Talouskehityksen ja politiikkamuutosten vaikutus esimerkkiperheiden ostovoimaan

Talousennuste vuosille 2017–2018 | Esimerkkiperheet

Tekijä(t): Projektitutkija Henri Keränen
  • Työssäkäyvien esimerkkiperheiden ostovoiman kehitys on ollut niukkaa edeltävinä vuosina eikä tähän ole tulossa merkittävää muutosta vuosina 2017 ja 2018.
  • Poikkeuksena palkansaajaperheissä on ollut yksinhuoltajaperhe, jonka ostovoima on kasvanut nousseiden asumistukien seurauksena.
  • Etuustuloja ja/tai tulonsiirtoja saavien esimerkkiperheiden ostovoiman kehitys on ollut aiempina vuosina muita parempaa, mutta kehitys on kääntynyt nykyisen vaalikauden aikana heidän kannaltaan huonompaan suuntaan.
  • Omistusasujat ovat hyötyneet vuokra-asujiin nähden matalammasta inflaatiosta.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) esimerkkiperhelaskelmissa tarkastellaan, kuinka ansiotulojen, tulonsiirtojen sekä verojen ja veroluonteisten maksujen kehitys vaikuttaa erilaisten esimerkkiperheiden ostovoimaan. Laskelmissa on huomioitu kaavaillut ja toteutuneet muutokset verotukseen, sosiaalivakuutusmaksuihin sekä sosiaaliturvaan. Lisäksi esimerkkiperhelaskelmissa huomioidaan asuntolainan hoitokulujen, vuokrien ja ay-jäsenmaksujen vaikutukset saatuihin tulonsiirtoihin sekä verovähennyksiin. Kullekin esimerkkiperheelle on laskettu myös kotitalouskohtaiset kulutuskorit, mikä mahdollistaa esimerkkiperheiden kohtaamien erisuuruisten inflaatiovauhtien vaikutuksen huomioimisen juuri heidän ostovoimansa kehityksessä. Tässä ennusteessa olevat esimerkkiperhelaskelmat kattavat vuodet 2011–2018, ja kaikki laskelmien kannalta oleelliset luvut on esitetty tämän tekstin liitteessä.

Esimerkkiperheiden valinnassa on pyritty kuvaamaan monipuolisesti suomalaisia kotitalouksia (ks. liite, jossa ne kuvataan lyhyesti). Kotitalouksista neljä edustaa erilaisia palkansaajaperheitä, ja loput kolme kotitaloutta edustavat erilaisia etuudensaajia. Palkansaajakotitaloudet eroavat toisistaan tulo- ja koulutustason, perherakenteen sekä asumismuodon osalta. Laskelmissa palkansaajat edustavat sukupuolensa sekä ammatti- ja koulutusnimikkeidensä mukaisia mediaanituloisia. Vuosien 2012–2016 palkat on saatu Tilastokeskuksen kuukausipalkkatilastoista, ja niitä on korjattu ylöspäin lomarahojen ja tulospalkkioiden huomioon ottamiseksi. Bruttopalkkojen oletetaan kasvavan PT:n ansiotasoindeksin ennusteen mukaisesti vuosina 2017 ja 2018.

Johtuen julkisen sektorin lomarahojen leikkauksista ansiotasokehitys on vuonna 2017 julkisella sektorilla heikompaa kuin yksityisellä sektorilla. Tästä syystä esimerkkilaskelmissa on tällä kertaa eritelty yksityisen ja julkisensektorin ansiotasokehitystä. Ennuste vuoden 2017 ansiotasoindeksin nousuksi on 0,2 prosenttia, mutta pelkästään yksityisellä sektorilla ansiot kasvavat arviolta 0,55 prosenttia ja julkisella sektorilla -1,1 prosenttia vuonna 2017. Vuodelle 2018 oletus on, että ansiot kasvavat molemmilla sektoreilla 1,9 prosenttia.

Etuudensaajien kotitaloudet koostuvat eläkeläispariskunnan kotitaloudesta, ansiosidonnaista päivärahaa saavan työttömän kotitaloudesta sekä työmarkkinatukea saavan työttömän kotitaloudesta. Ansiosidonnaista päivärahaa saavan työttömän päivärahan perusteena oleva vakuutuspalkka perustuu vuosina 2012–2016 tilastoituun ammattikohtaiseen mediaanituloon sekä, kuten palkansaajakotitalouksien tapauksessa, vuosina 2017–2018 PT:n ennustamaan ansiotasoindeksin muutokseen.

Eläkeläispariskunnasta toinen saa työeläkettä ja toinen sekä kansaneläkettä että takuueläkettä. Työeläkkeen määrä perustuu Kansaneläkelaitoksen tilastojen viimeisimmän vuoden (2016) keskimääräiseen työeläkkeeseen. Muiden vuosien osalta työeläkettä on korjattu työeläkeindeksin toteutuneen ja ennustetun muutoksen mukaisesti. Mikäli laskelmissa käytettäisiin kunkin vuoden toteutunutta keskimääräistä työeläkettä, se antaisi liian myönteisen kuvan työeläkkeiden kehityksestä. Keskimääräiset työeläkkeet kasvavat tyypillisesti nopeammin kuin jo maksussa olevat työeläkkeet, sillä uudet eläkesaajat saavat keskimäärin vanhoja eläkkeensaajia korkeampaa työeläkettä.

