Takaisin

Degrowth – talouslasku

Degrowth – talouslasku

Julkisuudessa on viime aikoina käyty paljon keskustelua talouskasvun merkityksestä taantuman aiheuttamien vaurioiden korjaamisessa. Riittävällä kasvulla saadaan työttömyys ja julkinen velka alas sekä verotulot kasvuun. Tälle perinteiselle talousajattelulle ja kapitalistiselle yhteiskunnalle on noussut vastavoimaksi ja kritiikiksi ns. Degrowth-liike. Degrowth-liike (suomeksi “talouslasku”, “ei-kasvu”, “negatiivinen kasvu”, “kasvun purku/poisto”, “myötämäki” tai ”kohtuutalous”) hylkää jatkuvan kasvun ajatuksen, myös kestävän kehityksen ja vihreän talouden aatteet kestävästä kasvusta. Sen sijaan degrowth-liike kannattaa tuotannon ja kulutuksen vähentämistä eli talouden supistamista, koska ylikulutus aiheuttaa pitkäkestoisia ympäristöongelmia ja sosiaalista epätasa-arvoa. Pitkän aikavälin tavoitteena liikkeellä on taloudellisen-, kulttuurillisen ja yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaaminen.

Degrowth-liikkeen perustelu talouden supistamiselle on se, että valtioiden tavoittelema taloudellinen kasvu on ekologisesti kestämättömällä pohjalla. Lisäksi talouskasvu aiheuttaa sosiaalista epätasa-arvoa. Talouskasvuun perustuva järjestelmä johtaa luonnonvarojen ehtymiseen, ympäristön tuhoutumiseen sekä kasvien ja eläinten häviämiseen. Lisäksi maailman väkiluvun kasvu koettelee maapallon kantokykyä. Degrowth-liikkeen mukaan luonnonvarojen kuten öljyn ehtyminen aiheuttavat yhteiskuntien hallitsemattoman romahduksen, elleivät valtiot itse supista talouksiaan ja ihmiset rajoita kulutusta.

Degrowth-liike esittää, että globaalilla tasolla kasvuvapaa ajattelu merkitsee tuotannon ja taloudellisten toimintojen paikallisuutta, jotta riippuvuutta fossiilisista polttoaineesta voidaan vähentää ja ekologista jalanjälkeä pienentää. Degrowth-liikkeen tavoite on onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisääminen ei-kulutuksellisin keinoin kuten työtä jakamalla ja vähemmän kuluttamalla sekä viettämällä enemmän aikaa taiteen, musiikin, perheen, kulttuurin ja lähiyhteisön parissa.

Degrowth-liikkeen juuret voidaan nähdä olevan 1800-luvun Britanniassa ja sen teollistuneisuutta vastustaneessa Arts and Crafts -liikkeessä. Myös Yhdysvalloissa vaikuttaneen Henry David Thoreaun ja Venäjällä Leo Tolstoyn esityksiä voidaan pitää varhaisina talouskehityksen kritiikkeinä. Suomessa Pentti Linkolan kirjoitukset ovat aatteellisesti lähellä Degrowth-liikettä. Itse Degrowth-käsitettä käytti ensimmäisen kerran Rooman klubi 1970-luvulla ja erityisesti sen jäsenet Nicholas Georgescu-Roegen, Jean Baudrillard, André Gorz, Edward Goldsmith ja Ivan Illic. Tällä hetkellä liikkeen kenties tunnetuin teoreetikko on Serge Latouche, joka on emeritusprofessori Paris-Sud-yliopistossa.

Degrowth-liike on levinnyt useisiin maihin. Tällä hetkellä sen vahvimpia alueita ovat Espanja, Italia ja Ranska, jossa on myös perustettu puolue ajamaan talouslaskun asiaa (Parti Pour La Décroissance). Suomeen liike rantautui tämän vuoden alussa, jonka jälkeen toiminta on ollut aktiivista. Muun muassa 24.9.2010 Degrowth-liike järjesti Kasvu murroksessa -konfrenssin Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä.

