Elvytyksen nimeen – aamen

Talouskehityksen kommentointia 20.8.2009

Tutkimusjohtaja Reija Lilja

Huhtikuussa osana hallituksen ”elvytyspakettia” suurimmalta osalta työnantajia poistettiin kansaneläkemaksu. Ensi vuoden alussa sitä ei maksa kukaan. Päätös aiheuttaa noin miljardin euron loven valtion verotuloihin. Kela-maksun poisto ei kuitenkaan täytä elvytystoimille asetettuja kriteereitä. Maksun poistolla ei ole nopeita työllisyysvaikutuksia, se ei ole väliaikainen, eikä se luo uusia tulevaisuuden työpaikkoja. Tämän kritiikin esitti päätöksen aikana työministerinä toiminut Tarja Cronberg. Hänen ajatuksiinsa on helppo yhtyä. Rahaa palaa, mutta työpaikkoja ei synny. Suurimmat Kela-maksut ovat olleet pääomavaltaisella vientiteollisuudella, jossa työpaikkojen kadolta ei ole vältytty. Viimeksi Stora Enso ilmoitti rajuista leikkauksista, joiden johdosta yli 1000 työpaikkaa on vaarassa.

Toinen suuri rahareikä on hallitusohjelmassa sovittu ruoan arvonlisäveron alennus 12 prosenttiin. Jos alennus toteutuu ilman muutoksia, verotuloja menetetään noin 800 miljoonaa euroa. Jokainen tietää, että päätös ruoan arvonlisäveron alennuksesta tehtiin aikana, jolloin talouskasvun voitiin ajatella tuottavan lisää veroeuroja menetettyjen tilalle. Nyt tilanne on toinen. Haaskattavaan rahaan nähden veropaketin työllisyysvaikutukset jäävät vähäisiksi.

Ilman työllisyyden kasvua taloudesta kerättävien veroeurojen niukkuus pahenee. Julkisella sektorilla on edessään synkät ajat. Hallituksen veroeurojen törsäily ja piittaamattomuus julkisia palveluja tuottavien kuntien vaikeuksista eivät ehkä olekaan aivan sattumaa. Kun verorahat kunnissa käyvät vähiin, saadaan parempi selkänoja palveluiden leikkauslistoille ja erilaisille priorisoinneille. Taantuma antaa oivia mahdollisuuksia julkisen sektorin pysyvämmälle supistamiselle ilman, että tähän edes huomataan kiinnittää huomiota. Valtion tuottavuusohjelma on julkituotu osa tällaista suunnitelmaa. Tulokset ovat jo nähtävissä. Toisella vuosineljänneksellä työllisyys laski suhteessa eniten valtiosektorissa (5,2 %): valtio työllisti kesäkuussa 8000 henkeä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Luku vetää vakavaksi.

Hallituksen ”elvytysratkaisuja” voidaan myös arvioida työvoimapolitiikan aktiivisuuden kautta. Viimeisimmät, kesäkuun työllisyystilastot ovat hämmentäviä. Työttömien määrä kasvoi kesäkuussa edelliseen vuoteen nähden 31 prosenttia, kun samaan aikaan työvoimapoliittisilla toimenpiteillä olleiden määrä laski yli 2 prosentilla. Tukitoimin työllistettynä oli lähes 8 prosenttia vähemmän kuin edellisvuotena. Työllisyysmäärärahoille nyt luvatut lisäykset – parhaimmassa tapauksessa – kompensoivat valtion omasta toimesta alkuvuonna menetettyjä työpaikkoja, joskin mahdolliset uudet työpaikat syntyvät muualle kuin valtiosektoriin.

Hallituksen puolustukseksi voi sanoa sen, että se on jossain määrin etukäteen arvioinut veroratkaisujensa vaikutuksia. Kuitenkin lähinnä siitä näkökulmasta, että ne olisivat ainoita toteutettavissa olevia vaihtoehtoja. Verorahojen käytön vaihtoehtoiskustannukset on unohdettu – eli se, voitaisiinko rahat käyttää työllisyyden näkökulmasta suunniteltua tehokkaammin. Vaatimukset vaihtoehtojen punnitsemiseen on pääsääntöisesti torjuttu. Miksi näin on, herättää kysymyksiä. Elvytyksen nimissä voidaan edistää tavoitteita, joihin muutoin olisi vaikea saada suomalaisessa yhteiskunnassa tukea. Jospa kaikki ei olekaan sitä, miltä se näyttää?

Share

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share