Seitsemästä malliperheestä kolme asuu omistusasunnossa ja neljä vuokralla. Yhdellä omistusasujaperheellä on asuntolainaa ja kahdella muulla omistusasujaperheellä on velaton asunto. Asuntolainan korko perustuu tätä vuotta edeltävien vuosien osalta Suomen Pankin koko asuntolainakannan keskikorkojen tilastoihin. Vuosien 2017–2018 asuntolainan korko taas perustuu PT:n omiin ennusteisiin. Laskelmissa on huomioitu korkovähennysoikeuden pieneneminen 45 prosenttiin vuonna 2017 ja 35 prosenttiin vuonna 2018. Neljästä vuokralla asuvasta kotitaloudesta kaksi saa asumistukea, johon vaikuttaa osittain myös heidän vuokransa suuruus. Vuokrien oletetaan kasvavan 2,1 prosenttia kumpanakin ennustevuonna.

Esimerkkiperhelaskelmissa kullekin kotitaloudelle on laskettu kotitalouskohtainen inflaatio. Nämä inflaatiolaskelmat perustuvat kotitalouksien erilaisiin kulutuskorien rakenteisiin sekä korit muodostavien hyödykeryhmien eroaviin inflaatioihin. Kotitalouskohtaiset kulutuskorit on muodostettu Tilastokeskuksen vuoden 2012 kulutustutkimuksen perusteella, joka on edelleenkin tuorein laatuaan. Kulutuskorien hyödykeryhmäkohtaiset inflaatiot on aiempien vuosien osalta saatu Tilastokeskuksen kuluttajahintainindeksitilastoista, kun taas vuosien 2017 ja 2018 tiedot perustuvat PT:n hyödykeryhmäkohtaisiin inflaatioennusteisiin.

Kaikkien esimerkkiperheiden kohdalla on lisäksi oletettu, että he ovat maksaneet TV-maksua ennen Yle-veron voimaanastumista vuonna 2013. TV-maksu on sisällytetty perheiden veroihin ja veronluonteisiin maksuihin näinä vuosina. Näin Yle-veroa edeltävät vuodet ovat vertailukelpoisia myöhempiin vuosiin nähden, jolloin TV-maksu korvattiin Yle-verolla.

Vuodelle 2017 tehtiin lukuisia esimerkkiperheitä koskevia muutoksia veroihin ja tulonsiirtoihin. Ensinnäkin vuodeksi 2017 kansaneläkeindeksin pistelukua alennettiin 0,85 prosenttia osana hallituksen säästötoimenpiteitä, mikä on laskenut saman verran siihen sidottuja etuuksia, kuten mm. työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea sekä takuu- ja perhe-eläkkeitä. Samalla kansaneläkeindeksi jäädytettiin, joten siihen sidotut etuudet eivät nouse ilman päätösperäisiä muutoksia.

Myös yleiseen asumistukeen tehtiin vuodelle 2017 leikkaus rajoittamalla enimmäisasumismenoja. Lisäksi kansaneläkeindeksin leikkaus kiristi asumistuen perusomavastuuta, mikä tarkoittaa, että aiempaan verrattuna entistä pienemmät tulot leikkaavat asumistuen määrää. Toisaalta vuodelle 2017 toimeentulotuen perusosaa nostettiin, mikä vaikuttaa kaikista pienituloisimpien toimeentuloon. Työeläkeindeksi nousi tälle vuodelle 0,6 prosenttia, mikä on nostanut maksussa olevia työeläkkeitä.

Kilpailukykysopimuksessa sovitun mukaisesti sosiaalivakuutusmaksuihin tehtiin lukuisia muutoksia vuodelle 2017. Sopimuksen ideana on asteittain siirtää työnantajan maksuja palkansaajille, joille taas on kompensoitu näitä maksujen korotuksia veronalennuksilla. Sopimuksen seurauksena työtuloista maksettava sairausvakuutusmaksu poistui vuonna 2017 (oli 1,3 prosenttia vuonna 2016), kun taas eläke- ja etuustuloista maksettavaa maksuosuutta laskettiin 1,47 prosentista 1,45 prosenttiin. Sairausvakuutuksen päivärahamaksua nostettiin 0,82 prosentista 1,58 prosenttiin bruttopalkasta.

Koska kilpailukykysopimuksen maksukorotukset olisivat verojärjestelmän takia kohdistuneet epäsuhtaisesti kaikista pienituloisimpiin palkansaajiin, päätettiin sairausvakuutuksen päivärahamaksuun tehdä rajaus, jolla alle 14 000 euroa vuodessa tienaavat vapautuvat maksusta kokonaan. Näiden maksumuutosten lisäksi palkansaajien työeläkemaksu nostettiin 5,7 prosentista 6,15 prosenttiin (yli 52-vuotiailla 7,2 prosentista 7,65 prosenttiin), ja työttömyysvakuutusmaksu 1,15 prosentista 1,6 prosenttiin.

