Mistä pitkäaikaistyöttömyys on tehty?

Talousennuste vuosille 2018–2019 | Artikkeli

Tekijä(t): Vanhempi tutkija Terhi Maczulskij, Vanhempi tutkija Hannu Karhunen

Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston viimeisimpien lukujen mukaan pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt vuodessa noin 31000:lla. Pitkäaikaistyöttömät ovat henkilöitä, jotka ovat olleet yhtäjaksoisesti työttöminä vähintään yhden vuoden. Pitkäaikaistyöttömiä on tällä hetkellä noin 80000, mutta lukumäärä on silti yli kaksinkertainen finanssikriisiä edeltäviin vuosiin verrattuna. Määrä kävi huipussaan vuoden 2016 jälkipuoliskolla, noin 130000 henkilössä.

Keitä pitkäaikaistyöttömät ovat? Tässä kirjoituksessa tarkastelemme virtoja eri työmarkkina-asemista pitkäaikaistyöttömyyteen ja sitä, millaisia pitkäaikaistyöttömät ovat taustaominaisuuksiltaan. Keskustelemme lisäksi lyhyesti koulutuspoliittisista toimenpiteistä, joita on esitetty lääkkeiksi pitkäaikaistyöttömyyteen.

Työnvälitystilastojen mukaan Suomessa oli vuonna 2015 noin 350000 työtöntä. Vaikeasti työllistettäviä oli kaikista työttömistä noin 210000. Tätä osuutta voidaan kutsua rakennetyöttömyydeksi. Noin puolet tästä rakennetyöttömyydestä voidaan selittää pitkäaikaistyöttömyydellä eli niiden henkilöiden määrällä, jotka olivat olleet yhtäjaksoisesti työttöminä vähintään 12 kuukautta.

Oheisessa kuviossa on esitetty virrat eri työmarkkina-asemista pitkäaikaistyöttömyyteen aikavälillä 2010–2015. Luvut on laskettu Tilastokeskuksen kokonaisaineistosta kaikille niille 20–64- vuotiaille henkilöille, jotka määriteltiin pitkäaikaistyöttömiksi vuoden 2015 lopussa. Kuviosta havaitaan, että keskimäärin noin neljännes pitkäaikaistyöttömistä oli henkilöitä, jotka olivat olleet aiempina vuosina vahvasti työelämässä kiinni; he olivat olleet koko vuoden jatkuvissa työsuhteissa ilman työttömyysjaksoja. Toisaalta noin kolmanneksella pitkäaikaistyöttömistä oli katkonaisempi työhistoria, sillä heillä oli vuositasolla paitsi työllisyys- myös työttömyysjaksoja. Tähän ryhmään kuuluivat esimerkiksi määräaikaisissa työsuhteissa työskennelleet.

Virta eri työmarkkina-asemista pitkäaikaistyöttömyyteen 2010–2015

Toisin sanoen yli puolella vuoden 2015 pitkäaikaistyöttömistä oli aiemmin ollut työhistoriaa takana. Mielenkiintoista on se, että siirtymiä työllisyydestä pitkäaikaistyöttömyyteen oli tullut erityisesti sellaisten ammattiryhmien riveistä, jotka olivat olleet mm. globalisaation ja robotisaation kohteina. Näitä ovat keskipalkkaiset toimistotyötehtävät ja perinteisen teollisuuden ammatit. Lisäksi pitkäaikaistyöttömyyteen oli siirrytty matalapalkkaisista palveluammateista (kuten siivous), jotka ovat erityisen herkkiä suhdanteille. Myös keskipalkkaisten ammattien osuuden laskua voidaan osin selittää taloussuhdanteilla eikä pelkästään ammattirakenteiden murroksella.

Opiskelijoista ja työvoiman ulkopuolelta (ja ryhmästä muut) tulleet muodostivat noin 20 prosenttia pitkäaikaistyöttömistä. On jokseenkin lohdullista huomata, että vain noin 15 prosenttia pitkäaikaistyöttömistä oli pitkäaikaistyöttömiä myös vuonna 2010. Tämän ryhmän mahdollisuuksia työllistyä uudelleen voidaan pitää erityisen heikkoina ilman vaikuttavia toimenpiteitä.

Oheinen taulukko kokoaa yhteen työllisten, kaikkien työttömien ja pitkäaikaistyöttömien taustaominaisuuksia vuodelta 2015. Yli puolet pitkäaikaistyöttömistä oli 51–64 -vuotiaita, kun kaikista työttömistä ja työllisistä iäkkäämpien osuus oli vain noin kolmannes. Selvästi vähiten pitkäaikaistyöttömistä oli 20–30 -vuotiaita (11 prosenttia), kun kaikista työttömistä nuorten ikäluokkien osuus oli selvästi suurempi (24 prosenttia). Työllisistä oli miehiä 50 prosenttia, mutta työttömistä lähes 60 prosenttia.

Työlliset, työttömät ja pitkäaikaistyöttömät taustaominaisuuksien mukaan vuonna 2015

Pitkäaikaistyöttömät ovat todennäköisemmin pelkästään perusasteen koulutuksen varassa työllisiin ja kaikkiin työttömiin verrattuna. Esimerkiksi työllisistä vain 10 prosentilla oli pelkästään perusasteen koulutus, kun pitkäaikaistyöttömien keskuudessa heitä oli jo lähes 30 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien ryhmässä ei ollut merkittäviä eroja miesten ja naisten välillä, paitsi että hieman suurempi osuus varttuneemmista pitkäaikaistyöttömistä oli naisia erityisesti alemmilla koulutustasoilla.

Taulukon mukaan pitkäaikaistyöttömistä 72 prosentilla oli perusasteen jälkeinen tutkinto vuonna 2015. On kuitenkin epäselvää, missä määrin osaamisvaje selittää tämän ryhmän työttömyyttä ja kuinka osaamista ja lopulta työllisyyttä voitaisiin nostaa koulutuksen avulla. Aikuisväestöön kohdennettavien toimenpiteiden, kuten aikuiskoulutuksen, vaikuttavuudesta on olemassa hyvin vähän luotettavaa tutkimustietoa. Työttömien korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden henkilöiden lyhytkestoinen muuntokoulutus on todennäköisesti yksi toimiva ja kustannustehokas koulutusmuoto. Mutta jos henkilön oppimisvalmiudet eivät ole riittäviä, niin muut toimenpiteet, kuten palkkatuen käyttö ja alueellisen liikkuvuuden vahvistaminen, saattavat olla koulutusta kustannustehokkaampia vaikuttamisen muotoja.

Työllisyystilanteen kohentuessa lopulta paljastuu, jäädäänkö rakennetyöttömyydessä yli finanssikriisiä edeltävän tason. Pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt vuoden 2015 jälkeen, mutta todennäköisemmin niiden ryhmässä, jotka ennen työttömyyttä olivat vahvasti työelämässä kiinni. Rakennetyöttömyyden taso ja pitkäaikaistyöttömien lukumäärä riippuvat työmarkkinoiden rakenteellisista tekijöistä, mutta myös siitä, kuinka työttömäksi jääneiden osaaminen vastaa muuttuvien työmarkkinoiden tarpeita. Pitkäaikaistyöttömien alhainen koulutustaso ja korkea keski-ikä viittaavat siihen, että mahdolliseen osaamisvajeeseen ei ole olemassa helppoja ratkaisuja.

Artikkeli PDF-muodossa
Share

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Erikoistutkija, tiedottaja
Heikki Taimio
Puh. (09) 2535 7349

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share