Talous kasvaa jos politiikkavirheet vältetään

Talousennuste vuosille 2017–2018

Ennusteryhmä: Seija Ilmakunnas, Ilkka Kiema, Sakari Lähdemäki, Terhi Maczulskij, Aila Mustonen, Riikka Savolainen ja Heikki Taimio

Julkaistu: 4.4.2017
Lehdistötiedote
Julkaisu PDF-muodossa
Kuvio- ja taulukkopaketti PDF-muodossa

Talouden kasvunäkymät ovat suotuisat, mutta useat epävarmuustekijät varjostavat kehitystä. Niitä synnyttävät ensinnäkin kansainväliset poliittiset riskit. Yhdysvalloissa riskien lähteenä on laaja epäluottamus uuden presidentin talouspolitiikan onnistumista kohtaan. Euroopassa huolenaiheena on populististen liikkeiden suosio ja samalla eurojärjestelmään kohdistuva epäluottamus. Talouden indikaattorit viittaavat kasvun kiihtymiseen Suomessa ja muualla, mutta ”pehmeiden” ja ”kovien” kasvuindikaattorien välillä on vielä ainakin toistaiseksi selvä epäsuhta. Ennusteemme mukaan Suomen talous silti elpyy. Vuosina 2017–2018 vienti kasvaa vientikysynnän vahvistuessa sekä parantuneen hintakilpailukyvyn ja talouden luovan uudistumisen seurauksena. Myös investointien kasvu jatkuu kohtalaisen vauhdikkaana, ja alhainen korkotaso tukee yksityistä kulutusta. Kuitenkin myös kotimaassa talouspolitiikkaan liittyy riskejä. Ennustejakson aikana testataan ensinnäkin hallituksen kykyä yhtenäisyyteen keskeisissä rakenteellisissa uudistuksissaan. Työmarkkinoilla haasteena on saada aikaiseksi hallittu liittokierros tilanteessa, jossa vientivetoinen palkkamalli ja tarvittava palkkakoordinaation muoto ovat vielä avoinna.

  • Suomen talous elpyy, ja myös vienti alkaa kasvaa
  • Julkinen sektori pysyy alijäämäisenä nopeutuvasta kasvusta huolimatta
  • Ennusteemme taustaoletuksena on maltillisen palkkalinjan jatkuminen, mutta tulevat palkkaneuvottelut tuovat mukanaan epävarmuutta

Suomen talous on elpymässä, vaikka poliittiset epävarmuudet tekevätkin kehityksestä poikkeuksellisen vaikean ennustaa. Viime vuonna elpyminen näkyi yksityisen kulutuksen kasvuna ja yksityisten investointien lisääntymisenä, mutta viennin kasvu jäi vaatimattomaksi. Julkisen sektorin sopeutustoimet näkyivät sekä julkisen kulutuksen että julkisten investointien maltillisuudessa.

Arvioimme, että vienti kasvaa aiempaa voimakkaammin kumpanakin ennustevuonna ja että ennustejaksolla myös yksityisten investointien kasvu on edelleen melko nopeaa.

Yksityisen kulutuksen kasvu on ollut bkt:n kasvua nopeampaa jo useiden vuosien ajan, ja kotitalouksien säästämisaste oli viime vuonna negatiivinen. Poikkeuksellisen alhainen säästämisaste on johtunut ensisijaisesti alhaisesta korkotasosta. Arvioimme, että EKP:n ohjauskorot eivät vielä ennustejakson aikana kohoa olennaisesti nykyisestä ja että säästämisaste säilyy suunnilleen viimevuotisella tasolla eli noin -1 prosentin suuruisena. Bkt:n kasvua hidastaa kuitenkin julkisten menojen maltilliseksi jäävä kasvu. Lopputuloksena on tänä vuonna 1,9 prosentin suuruinen ja ensi vuonna 1,7 prosentin suuruinen bkt:n kasvu sekä työllisyystilanteen maltillinen koheneminen. Kehitys on kuitenkin epävarmaa monista, suurelta osin poliittisista syistä.