Näitä maksujen korotuksia kompensoitiin palkansaajille alentamalla työn verotusta. Työtulovähennyksen enimmäismäärää korotettiin 1260 eurosta 1420 euroon, ja samalla työtulovähennyksen kertymä- ja poistumaprosentteihin tehtiin muutoksia. Myös valtion tuloveroasteikko muuttui, kun alinta ja ylintä marginaaliveroprosenttia alennettiin 0,25 prosenttiyksikköä ja tuloluokkiin tehtiin inflaatiotarkistukset. Samalla alennettiin eläketulojen verotusta kasvattamalla valtion ja kuntien eläketulovähennyksiä sekä alentamalla eläketulon lisäveroa. Tämän lisäksi kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää korotettiin vuodelle 2017, ja se nousi 3020 eurosta 3060 euroon. Keskimääräinen kunnallisvero kuitenkin nousi arviolta 0,05 prosenttiyksikköä vuodesta 2016 vuoteen 2017. Vähennyskelpoisten asuntolainakorkojen osuus laski viime vuoden 55 prosentista 45 prosenttiin vuonna 2017.

Myös vuoden 2018 muutokset verotukseen, sosiaalivakuutusmaksuihin sekä tulonsiirtoihin vaikuttavat esimerkkiperheiden elämään. Kansaneläkeindeksin jäädytyksen vuoksi suurin osa etuuksista pysyy edellisen vuoden tasolla, mutta esimerkiksi takuueläkettä korotetaan 15 eurolla vuodesta 2017. Perustuen PT:n ennusteisiin vuoden 2017 inflaatiosta ja ansiotasoindeksistä työeläkeindeksin oletetaan nousevan 0,7 prosenttia vuodeksi 2018.

Verojen- ja veroluontoisten maksujen puolella kilpailukykysopimuksen vaikutukset jatkuvat, ja palkansaajille kohdistuvia maksujen korotuksia kompensoidaan jälleen veronalennuksilla. Kuitenkin toisin kuin kilpailukykysopimuksessa sovittiin (sopimuksen mukaan vuonna 2018 työntekijän työttömyysvakuutusmaksu nousisi 2 prosenttiin), näissä laskelmissa oletetaan, että vuonna 2018 työttömyysvakuutusmaksu on 1,9 prosenttia Työttömyysvakuutusrahaston (30.8.2017) maksuesityksen mukaisesti. Työeläkemaksut nousevat 0,2 prosenttiyksikköä kilpailukykysopimuksen mukaisesti.

Veronkevennykset toteutetaan jälleen korottamalla työtulovähennystä ja muuttamalla tuloveroasteikkoa. Tällä kertaa työtulovähennyksen enimmäismäärä nousee 1540 euroon, mutta työtulovähennyksen poistumaprosentti vastaavasti nousee niin, että vähennyksen vaikutus poistuu lähes samoilla tuloilla kuin ennenkin. Valtion tuloveroasteikossa kaikkia marginaaliveroasteita lasketaan 0,25 prosenttiyksikköä ja kaikkia asteikon tulorajoja korotetaan, joskin tulorajojen korotus on suurelta osin inflaatiotarkistuksen ansiota. Nämä veronkevennykset kohdistuvat suhteellisesti varsin tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin.

Budjettiriihessä päätettiin, että niin kutsuttu solidaarisuusvero eli tuloveroasteikon ylin tuloluokka säilyy. Sen poisto olisi alentanut suurituloisimpien verotusta. Vuodesta 2015 lainsäädännössä ollut, mutta väliaikaiseksi säädetty verotuksen lapsivähennys sen sijaan poistuu ennalta sovitusti vuonna 2018. Tämä tarkoittaa, että lapsiperheiden verotus kiristyy muihin nähden.

Kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärä nousee 40 eurolla 3100 euroon, mikä leikkaa eläkeläisten eläketulovähennystä, kun sen enimmäismäärä laskee 300 eurolla 11860 eurosta 11560 euroon. Muista kuin palkkatuloista maksettava sairausvakuutusmaksu nousee 1,45 prosentista 1,53 prosenttiin, mikä koskee eläkeläisiä ja etuustuloja saavia.

Esimerkkilaskelmissa oletetaan myös budjettiriihen päätöksiin perustuen, että Yle-veroa muutetaan parlamentaarisessa työryhmässä (22.6.2017) sovitun mukaisesti. Muutos tarkoittaisi, että entistä useampi pienituloisempi vapautuisi maksamasta Yle-veroa kokonaan ja että Yle-veron enimmäismäärä nousisi 143 eurosta 163 euroon. Budjettiriihessä ja aiemmin sovitut välillisten verojen korotusten vaikutukset näkyvät esimerkkiperheille perhekohtaisten inflaatioiden kautta. Lisäksi vähennyskelpoisten asuntolainakorkojen osuus laskee edelleen, ollen vuonna 2018 enää 35 prosenttia. Keskimääräisen kunnallisverotuksen suhteen oletus on, että se pysyy muuttumattomana vuodesta 2017 vuoteen 2018.

