Takaisin

Julkisen talouden kestävyysvaje on 0,5 prosenttia BKT:sta

Julkisen talouden kestävyysvaje

Julkisen talouden kestävyysvaje kuvaa julkisyhteisöjen rahoitusjäämän (nykyarvoon diskontattua) muutosta (useimmiten parannusta), joka tarvitaan tasapainottamaan julkinen talous pitkällä aikavälillä. Toisin sanoen kestävyysvaje ilmaisee sen, kuinka paljon (nykyarvoon diskontattua) lisärahoitusta, tarvitaan, jotta julkisen talouden niin sanottu intertemporaalinen budjettirajoite olisi voimassa. Oheinen laskelma on tehty Euroopan komission kestävyysvajeindikaattorin S2 laskentakaavan mukaisesti. Yleistä standardia on noudatettu, jotta eri laskelmien vertailtavuus tulisi mahdolliseksi. On korostettava, että pitkän aikavälin arvioiminen on aina epävarmalla pohjalla ja että tällaiset laskelmat ovat herkkiä alkuoletuksille. Tässä laskelmassa kestävyysvaje määräytyy pääpiirteittäin seuraavasti:

Kestävyysvaje = A – B – C, missä
A = kertyneen velan hoitokulut lähtövuonna
B = julkisen sektorin suhdannekorjattu alijäämä (miinus korkomenot) lähtövuonna
C = vuoteen 2060 mennessä kertyneet, väestön ikääntymisen aikaansaamat menopaineet nykyhetkeen diskontattuina

Merkitään bruttokansantuotteen kasvuvauhtia g:llä ja reaalikorkoa R:llä. Yksittäisten vuosien (= t) alijäämiä painotetaan tässä laskelmassa tekijän C sisällä kertoimella 1/(1+r)t-t0, jossa t0 = lähtövuosi ja 1+r = (1+R)/(1+g), ja taas tulevien vuosien rahoitusjäämien ja lähtötilanteen välisten diskontattujen erotusten summa kerrotaan tekijällä r.

Ohessa esitetyssä laskelmassa on oletettu, että

  • Kansantalouden elpymisen seurauksena julkisyhteisöjen rahoitusjäämän oletetaan ylittävän 2 prosenttia vuonna 2012 (ks. PT:n talousennuste vuosille 2011–2012). Tämän perusteella oletetaan, että talouden rakennekorjattu perusjäämä on 2 prosenttia BKT:sta vuonna 2015.
  • Väestö kehittyy Tilastokeskuksen vuonna 2009 laatiman väestöennusteen mukaisesti.
  • Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä (19–68-vuotiailla) nousee aikavälillä 2010–60 60,3 vuodesta 63,4 vuoteen. 25-vuotiaiden eläkkeellesiirtymisen odote nousee samaan aikaan lähes kolmella vuodella.
  • Eläkeläisten väestöosuus nousee aikavälillä 2010–60 23,5 prosentista 30,6 prosenttiin.
  • BKT kasvaa aluksi verraten nopeasti, mutta vuodesta 2020 eteenpäin 1,5 prosenttia vuodessa.
  • Reaaliansiotaso kehittyy vuodesta 2013 BKT:n tahdissa, aluksi vuosina 2010–2012 tätä jonkin verran hitaammin.
  • Työttömyysaste laskee vuoteen 2015 mennessä 5,5 prosenttiin, jolla tasolla se on vuoteen 2030 saakka. Tästä lähtien vuoteen 2060 saakka se on 5,0 prosenttia.
  • Kaikkien työllisten suhde 15–64-vuotiaisiin työikäisiin nousee vuoden 2010 68,5 prosentista 74,2 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä.
  • Lähtökohdaksi sen arvioimisessa, miten keskimääräisen eläkkeen suhde keskipalkkaan kehittyy, otettiin ETK:n raportissa (2009)1 esitetty arvio. Suhteellisen hitaan ansiotason nousun ja eläkkeelle siirtymisiän tuntuvan myöhentymisen vuoksi on oletettu, että tästä koituu ajassa kasvavia lisäeläkemenoja, joiden määrä vuonna 2060 on yksi prosentti BKT:sta.
  • Ikäsidonnaiset terveys- ja hoivamenoista oletetaan muodostuvan siitä osasta, johon ei liity kuolleisuusriskiä ja toisaalta menoista, joihin liittyy kuoleman läheisyyden lisäkustannus. Näin on menetelty muun muassa Lassilan ja Valkosen (2011)2 tekemässä laskelmassa. Per ikäluokka näiden menojen oletetaan kasvavan BKT:n vauhdilla.
  • Muiden julkisten menojen oletetaan kasvavan vuosina 2010–2015 keskimäärin 1,3 prosenttia vuodessa ja sen jälkeen 1,5 prosenttia vuodessa.
  • Eläkemaksujen oletetaan pysyvän muuttumattomina niin, että eläkemaksujen osuuden palkkasummasta oletetaan pysyvän vuodesta 2013 lähtien ennallaan.
  • Veroperusteet eivät muutu muiltakaan osin niin, että muiden julkisten tulojen (pl. omaisuustulot) oletetaan kasvavan BKT:n vauhdissa.
  • Julkisen bruttovelan reaalikoron oletetaan olevan 2,8 prosenttia. Tämä oletus takaa sen, että laskelman diskonttokorko on sama kuin VM:n (2010)3 laskelmassa.
  • Eläkerahastojen tuoton julkisen sektorin muiden omaisuustulojen reaalisen tuoton oletetaan kasvavan aluksi vuosina 2011- 2012 3 prosentin vauhtia ja sen jälkeen 2,8 prosentin vauhtia.