Aktivistitutkijat Marko Ulvila ja Jarna Pasanen analysoivat talouslaskua luokkanäkökulmasta. Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston tilaustutkimuksessa ”Sustainable Futures” Ulvila ja Pasanen jakavat maailman ihmiset kolmeen luokkaan: ylikuluttavaan, kestävään ja kamppailevaan luokkaan. Ylikuluttavassa luokassa ihmisten materiaaliset tarpeet täyttyvät, mutta ns. ympäristövara eli pitkällä aikavälillä kestävän kulutuksen ja saastuttamisen määrä ylittyy. Tämän seurauksena luokka ei täytä ns. ekologisen kestävyyden kriteerejä. Kamppailevaan luokkaan kuuluvat eivät ylitä ympäristövaraansa, mutta he kärsivät aliravitsemuksesta ja muista heihin kohdistuvista negatiivisista ilmiöistä. Tämä johtuu heidän voimattomuudestaan muuttaa paikallisia valtarakenteita (powerlessness). Näiden kahden luokan välissä on kestävä luokka, joka elää tasapainossa ympäristön kanssa, ja heidän perustarpeensa tulevat täytetyksi. Ulvila ja Pasanen esittävät, että maailman väestöstä noin kolmannes kuuluu kuhunkin luokkaan. Ne jakaantuvat maapallolla siten, että länsimaat kuuluvat ylikuluttaviin, Latinalaisen Amerikan maat pääsääntöisesti kestäviin ja Afrikan ja Etelä-Aasian maat pitkälti kamppaileviin luokkiin. Luokat jakaantuvat myös sukupuolen suhteen epätasaisesti: kaksi kolmesta ylikuluttajista on miehiä, kun kaksi kolmesta kamppailevaan luokkaan kuuluvista on naisia.

Ulvila ja Pasanen esittävät, että jatkuvan talouskasvun ja sen luomien valtahierarkioiden muuttaminen on keskeistä kestävän maapallon tulevaisuuden kannalta. Heidän mukaansa valtahierarkiat johtavat kestämättömään luontosuhteeseen ja ihmisarvon puutteeseen. Tämä johtuu siitä, että eliitti on vieraantunut luonnon ja ihmisyyden perussäännöistä, kuten niiden keskinäisistä riippuvuuksista ja yhteyksistä. Heidän mukaansa sopiva tulevaisuuden skenaario ylikuluttavalle luokalle on BKT:n supistaminen (degrowth), kestävälle luokalle vakaan talouden ylläpitäminen (steady state) ja kamppailevalle luokalle talouden voimistaminen. Ulvilan ja Pasasen mukaan, Kolumbia, Kuuba, Costa Rica ja Sri Lanka ovat esimerkillisiä maita ekologisen kestävyyden ja ihmisarvon mittareilla mitattuna. Heidän tutkimuksessa kyseisinä mittareina toimivat New Economics Foundationin luoma Happy Planet -indeksi sekä Yalen ja Columbian yliopistojen kehittämä Environmental Performance -indeksi.

Taloustieteen näkemys talouden supistamisesta on negatiivinen. Talouden tietoinen supistaminen johtaa työllisyyden, elintason ja yleisen yhteiskunnallisen kehityksen laskuun. Innovaatioita syntyy vähemmän ja elämisen laatu heikkenee. Yhteiskunta kokonaisuudessaan taantuu. Ratkaisuna talouskasvun jatkumiselle ajatellaan olevan tuottavuuden kasvu, erityisesti edistyneemmän teknologian käyttöönotto, joka mahdollistaa ympäristöystävällisempien ja tehokkaampien koneiden ja laitteiden käyttämisen. Toisaalta taas uusiutuvien energialähteiden lisääntyvä käyttö mahdollistaa talouden kasvun jatkumisen uusiutumattomien energialähteiden ehtyessä.

Degrowth-liikettä vastaan voidaan myös esittää kritiikkiä. Ensinnäkin sen taustalla ei ole koherenttia teoriapohjaa, joten se ei täsmällisesti ota kantaa, kuinka talouslasku tulisi toteuttaa. Toiseksi talouslaskun ulottaminen kolmansiin maihin ei kuulosta järkevältä, ja monet Degrowth-liikkeen kannattajat jättäisivätkin kehittyvät maat talouslaskun ulkopuolelle. Kolmanneksi Degrowth-liike korostaa paljon yhteisöllisyyttä, mutta se jättää yksilöiden tarpeet ja toiveet vähemmälle huomiolle. Yksilöiden mielipiteet luonnollisesti eroavat paljon toisistaan, ja monet eivät välttämättä ole halukkaita luopumaan nykyisestä elintasostaan.

Share

Kommentoi aihetta

Palkansaajien tutkimuslaitos

Arkadiankatu 7 (Economicum)
00100 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share