Perheiden käytettävissä olevien tulojen nimellinen kehitys

Esimerkkiperheiden käytettävissä olevien tulojen nimellistä kehitystä on kuvattu kuviossa 1. Vuonna 2017 esimerkkiperheiden nimellisten tulojen suhteellinen kehitys on melko niukkaa. Eniten käteen jäävät tulot kasvavat hyvätuloisella pariskunnalla (n. 1,5 prosenttia) ja vähiten eläkeläispariskunnalla (n. 0,4 prosenttia). Hyvätuloinen pariskunta on ainut, jolla kehitys on selvästi aiempia vuosia parempaa. Toimihenkilöperheellä ja työntekijäperheellä vuoden 2017 kehitys sen sijaan vastaa kutakuinkin viimeisen viiden vuoden keskiarvoa. Toimihenkilöperheellä tulojen kehitystä hidastaa perheen sairaanhoitajaäidille kohdistuva julkisen sektorin lomarahojen leikkaus. Hän on laskelmien ainoa julkisella sektorilla työskentelevä esimerkkihenkilö. Myös vuonna 2018 toimihenkilö- ja työntekijäperheen nimelliset tulot kasvavat hitaammin kuin hyvätuloisen lapsettoman pariskunnan, koska esimerkiksi verotuksen lapsivähennys poistuu. Johtuen ansioiden 1,9 prosentin noususta käteen jäävät tulot nousevat kuitenkin kohtuullisesti kaikilla näillä kotitalouksilla.

Kuvio 1. Käytettävissä olevien tulojen nimellinen muutos (%) 2012–2016, 2017 ja 2018

Edellä mainituista kotitalouksista poiketen yksinhuoltajaperheen, eläkeläispariskunnan ja työttömien kotitalouksien nimelliset käytettävissä olevat tulot kasvavat merkittävästi hitaammin kuin edeltävinä vuosina, jolloin ne kasvoivatkin varsin reippaasti. Esimerkiksi yksinhuoltajaperheen 4 prosentin keskimääräinen kasvu vuosina 2012-2016 vaihtuu noin reilun puolen prosentin nimelliseen kasvuun vuosina 2017 ja 2018. Ennen kaikkea tässä taustalla on se, että näiden malliperheiden saamat tulonsiirrot kasvoivat edellisen viiden vuoden aikana reippaasti. Työttömien kotitalouksien tulokehitystä edisti työttömyyspäivärahoihin tehty roima tasokorotus vuodeksi 2012. Myös takuueläkkeeseen tehtiin korotuksia tällä ajanjaksolla.

Yksinhuoltajaperheen käytettävissä olevia tuloja on tänä aikana lisännyt erityisesti se, että perhe on siirtynyt asumistuen piiriin. Laskelmien yksinhuoltajaperhe ei vuonna 2011 saanut siis ollenkaan asumistukea, mutta jo vuonna 2016 yleinen asumistuki tälle kotitaloudelle oli yli 300 euroa kuukaudessa! On kuitenkin huomioitava, että koska laskelmissa on ollut asumistuen kohdalla tapana olettaa kuvitteellisten perheiden asuvan yleisen asumistuen kuntaryhmässä 1 eli Helsingissä, ovat heidän potentiaaliset asumistukensa tämän takia korkeammat kuin jos he asuisivat muualla Suomessa. Jos kuvitteelliset perheet sijoitettaisiinkin asumistuen kuntaryhmään 3, johon kuuluvat pääkaupunkiseudun ulkopuoliset kaupungit, olisi yksinhuoltajaperheen vuonna 2016 saama asumistuki noin 100 euroa/kk pienempi. Käytetty laskentatapa liioittelee asumistuen määrää verrattuna keskimääräiseen suomalaiseen. Yksinhuoltajaperheen tapauksessa se, että perheen on aina implisiittisesti oletettu asuvan Helsingissä, antaakin osittain liian ruusuisen kuvan käytettävissä olevien tulojen kehityksestä.

Koska yksinhuoltajaperheen, eläkeläispariskunnan ja työttömien kotitalouksien tulot koostuvat joko osittain tai kokonaan tulonsiirroista ja etuuksista ja koska tulonsiirtojen tasoihin ja kasvuun on tehty leikkauksia, kääntyy näiden kotitalouksien kannalta aiempien vuosien suotuisa kehitys ennustevuosina. Vuonna 2017 yksinhuoltajaperheen, eläkeläispariskunnan ja työttömien kotitalouksien nimelliset käytettävissä olevat tulot kasvavat kaikilla alle prosentin, kun aikaisempi keskimääräinen kasvu siis oli useita prosentteja vuositasolla. Vuonna 2018 käytettävissä olevien tulojen kasvu on kuitenkin parempaa, paitsi yksinhuoltajaperheellä, jota myös osittain rasittaa lapsivähennyksen poistuminen, mutta myös asumistuen kääntyminen laskuun aiemmista vuosista.

