Kansainvälinen talous vajoamassa syvään taantumaan

Talouskehityksen kommentointia 9.12.2008

Tutkimuskoordinaattori, ennustepäällikkö Eero Lehto

Euroalueen kokonaistuotanto väheni kolmannella neljänneksellä 0,2 prosenttia edellisestä neljänneksestä. Euroalueen kokonaistuotanto on näin supistunut tämän verran jo kaksi kertaa peräkkäin. Vastaava 12 kuukauden kasvu oli kolmannella neljänneksellä 0,6 prosenttia ja toisella neljänneksellä vielä 1,4 prosenttia. USA:n talous kasvoi toisella neljänneksellä vielä 0,7 prosenttia edellisestä neljänneksestä kasvun vuoden takaiseen neljännekseen verrattuna ollessa 2 prosenttia. Kolmannella neljänneksellä talous supistui reilun prosentin kymmenyksen niin, että kasvu vuoden takaiseen verrattuna putosi 0,7 prosenttiin.

Tämän vuoden viimeisellä neljänneksellä kasvu supistuu jo jyrkemmin sekä USA:ssa että euroalueella. BKT-numeroiden perusteella USA:n ja euroalueen talous supistuvat samaa tahtia, mutta USA on näillä näkymin vajoamassa syvempään taantumaan kuin Eurooppa. Asuntoluottokriisi koettelee siellä kotitalouksia raskaammin kuin Euroopassa, jossa se tuntuu selvimmin Isossa-Britanniassa, Espanjassa, Irlannissa, Tanskassa ja Baltian maissa. Toiseksi USA:n työllisyystilanne on heikentynyt hälyttävän nopeasti, kun tilanne Euroopassa on vielä kohtuullinen. Vaikka kriisin tausta on Euroopalle jossain määrin erilainen kuin USA:lle, on ilmeistä, että myös Euroopan työmarkkinat heikkenevät voimakkaasti viimeistään ensi vuoden alkupuolella.

Vielä kesällä vallinneen tilanteen perusteella olisi voinut kuvitella, että Euroopan taloutta näivettäneen nopean inflaation laantuminen, euron yliarvostuksen purkaantuminen ja kohtuuttoman kireän rahapolitiikan keventyminen kääntäisi alueen takaisin kasvu-uralle. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei jo ennen syksyä heikentynyt talous elvykään luottokriisin aikaansaamasta negatiivisesta investointishokista, varsinkin kun koko globaalitalous on heikentynyt. Vaikka taantuma olisi USA:ssa kuitenkin syvempi ja pitempi kuin Euroopassa, Euroopankin kasvu jää ensi vuonna pakkasen puolelle, ja on ilmeistä, että myös vuosi 2010 tulee olemaan heikko.

Kotimaan talouskehitys seuraa kansainvälistä sykliä

Tämän vuoden kolmannella neljänneksellä Suomen kokonaistuotanto kasvoi enää 0,1 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja kausitasoitetuin luvuin 1,4 prosenttia vuoden takaisesta. Huomionarvoista on yksityisen kulutuksen tuntuva hidastuminen. Kun vuoden alkupuoliskolla yksityinen kulutus oli vielä lähes neljä prosenttia edellisvuotista suurempi, niin kolmannella neljänneksellä kasvu taittui 1,8 prosenttiin. Eniten hidastui lyhytikäisten tavaroiden kuten elintarvikkeiden ja palveluiden kulutus. Rakennusinvestointien kasvun jo pitkään tiedossa ollut jyrkkä taittuminen toteutui ennakoidulla tavalla. Niinpä näiden investointien määrä painui niukasti viimevuotisen tason alapuolelle kolmannella neljänneksellä.

Kansainvälisen talouden heikkous heijastui kolmannella neljänneksellä myös vientiin niin, että tavaravientikin jäi viime vuoden tasolle. Palveluviennin reilu supistuminen, joka tosin voi selittyä pitkälti tilastokäytännöstä, vielä korosti ulkomaankaupan heikkenemistä.

Julkisen kulutuksen ja investointien kehitys on yksi finanssipolitiikan osoitin. Sen perusteella, että julkinen kulutus on kasvanut jatkuvasti kokonaistuotantoa hitaammin – kolmannella neljänneksellä vain 0,3 prosenttia edellisvuodesta – voidaan finanssipolitiikan katsoa olleen pidättyväistä. Jo pelkästään valtion investointien ajoituksen vuoksi tämän vuoden piti olla nimenomaan julkisten investointien kasvuvuosi. Vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana julkisen investoinnit jäivät silti jotakuinkin viime vuoden tasolle. Tältäkin osin julkinen talous on hidastanut talouskasvua.

Loppusyksystä Suomen talousnäkymät ovat synkistyneet huomattavasti. Kuluttajaluottamuksen ja eri toimialojen yritysten tulevaisuuden näkymien nopea heikkeneminen loka-marraskuussa ennakoi kokonaistuotannon supistumista. Vielä tämän vuoden neljännellä neljänneksellä on mahdollisuus päästä nollakasvuun tai jopa niukasti positiiviseen kasvuun, kun kuluttajahintojen nousuvauhdin selvä hidastuminen kannattelee yksityistä kulutusta. Mutta ensi vuoden alkupuolella kasvun kääntymistä negatiiviseksi tuskin voidaan välttää. Investoinnit ja vienti supistuvat tuntuvasti, ja heikentyvä työllisyystilanne rajoittaa yksityisen kulutuksen kasvua. Näillä näkymin myös finanssipolitiikan elvytys jää vaatimattomaksi eikä aikaansaa riittävää vastavoimaa kansantalouden heikkenemiselle.

