Hallitus ja pakkoelvytys
Eduskunta hyväksyi viime töinään ennen joululomia valtion ensi vuoden talousarvion. Budjetin loppusummaksi tuli 54,4 miljardia euroa ja se on noin 300 miljoonaa euroa enemmän kuin hallituksen alkuperäisessä talousarvioesityksessä syyskuulta. Loppusumman kasvussa ei ole kyse eduskunnan tavallista anteliaammista joululahjarahoista vaan hallituksen loppusyksyllä antaman täydentävän talousarvioesityksen menolisäyksistä. Niiden taustalla on ennen kaikkea turvapaikanhakijoiden määrän kasvu ja hallitus arvioi tästä syntyvän lisärahan tarpeen olevan noin 450 miljoonaa euroa suurempi kuin vielä alkusyksyllä ennakoitiin.
Syksyn aikana muuttui myös arvio ensi vuoden EU-jäsenmaksujen summasta. Hallituksen kannalta iloinen uutinen oli se, että arvio alentui 180 miljoonalla eurolla tilastouudistusten vuoksi. Tämä muodostaa vastavoimaa menolisäyksille ja täydentävä talousarvioesitys kasvatti valtion velkataakka ”vain” noin 250 miljoonalla eurolla. Kaiken kaikkiaan valtion nettolainanotoksi budjetissa arvioidaan 5,3 miljardia euroa.
Hallitus ei ole lähtenyt tekemään lisäleikkauksia vastapainoksi turvapaikanhakijoihin liittyvälle menokasvulle, mitä voi pitää monestakin syystä perusteltuna toimintatapana. Tällaiset lisäkiristykset olisivat olleet omiaan heikentämään yhteiskunnallista ilmapiiriä muutoinkin vaikeassa tilanteessa. Lisäksi menokasvua kompensoivat lisäkiristykset olisivat vieneet voiman niin sanotulta ”pakkoelvytykseltä”, jolla on viitattu juuri turvapaikanhakijoiden synnyttämän menokasvun kautta tulevaan talouden piristysruiskeeseen. Tämä menojen lisäys kasvattaa välittömästi esimerkiksi vastaanottokeskuksissa työskentelevien määrää ja yksityistä kulutusta turvapaikanhakijoiden henkilökohtaisen kulutuksen kautta.
EU:n komissio esitti syksyn talousennusteessaan ensimmäisiä karkeita arvioitaan näistä elvytysvaikutuksista EU:n alueella. Laskelmien lähtökohtana ovat oletukset siitä, että turvapaikanhakijoista johtuen alueen väestön määrä kasvaa noin 0,4 % vuoteen 2017 mennessä ja että menokasvun vaikutuksia ei neutralisoida vastaavilla lisäleikkauksilla muissa menoissa. Tässä arviossa turvapaikanhakijoiden vaikutukset talouskasvuun ovat positiivisia, mutta eivät järin suuria. Bruttokansantuote olisi noin 0,2–0,3 prosenttiyksikköä suurempi kuin se olisi muutoin. Maakohtaisesti vaikutukset eroavat siten, että vastaanottajamaissa vaikutukset ovat suuremmat kuin läpikulkumaissa. Edellä ollutta arviota kasvuvaikutuksesta voinee pitää suuruusluokkana myös Suomen osalta ainakin hallituksen tekemillä oletuksilla turvapaikanhakijoiden määrän kehityksestä.
Täydentävän talousarvioesityksen sisältämä menokasvu muuttaa myös kuvan finanssipolitiikan kireydestä ensi vuoden osalta. Vielä syksyllä julkaistussa julkisen talouden suunnitelmassa valtiontalouden yhteenlaskettujen sopeutustoimien arvioitiin merkitsevän 300 miljoonan euron kiristystä. Täydentävä talousarvio muutti kuvaa lisäämällä menoja nettomääräisesti liki samalla summalla, joten tällä perusteella budjettia voi pitää pikemminkin neutraalina kuin kiristävänä. Noin 900 miljoonan euron leikkausten vastapainona ovat suuruusluokaltaan liki yhtä suuret lisämenot puolustukseen, sisäiseen turvallisuuteen, kärkihankkeiden rahoitukseen ja turvapaikanhakijoista aiheutuviin kuluihin. Myös valtion tulopuolella verojen kiristykset ja kevennykset vastaavat ensi vuonna suurin piirtein toisiaan. Osa valtion verotuloja kasvattavista päätöksistä juontaa kuitenkin juurensa aiemman vaalikauden päätöksiin. Näin nykyisen hallituksen uudet veropäätökset sisältävätkin enemmän kevennyksiä kuin kiristyksiä. Kaiken kaikkiaan hallitus onkin antanut vaikutelmaa kireämmästä finanssipolitiikastaan kuin mitä se todellisuudessa on. Tämä ei kuitenkaan paljon lohduta sitä kansalaista, joka joutuu päällekkäisten leikkausten kohteeksi eikä koe suurta iloa vaikkapa veronkevennyksistä tai kärkihankkeista.