Usein euroina mitattaessa tulokehityksestä voi saada varsin erilaisen kuvan (kuvio 2). Tässä vertailussa kahden tulonsaajan palkansaajakotitaloudet selviävät selvästi paremmin kuin vertailtaessa tulojen suhteellista muutosta. On toki huomioitava, että varsinkin toimihenkilö- ja työntekijäperheissä tuloja on jakamassa neljä henkilöä, kun taas esimerkiksi työttömien kotitalouksissa kaikki lisätulo menee yhdelle henkilölle.

Kuvio 2. Käytettävissä olevien tulojen nimellinen muutos (€/kk) 2012–2016, 2017 ja 2018

Yksinhuoltajaperheen tulot ovat kuitenkin euroinakin mitattuna kehittyneet parhaiten viiden viimeisen vuoden aikana – keskimäärin käteen jäävä nimellinen tulo on kasvanut tälle esimerkkitaloudelle 80 euroa kuukaudessa joka vuosi aikavälillä 2012-2016, mikä on samaa luokkaa hyvätuloisen pariskunnan kanssa. Vuosina 2017 ja 2018 tulokehitys kuitenkin kääntyy, kun yksinhuoltajaperheelle jää noin 15 euroa kuukaudessa enemmän käteen molempina vuosina, kun taas hyvätuloinen pariskunta kasvattaa tulojaan 118 euroa vuonna 2017 ja 132 euroa vuonna 2018.

Kotitalouskohtaiset inflaatiot

Esimerkkikotitalouksille on laskettu kotitalouskohtaiset inflaatiot perustuen vuoden 2012 kulutustutkimuksen avulla laskettuihin kulutuspainoihin kullekin kotitaloustyypille (kuvio 3). Esimerkkikotitalouksien kulutuskoreissa on merkittäviä eroja, ja koska eri hyödykeryhmillä on eriävät inflaatiokehitykset, kohtaavat kotitaloudet erilaisen inflaation. Taustalla on oletus, että kulutustottumukset eivät muutu vuodesta 2012.

Kuvio 3. Kotitalouskohtaiset inflaatiot 2012–2016, 2017 ja 2018

Tämän vuoden laskelmissa on otettu huomioon korkomenojen vaikutus uudella tavalla. Laskelmissa on pyritty eristämään omistusasumisen hintaindeksistä pois korkomenojen vaikutus, sillä vaikka laskelmissa on mukana kolme omistusasunnossa asuvaa kotitaloutta, vain yhdellä näistä kotitalouksista (toimihenkilöperhe) on asuntolainaa. Koska tarkasteluajanjaksolla korkomenoilla on ollut suuri vaikutus omistusasumisen hintaindeksiin, olisi harhaista antaa sen vaikuttaa sellaisten kotitalouksien inflaatioon, joilla ei ole ollenkaan asuntovelkaa. Esimerkiksi vuonna 2013 korkomenojen hintaindeksin muutos oli kuluttajahintaindeksin mukaan noin -29 prosenttia, kun asuntolainojen korot putosivat. Näin suuri muutos heilauttaa koko omistusasumisen hintaindeksiä, mutta olisi väärin olettaa, että esimerkkimme mukainen eläkeläispariskunta hyötyisi tästä alemman inflaation muodossa, sillä heillä ei oleteta olevan ollenkaan asuntovelkaa.

Asumismuodolla on ylipäänsä merkittävä vaikutus kohdattuun inflaatioon, sillä se on kotitalouksille suuri menoerä. Edeltävänä viitenä vuotena omistusasujaperheet ovat kohdanneet pienemmän inflaation kuin vuokralla asujat, koska vuokrat ovat kallistuneet nopeammin kuin omistusasuminen. Tässä laskelmassa ei kuitenkaan huomioida sitä, että vuokra-asunnot ovat omistusasuntoihin verrattuna keskittyneet enemmän kaupunkeihin, joissa myös asuntojen hinnat ovat kehittyneet nopeammin kuin koko maassa keskimäärin. Otamme vuokra-asumisen ja omistusasumisen hintaindeksit tässä suhteessa annettuina. Omistusasujilla inflaatiot ovat jääneet vuosina 2012-2016 keskimäärin 0,2 ja 0,7 prosentin välille, kun taas vuokralla asuvat perheet ovat kohdanneet keskimääräisen inflaation väliltä 1,2 -1,8 prosenttia vuosittain. Pienin inflaatio viimeisen viiden vuoden aikana on ollut asuntovelallisella toimihenkilöperheellä, jonka inflaatiota onkin juuri painanut korkomenojen pieneneminen (korkomenoilla on lähes 5 prosentin paino heidän kulutuskorissaan vuonna 2012). Suurimman inflaation ovat kokeneet työttömät kotitaloudet, joiden kulutuksesta lähes puolet menee vuokra-asumiseen.