 

Edellä tehdyt oletukset tuottavat oheisessa taulukossa esitetyn tuloksen kestävyysvajeesta vuonna 2015:

Prosenttia BKT:sta
Julkisen talouden kestävyysvaje 0,5
Kertyneen velan hoitokulut lähtövuonna 0,6
Julkisen talouden suhdannekorjattu alijäämä lähtövuonna (miinus on ylijäämä)  -2,0
Ikääntymisen aikaansaama julkisen talouden nykyhetkeen diskontattu heikennys  1,9

 

Tuloksen mukaan julkinen talouden pitkän aikavälin kestävyysvaje on 0,5 prosenttia BKT:sta, vaikka julkiseen talouteen muodostuu noin 5,5 prosentin alijäämä vuonna 2060. Pitkän aikavälin vaikutus on tässä laskelmassa 1,9 prosenttia heikentävä, mutta hyvä lähtötilanne riittää lähes kumoamaan sen.

Tulos eroaa ratkaisevalla tavalla aiemmista laskelmista. VM (2010, 2011)4 on arvioinut kestävyysvajeen olevan noin 5 prosenttia BKT:sta. Etlan Lassilan ja Valkosen (2011) arvion mukaan se olisi 2,5 prosenttia BKT:sta. Merkittävin tekijä, joka aikaansaa eroja kestävyysvajelaskelmiin, on arvio lähtötilanteen suhdannekorjatusta perusjäämästä (rahoitusjäämä ilman korkomenoja). Meidän arviomme mukaan ylijäämää on 2 prosenttia BKT:sta, kun taas VM (2010 ja 2011) olettaa sen olevan miinuksella vajaan prosentin verran.

Näkemystämme siitä, että suhdannekorjattu perusjäämä olisi selvästi ylijäämäinen, ei voida pitää ylioptimistisena. Olihan julkisyhteisöjen Suomen julkisyhteisöjen ylijäämävuosina 2006–2008 4 prosenttia tai sitä suurempi. Toisaalta vuosina 2009–2011 toteutettujen veroperusteiden kevennyksen fiskaalinen vaikutus oli yhteensä noin 0,7 prosenttia BKT:sta, lopulta ei kovinkaan paljon. Julkisten menojen kehitys on lisäksi ollut maltillista. Tästä voisi päätellä, että palautumisen jälkeen julkinen talous olisi taas selvästi ylijäämäinen.

