia BKT:sta. Tämän verran pitäisi siis veroja korottaa tai menoja supistaa tästä ikuisuuteen, jotta julkinen velka ei kasvaisi rajatta vuosisadan puolivälissä.

Suomen tilanne näyttää absoluuttisesti menevän huonoon suuntaan. Valtioneuvoston kanslian ikääntymisraportissa arvioitiin tammikuussa 2009, että mainittu kestävyysvaje olisi 0,9 % BKT:sta. Nämä laskelmat oli toki tehty ennen kuin tiedettiin, kuinka syväksi tämän vuoden lama muodostuu. Mutta Suomella menee siis suhteessa hyvin, kun joillakin muilla EU-mailla kestävyysvajeet ovat luokkaa 10–15 prosenttia BKT:sta. Suomen tilanne on suhteessa muita huonompi, koska väestö ikääntyy meillä muita maita nopeammin, mutta meillä on toisaalta varauduttu ikääntymiseen paremmin rahastoivan eläkejärjestelmän kautta.

Kestävyysvajelaskelmat ovat hyvin herkkiä lähtökohtaoletuksille. Valtiovarainministeriön syyskuisen taloudellisen katsauksen mukaan (s. 56) suhdannekorjattu julkisen sektorin jäämä voisi olla negatiivinen, mikä ymmärtääkseni nostaisi kestävyysvajeen yli viiden prosentin BKT:stä. Sen enempää komission kuin VM:n julkaisuista ei kyllä käy selville, miten täsmälleen ottaen tuo suhdannekorjattu alijäämä on laskettu. Ei ole varmaan liian vahvasti sanottu, jos toteaa suhdannekorjatun alijäämän laskemisen olevan vaikeaa puuhaa. Tai ainakin sellaista puuhaa, missä on varaa tulkinnoille.

Komission raportille voi nostaa hattua siinä mielessä, että se pitää sisällään mielenkiintoisia herkkyyslaskelmia. Yksi niistä on ns. ”hukattu vuosikymmen”, missä laman seurauksena BKT jää alle potentiaalisen uransa kymmeneksi vuodeksi. Jos näin kävisi, se nostaisi Suomen kestävyysvajeen 0,5 prosenttiyksikköä korkeammaksi. Toinen herkkyysanalyysi koskee sitä, millaisia vaikutuksia on julkisen sektorin korjausliikkeen lykkäämisellä viidellä vuodella. Tässä tapauksessa kestävyysvaje nousisi 0,3 prosenttiyksiköllä.

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä? Joskus vedotaan siihen, että laskelmat ovat niin epävarmoja, ettei niiden perusteella voi toimia. Tämä päätelmä on minusta virheellinen. Laskelmat ovat luonnollisesti epävarmoja, mutta ne tuovat esiin riskin julkisen talouden ajautumisesta vakaviin ongelmiin (ks. mm. valtioneuvoston kanslian ikääntymisraportin liitteen 2 laskelmat, s. 262–264, sekä eräs talouskommentti toukokuulta 2008). Totta kai kehitys voi olla parempaa kuin laskelmissa ajatellaan, ja silloin kansalaiset voivat yllättäen saada pikku veronkevennyksen. Ei kuulosta kauhealta riskiltä. Mutta yleensä kielteisten yllätysten välttämisestä kannattaa jotakin maksaa. Tässä tapauksessa maksu on se, että vaje otetaan huomioon politiikassa jo nyt.

Toiseksi näyttää selvältä, että tällä vaalikaudella, kun työttömyys on korkealla, julkisen talouden tasapainoa ei kannata lähteä korjaamaan, semminkin kun 5 vuoden lykkäys nostaa kestävyysvajetta ainoastaan maltillisesti. Valtiontaloudessa näin varmaan tehdäänkin, mutta kunnissa toimitaan juuri päinvastoin: henkilöstöä vähennetään ja veroja kiristetään keskellä lamaa. Valtio ei tue riittävästi kuntataloutta, jotta näihin kiristyksiin ei tarvitsisi mennä.

Lopuksi seuraavalle vaalikaudelle on järjestettävä uskottava ohjelma siitä, miten kestävyysvaje saadaan kuriin. Työurien pidentäminen on yksi järkevä keino, mutta samalla myös kokonaisveroastetta on nostettava. Tätä ei edes verokilpailu rajoita, kun suuri osa muista kilpailijamaistamme joutuu kiristämään verotustaan meitä enemmän.

Share

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share