Vuonna 2017 erot perheiden inflaatioissa tasoittuvat jonkin verran. Korkojen ei oleteta enää juurikaan alenevan, mutta omistusasuminen kallistuu silti hitaammin kuin vuokra-asuminen. Omistusasujat kohtaavat keskimääräistä (0,8 prosenttia) matalamman inflaation. Työntekijäperheen inflaatio vastaa kutakuinkin keskimääräistä inflaatiota, kun taas pienituloisimmat kotitalouksista kohtaavat keskimääräistä korkeamman inflaation. Verrattuna aiempiin vuosiin vuokrien nousun odotetaan hieman taittuvan ja elintarvikkeiden halpenevan, mikä kuitenkin madaltaa näidenkin perheiden inflaatiota. Vuonna 2018 elintarvikkeiden hintojen ei enää odoteta laskevan, vaan niiden nousu osaltaan selittää ensi vuoden korkeampia inflaatiolukuja, joissa oletus on, että kuluttajahintaindeksi nousee 1,4 prosenttia. Omistusasujilla on ensi vuonnakin matalampi inflaatio kuin muilla kotitalouksilla.

Perheiden reaalitulojen muutokset

Huomioimalla kotitalouskohtaiset inflaatiot voimme arvioida kunkin esimerkkikotitalouden reaalitulojen kehitystä. Nimellistuloja tarkasteltaessa huomattiin, että niillä kotitalouksilla, jotka olivat etuustulojen tai tulonsiirtojen (muidenkin kuin lapsilisien) piirissä, käytettävissä olevat tulot kasvoivat muita nopeammin vuosina 2012-2016. Sen sijaan kahden henkilön palkansaajakotitalouksissa tulokehitys oli niukempaa. Kun nyt yhdistämme näihin lukuihin perhekohtaiset inflaatiot, erot kotitalouksien välillä tasoittuvat jonkin verran, koska eläkeläispariskuntaa lukuun ottamatta ne kotitaloudet, joiden tulot ovat kehittyneet parhaiten, ovat kohdanneet keskimääräistä suuremman inflaation. Silti tässäkin tarkastelussa niiden kotitalouksien, joiden nimelliset tulot kasvoivat vuosina 2012-2016 nopeimmin (yksinhuoltajaperhe, työttömät ja eläkeläispariskunta), reaaliset tulot ovat kasvaneet parhaiten. Huonoiten on pärjännyt työntekijäperhe, joka verrattuna hyvätuloiseen pariskuntaan ja toimihenkilöperheeseen kärsii nousseista vuokrista. Toimihenkilöperheen niukkaa reaalisten tulojen kehitystä sen sijaan on paikannut sen kohtaama matala inflaatio.

Kuvion 4 perusteella aiempien vuosien keskimääräinen kehitys ei enää päde vuonna 2017, vaan kehitys on kääntynyt niiden kotitalouksien osalta, joiden tulot kehittyivät parhaiten vuosina 2012-2016. (Kuviosta 7 itse asiassa huomataan, että käänne huonompaan näillä kotitalouksilla, pois lukien yksinhuoltajaperhe, oli tapahtunut jo aiemmin.) Taustalla on se, että etuusmenot eivät enää nouse samalla tavalla kuin ne nousivat vuosina 2012-2015. Myöskään asumistuissa ei tapahdu samanlaista kasvua kuin aiempina vuosina. Kaiken edellä mainitun seurauksena näiden kotitalouksien eli yksinhuoltajaperheen, työttömien ja eläkeläispariskunnan reaaliset käytettävissä olevat tulot laskevat vuosina 2017 ja 2018.

Kuvio 4. Käytettävissä olevien tulojen reaalinen muutos 2012–2016, 2017 ja 2018

Sen sijaan hyvätuloisella pariskunnalla sekä toimihenkilö-työntekijäperheillä käteen jäävä reaalitulo kasvaa maltillisesti vuonna 2017. Eniten se kasvaa hyvätuloisella pariskunnalla, noin 0,8 prosenttia. Vuonna 2018 työntekijäperheen reaalisten käytettävissä olevien tulojen kasvu jää kutakuinkin nollaan, kun taas toimihenkilöperheellä ja hyvätuloisella pariskunnalla kasvua on vajaat puoli prosenttia.

Perheiden ostovoiman kehitys 2011–2018

Kuviot 5–7 helpottavat hahmottamaan pidemmän aikavälin kehitystä. Näissä kuvioissa aiemmin tarkastelun alla olleiden lukujen kehitys on indeksoitu käyttäen vuotta 2011 indeksivuotena. Etenkin yksinhuoltajaperheen, työttömien kotitalouksien sekä eläkeläispariskunnan kannalta suotuisa kehitys tarkasteluvuosien alkuvuosina on nähtävissä näistä kuvioista. Kuvion 5 perusteella yksinhuoltajaperheen ja työttömien nimelliset käytettävissä olevat tulot olivat vuonna 2015 kaikilla karkeasti ottaen noin 18 prosenttia korkeammat kuin vuonna 2011. Eläkeläispariskunnalla nimelliset käteen jäävät tulot olivat noin 10 prosenttia korkeammat vuonna 2015 kuin 2011, kun taas hyvätuloisella pariskunnalla ja työntekijäperheellä nämä tulot olivat noin 5 prosenttia ja toimihenkilöperheellä vain 3 prosenttia korkeammat kuin vuonna 2011.