Myös arviot ikäsidonnaisista terveys- ja hoivamenoista aikaansaavat eroja kestävyysvajelaskelmiin. Me arvioimme niiden BKT-osuuden kasvavan jopa 4,5 prosenttiyksikköä vuodesta 2010 vuoteen 2060, kun VM (2010) on arvioinut vastaavan osuuden kasvavan 4,2 prosenttiyksikköä ja ETLA vain 2,7 prosenttiyksikköä. Oletuksemme keskimääräisen eläkeiän ja eläkkeellesiirtymisiän odotteen merkittävästä noin 3 vuoden noususta vuoteen 2060 mennessä johtaa siihen, että eläkemenojen BKT-osuus jää runsaaseen 14 prosenttiin vuonna 2020 ja kasvaa vuodesta 2010 vuoteen 2060 3,3 prosenttiyksikköä. VM:n (2010) arvion mukaan näiden menojen BKT-osuus kasvaa samalla ajanjaksolla 3,8 prosenttiyksikköä, mutta näiden menojen BKT-osuus on vuonna 2030 jopa 0,8 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuonna 2060. ETLA:n laskelmassa eläkkeiden osuus kasvaa 4,8 prosenttiyksikköä.

Kun vielä otetaan huomioon se, että laskelmassamme eläkemaksujen karttuma on parempi kuin VM:n ja ETLA:n laskelmassa, voidaan sanoa että myös työssäoloajan pidentymisen vaikutus eläkkeisiin ja eläkemaksuihin selittää laskelmien eroja. Oletustamme eläkkeellesiirtymisiän tuntuvasta noususta tukee mm. ETK:n (2011)5 tuore arvio siitä, että 25-vuotiaiden eläkkeellesiirtymisiän odote olisi noussut viime vuonna edellisvuodesta vajaalla vuodella lähinnä työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemisen vuoksi.

Oletuksemme suhteellisen hitaasta BKT:n kasvusta taas heijastaa käsitystä, jonka mukaan talouskasvu hidastuu maailmanlaajuisesti – kallistuvan energian, nousevien kuljetuskustannusten ja kehittyvien talouksien kasvuedellytysten kaventumisen vuoksi. Hidastuvalle kasvulle ei kuitenkaan ole ominaista työmarkkinoiden heikentyminen. Epäsuorasti kilpailukykyerojen merkittävä tasoittuminen jopa tukee Euroopan työmarkkinoita. Olemme olettaneet niin kuin yleensä on oletettu, että reaalikorko on verraten korkea suhteessa BKT:n kasvuvauhtiin. Jos reaalikorko olisi esimerkiksi 2,5 prosenttia 2,8 prosentin sijaan, kestävyysvaje häviäisi kokonaan, koska tuolloin tulevan ajan paino suhteessa lähtötilanteen painoon muodostuisi tässä standardoidussa laskelmassa entistä pienemmäksi.

 

1 Ks. Eläkkeellesiirtymisikä Suomen työeläkejärjestelmässä, Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 2/2009.
2 Lassila, J. ja Valkonen, T. (2011), Julkisen talouden rahoituksellinen kestävyys Suomessa, ETLA:n Keskustelualoitteita 1237.
3 Valtiovarainministeriö (2010), Julkisen talouden valinnat 2010-luvulle.
4 Ks. myös Valtiovarainministeriö (2011), Taloudellinen Katsaus, Kevät 2011.
5 Työeläkejärjestelmän uudistamisen tavoitteiden mittaaminen – taustaselvitys työryhmälle, Hannu Uusitalo (toim.), Eläketurvakeskuksen selvityksiä 2:2011. Ks. myös Myöhemmin eläkkeelle – selvityksiä ja laskelmia, Hannu Uusitalo, Mikko Kautto ja Christina Lindell (toim.), Eläketurvakeskuksen selvityksiä 2010:1.

Share

Kommentoi aihetta

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share