Vientikysynnän ja hintakilpailukyvyn vahvistuminen sekä luova tuho tukevat vientiä

Suomen tavaraviennin heikkoa kehitystä on pyritty selittämään korostamalla hintakilpailukyvyn heikkenemistä huippuvuosistaan. Laskelmien vertailukohtana on käytetty joko vuoden 2000 tai 2005 suhteellisia yksikkötyökustannuksia ja päädytty tuloksiin, joissa yksikkötyökustannuksilla mitattu hintakilpailukyky näytti tarkastellulla jaksolla heikentyneen 10–20 prosenttia ja Saksaan verrattuna jopa 25 prosenttia.

Toisen selitysmallin mukaan viennin supistuminen aiheutui markkinatalouteen kuuluvasta luovasta tuhosta tai luovasta uudistumisesta, joka saa vanhanaikaiset tuotteet ja kehnosti menestyvät yritykset häviämään markkinoilta ja vasta myöhemmin korvautumaan uusilla. Esimerkiksi metsäteollisuuden tuotannon sopeuttaminen muuttuneeseen kysyntään sekä korvaavan tuotannon syntyminen Nokian ja Microsoftin supistuneen liiketoiminnan tilalle vie aikaa ja näkyy tilastoissa hintakilpailukyvyn tilapäisenä heikkenemisenä. Tämän selityksen mukaan talouskasvua edistää pikemminkin kilpailu, yritysten ja yrittäjien innovatiivisuus sekä julkisen sektorin tuki tutkimus- ja kehitystyölle kuin yksikkötyökustannusten alentaminen.

Kilpailukykysopimuksen tuottama tulonsiirto palkansaajilta työnantajille edistää viennin kasvua. Kuitenkin viimeaikaisia myönteisiä talousuutisia on mahdotonta ymmärtää yksipuolisesti hintakilpailukykyä painottavan selitysmallin pohjalta. Tuoreiden telakka-, auto- ja metsäteollisuuden myönteisten investointiuutisten uskottavin selitys löytyy muualta, esimerkiksi osaavasta työvoimasta, hyvästä alihankintaketjusta ja raaka-aineiden hyvästä saatavuudesta.

Ensi syksyn työehtosopimusneuvottelujen tulosten ennakoiminen on vaikeaa. Elinkeinoelämän keskusliitto on luopunut keskitetyistä tulopoliittisista ratkaisuista ja Metsäteollisuus on irtisanoutunut neuvottelemasta vientivetoisesta palkkamallista, jota on suunniteltu osin korvaamaan niitä. Arvioimme, että palkkakoordinaation sisällään pitävä vientivetoinen palkkamalli olisi nyt mahdollisesti hyvin hajallaan toteutuvia liittokohtaisia neuvotteluja parempi ratkaisu hintakilpailukyvyn kannalta. Pahimmillaan koordinoimaton liittokierros saattaa johtaa kilpaileviin palkkavaatimuksiin tai sellaisiin häiriöihin, jotka tekevät ”Suomen mallin” synnyn jatkossakin hankalaksi. Tässä ennusteessa olemme olettaneet, että vakavia työmarkkinalevottomuuksia ei synny ja että ensi syksyn palkkaratkaisut ovat melko maltillisia.

Julkisen talouden tila estää veroasteen alentamisen

Hallitus edisti kilpailukykysopimuksen syntyä veronkevennyksin. Julkisen sektorin mahdollisuudet vaikuttaa neuvottelutuloksiin ovat liittokohtaisissa neuvotteluissa lähtökohtaisesti heikommat kuin keskitetyssä työmarkkinaratkaisussa, ja arvioimme, etteivät tuloverojen kevennykset ilman kompensoivia veronkorotuksia olisi muutenkaan nyt julkisen talouden tasapainotavoitteiden takia toivottavia.

Vaikka valtiontalouden toteutunut alijäämä jäikin viime vuonna lievästi ennakoitua alijäämää pienemmäksi, arvioimme, että nykyisen hallituksen ohjelman tavoitteita julkisen talouden tasapainottamisessa – kuten bruttokansantuotteeseen suhteutetun velan kasvun pysäyttämistä hallituskauden loppuun mennessä – ei tulla saavuttamaan. Lisäksi valtion tulisi jo nyt varautua esimerkiksi puolustushankinnoista ja sote-uudistuksesta aiheutuvien menojen kasvuun hallituskauden jälkeen.

Kysynnän ja tarjonnan tase
Artikkeli PDF-muodossa

 

 


 


Share

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Erikoistutkija, tiedottaja
Heikki Taimio
Puh. (09) 2535 7349

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share