Kuvio 5. Käytettävissä olevien tulojen nimellinen kehitys 2011–2018

Kuvioista huomataan myös käännekohdat kehityksessä. Yksinhuoltajaperheen ja työttömien nimellistulojen kehitys on ollut niukempaa vuodesta 2015 lähtien verrattuna aiempiin vuosiin. Eläkeläispariskunnalla kasvu oli kovinta vuosina 2012 ja 2013. Sen sijaan hyvätuloisella pariskunnalla sekä toimihenkilö- ja työntekijäperheillä vuosina 2013–2015 ollut lähes vaakasuora kehitys käteen jäävissä nimellistuloissa on lähtenyt loivaan kasvuun vuodesta 2016 lähtien.

Kuvion 6 perhekohtaisista inflaatioista nähdään vuokra- ja omistusasujien välinen ero. Kaikilla vuokra-asujilla inflaatio on ollut tarkastelujaksolla omistusasujia kovempaa. Aiemmin kuvatun omistusasumisen inflaation huomioimiseen tehdyn muutoksen jälkeen toimihenkilöperheen inflaation kehitysprofiili poikkeaa hiukan muista omistusasujista. Toimihenkilöperheen ostovoima on hyötynyt matalista koroista, mikä näkyy muita matalampana inflaationa. Pidemmällä aikavälillä pienetkin toistuvat erot inflaatiovauhdeissa voivat muodostaa ison eron ostovoimassa. Siinä missä työttömien kulutuskori kallistui vuodesta 2011 vuoteen 2016 noin 9 prosenttia, toimihenkilöperheen kulutuskori kallistui vain noin prosentin.

Kuvio 6. Kotitalouskohtaisten inflaatioiden kehitys 2011–2018

Reaalisten käytettävissä olevien tulojen tarkastelusta huomataan (kuvio 7), että korkeammat inflaatiovauhdit tasoittavatkin jonkin verran suuria eroja nimellisten tulojen kehityksessä. Erot jäävät silti melko suuriksi. Yksinhuoltajaperhe ja työttömät kotitaloudet ovat, johtuen alkuvuosien suurista korotuksista etuuksiin ja asumistukeen, saaneet tarkasteluajanjaksolla suhteessa enemmän käteen jäävää reaalituloa kuin kotitaloudet, joiden tulot muodostuvat lapsilisiä lukuun ottamatta palkkatuloista. Johtuen omistusasumisen matalammasta inflaatiosta eläkeläispariskunta kiilaa työmarkkinatukea ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavien kotitalouksien väliin tarkasteltaessa reaalituloja, vaikka nimellistulojen kehityksessä on näkyvissä selvä ero näiden kotitalouksien välillä.

Kuvio 7. Käytettävissä olevien tulojen reaalinen kehitys 2011–2018

Perheiden verotus

Laskelmien avulla voidaan tarkastella myös esimerkkiperheiden verotuksen kehitystä. Kuviossa 8 on esitetty perheiden verojen ja veronluonteisten maksujen osuutta bruttotuloista ajanjaksolla 2011–2018, minkä lisäksi tarkat luvut löytyvät lopun kotitalouskohtaisista taulukoista. Vuosina 2011-2016 eniten tienaavien palkansaajakotitalouksien eli hyvätuloisen pariskunnan ja toimihenkilöperheen verotuksessa on ollut ylöspäin suuntautuva trendi. Esimerkiksi hyvätuloisen pariskunnan verotus kiristyi vuoden 2011 37,43 prosentista aina vuoteen 2016 asti, jolloin verot olivat 38,75 prosenttia bruttotuloista. Toimihenkilöperheen tapauksessa leikkaukset asuntolainojen korkovähennysoikeuteen sekä myös vähennettävien korkojen määrän pieneneminen ovat osaltaan nostaneet verojen osuutta bruttotuloista, ja verojen osuus bruttotuloista onkin kasvanut jopa enemmän kuin hyvätuloisella pariskunnalla (nousua vajaat 1,6 prosenttiyksikköä samalla aikavälillä). Työntekijäperheellä verojen osuus on vuodesta 2011 vuoteen 2016 pysynyt melko vakaana, vaikka luku onkin vaihdellut näiden vuosien välisenä aikana. Yksinhuoltajaperheen tapauksessa verojen osuus bruttotuloista on laskenut jopa yli prosenttiyksikön vuodesta 2011 vuoteen 2016.