Onko Suomen finanssipolitiikka elvyttävää?

Valtiovarainministeriön syyskuisen Budjettikatsauksen mukaan valtion budjettitalouden tulojen ja menojen erotus on tänä vuonna – tosin hyvin alustavan ennusteen mukaan – noin 2,2 miljardia euroa, mikä tarkoittaa vajaan 1,2 prosentin ylijäämää suhteessa bruttokansantuotteeseen. Saman katsauksen mukaan valtion budjettitalouden tulojen (45,9 mrd euroa) ja menojen (46,2 mrd euroa) erotukseksi muodostuisi ensi vuonna -0,3 miljardia euroa sillä korjauksella, että menoihin on sisällytetty marraskuussa päätetyt 0,5 miljardin euron lisäykset. Näin tuloalijäämäksi olisi muodostumassa vajaat 0,8 miljardia euroa. Sittemmin kun arviota Suomen talouskasvusta on tarkennettu alaspäin, arviota valtion ensin vuoden tuloistakin on alennettu noin 2 miljardilla eurolla. Valtiontalouteen on muodostumassa tuntuva alijäämä. Valtiovarainministeriön oman ilmoituksen mukaan finanssipolitiikka on elvyttävää. Päätösperäinen elvytys olisi 0,8 prosenttia bruttokansantuotteesta ja OECD:n taannoisen laskelman mukaan suurempi kuin euroalueella keskimäärin.

Kyseistä laskelmaa elvyttävyydestä voi kuitenkin epäillä. Jos pohjaksi otetaan syyskuisen budjettiesityksen yhteydessä tehdyt arviot, niin on pantava merkille valtion tulojen kasvun huomattava suhdanteesta riippuva hidastuminen silloinkin, kun on erikseen otettu huomioon 870 miljoonan euron suuruiset tuloveron kevennykset. Arvioitaessa päätösperäisen elvytyksen määrää lähtökohdaksi voidaan ottaa oletus, jonka mukaan suhteellisen normaalissa suhdannetilanteessa valtion nimelliset verotulot kasvaisivat noin 4 prosenttia edellisvuodesta. Valtion verotulojen kasvuhan oli vuonna 2007 peräti 5,4 prosenttia ja on vuonna 2008 (syyskuisen arvion mukaan) 7,7 prosenttia. Tämän neljän prosentin säännön perusteella valtion normaaliolojen verotulot olisivat ensi vuonna 48,4 miljardia euroa miinus 870 miljoonaa euroa (tuloveron kevennys) plus 65 miljoonaa euroa (alkoholiveron kiristys). Tämä tekee yhteensä 47,6 miljardin euroa ”suhdanteesta riippumattomia” tuloja ensi vuodelle.

Jos oletetaan, että valtion kaikki menot ovat päätösperäisiä, niin ensi vuonna valtion talouteen muodostuisi 1,4 miljardin euron päätösperäinen ylijäämä eli 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Jos tätä verrataan suoraan syyskuussa tehtyyn arvioon tämän vuoden 1,2 prosentin ylijäämästä, niin muutos on vain 0,5 prosenttiyksikköä. Jos otetaan vielä huomioon, että syyskuun laskuperustein lasketussa 1,2 prosentin ylijäämässä oli ainakin muutama prosentin kymmenys hyvän vuoden lisää, jää arvio finanssipolitiikan päätösperäisestä keventymisestä peräti pieneksi, ehkä noin 0,3 prosenttiyksiköksi. Palkansaajien tutkimuslaitos on tekemässä edellä esitettyä tarkemman laskelman finanssipolitiikan päätösperäisyydestä ja elvyttävyydestä. Tuo laskelma julkistetaan helmikuun alussa samassa yhteydessä kuin laitoksen uusi ennuste. Tuolloin myös arvioidaan, missä määrin valtion menot ovat päätösperäisiä.

Pitäisikö finanssipolitiikan elvyttää enemmän?

Finanssipolitiikan pitäisi elvyttää suunniteltua huomattavasti reippaammin lisäämällä julkisia investointeja sekä antamalla kuntataloudelle väliaikaista tukea. Ensi vuodelle suunniteltu tuloveronalennus ei sekään lisää parhaalla mahdollisella tavalla kotimaista kysyntää. Puun myyntitulojen väliaikainen verohuojennus vaikuttaa vallitsevassa tilanteeseen jo täysin sopimattomalta toimelta.

Mutta ei Suomen hallitus pidättyväisyydessään yksin ole. Hyvää seuraa se saa Ruotsista, jossa elvytyspaketin pitäisi hallituksen oman talousneuvoston puheenjohtajankin mielestä olla noin kolme kertaa esitettyä suurempi. Euroalueen suurin talous Saksa on niin ikään hyvin haluton tukemaan talouskasvua julkisin toimin.

Syntyneessä tilanteessa on erikoista, että tuntuvaan keyenesiläistyyppiseen finanssipolitiikan piristysruiskeeseen ollaan suuntautumassa Isossa-Britanniassa ja USA:ssa, kun taas Manner-Euroopassa ja Pohjoismaissa ollaan pidättyväisiä. Suomen varovaisuuden tosin ymmärtää, kun ottaa huomioon meidän pitkän kameralistisen perinteemme. Lienee silläkin vaikutusta, että Suomen monokulttuurissa on lähes rikkumattomasti omaksuttu uusklassinen makroteoria, joka korostaa finanssipolitiikan tehottomuutta.

Share

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share