Verojen osuus bruttotuloista laskee palkansaajakotitalouksilla selkeästi vuonna 2017. Kaikilla laskelmien palkansaajaperheillä verojen osuus bruttotuloista laskee karkeasti ottaen noin 0,6 prosenttiyksikköä, kun verrataan vuotta 2016 vuoteen 2017. Myös muilla kotitalouksilla verojen osuus laskee, mutta huomattavasti vähemmän (muutos on näille luokkaa 0,1-0,2 prosenttiyksikköä). Vuonna 2018 verojen osuus kasvaa kuitenkin hieman vuodesta 2017 ja muutos on muita kotitalouksia suurempaa lapsiperheillä, koska verotuksen lapsivähennys poistuu. Huomioitavaa on, että ennustevuonna 2018 yksikään esimerkkiperhe ei maksa veroja suhteessa bruttotuloihin enempää kuin vuonna 2015, jolloin nykyinen hallitus aloitti kautensa.

Kuvio 8. Verojen ja veronluonteisten maksujen osuus bruttotuloista 2011–2018

Koko aikaväliä tarkasteltaessa työmarkkinatuelle olevan työttömän verotus on laskenut kaikista eniten. Vuonna 2011 verojen osuus bruttotuloista oli noin 20 prosenttia kun taas vuonna 2018 se on alle 16 prosenttia. Tämä muutos johtuu siitä, että työttömyyspäivärahoja on tarkasteluajanjaksolla korotettu, mutta muutokset veroissa ja veroluonteisissa maksuissa ovat olleet paljon maltillisempia. Itse asiassa työmarkkinatuelle oleva esimerkkikotitalous maksaa eurolleen saman verran veroja ja veroluonteisia maksuja vuonna 2011 kuin se maksaa vuosina 2017 ja 2018. Pienimmän osuuden bruttotuloistaan veroina maksaa eläkeläispariskunta, eikä tässä osuudessa ole tapahtunut pitkällä aikavälillä suurta muutosta.

Liite. Esimerkkiperheiden kuvaukset

Hyvätuloinen pariskunta

Perhe on akavalainen lapseton pariskunta, joka työskentelee yksityisellä sektorilla. Mies on koulutukseltaan ekonomi, ja naisella on ylempi oikeustieteellinen koulutus. Heidän palkkatulonsa vuonna 2017 ovat 7056 €/kk ja 5667 €/kk. Pariskunta asuu velattomassa omistusasunnossa.

Toimihenkilöperhe, 2 lasta

Kaksilapsisen perheen STTK:laiset vanhemmat ovat insinööri ja sairaanhoitaja. Insinööri-isä on töissä yksityisellä sektorilla ja sairaanhoitajaäiti kuntasektorilla. Heidän kuukausipalkkansa vuonna 2017 ovat 3863 € ja 3062 €. Perhe asuu omistusasunnossa ja heillä on asuntolainaa 150 000 euroa.

Työntekijäperhe, 2 lasta

Kaksilapsisen perheen SAK:laiset vanhemmat ovat yksityisellä sektorilla työskentelevät varastotyöntekijä ja kaupan myyjä. Heidän kuukausipalkkansa vuonna 2017 ovat 2450 € ja 2349 €. Perhe asuu vuokralla 80 neliön asunnossa.

Pienipalkkainen yksinhuoltajaperhe, 1 lapsi

Yksilapsisen perheen yksinhuoltajaäiti on yksityisellä sektorilla työskentelevä siivooja. Hänen kuukausipalkkansa vuonna 2017 on 2078 €. Perhe saa lisäksi asumistukea sekä elatustukea. Perhe asuu vuokralla 60 neliön kaksiossa.

Yksinasuva työtön, työmarkkinatuki

Kotitalous koostuu yhdestä työmarkkinatuella olevasta työttömästä, joka saa myös asumistukea sekä toimeentulotukea. Hän asuu vuokralla 40 neliön kaksiossa.

Yksinasuva työtön, ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha

Kotitalous koostuu yhdestä työttömästä henkilöstä, joka on jäänyt työttömäksi oltuaan töissä konepajateollisuudessa ja saa nyt entisen kuukausipalkkansa (2989 € vuonna 2017) perusteella maksettavaa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Hän asuu vuokralla 40 neliön kaksiossa.

Eläkeläispariskunta

Kotitalous koostuu kahdesta eläkeläisestä, joista toinen saa vuonna 2017 keskimääräistä työeläkettä (2066 €/kk) ja toinen saa kansaneläkettä sekä takuueläkettä. He asuvat velattomassa omistusasunnossa.

Liitetaulukot

Taulukko 1. Esimerkkiperhelaskelmien oletukset
Taulukko 2. Hyvätuloisen pariskunnan tulojen kehitys
Taulukko 3. Toimihenkilöperheen (2 lasta) tulojen kehitys
Taulukko 4. Työntekijäperheen (2 lasta) tulojen kehitys
Taulukko 5. Pienipalkkaisen yksinhuoltajaperheen (1 lapsi) tulojen kehitys
Taulukko 6. Yksinasuvan työmarkkinatuella olevan työttömän tulojen kehitys
Taulukko 7. Yksinasuvan ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla olevan työttömän tulojen kehitys
Taulukko 8. Eläkeläispariskunnan tulojen kehitys
Artikkeli PDF-muodossa

 


Share

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Erikoistutkija, tiedottaja
Heikki Taimio
Puh. (09) 2535 7349

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share