Takaisin

Hallitus ja pakkoelvytys

Hallitus ja pakkoelvytys

Eduskunta hyväksyi viime töinään ennen joululomia valtion ensi vuoden talousarvion. Budjetin loppusummaksi tuli 54,4 miljardia euroa ja se on noin 300 miljoonaa euroa enemmän kuin hallituksen alkuperäisessä talousarvioesityksessä syyskuulta. Loppusumman kasvussa ei ole kyse eduskunnan tavallista anteliaammista joululahjarahoista vaan hallituksen loppusyksyllä antaman täydentävän talousarvioesityksen menolisäyksistä. Niiden taustalla on ennen kaikkea turvapaikanhakijoiden määrän kasvu ja hallitus arvioi tästä syntyvän lisärahan tarpeen olevan noin 450 miljoonaa euroa suurempi kuin vielä alkusyksyllä ennakoitiin.

Syksyn aikana muuttui myös arvio ensi vuoden EU-jäsenmaksujen summasta. Hallituksen kannalta iloinen uutinen oli se, että arvio alentui 180 miljoonalla eurolla tilastouudistusten vuoksi. Tämä muodostaa vastavoimaa menolisäyksille ja täydentävä talousarvioesitys kasvatti valtion velkataakka ”vain” noin 250 miljoonalla eurolla. Kaiken kaikkiaan valtion nettolainanotoksi budjetissa arvioidaan 5,3 miljardia euroa.

Hallitus ei ole lähtenyt tekemään lisäleikkauksia vastapainoksi turvapaikanhakijoihin liittyvälle menokasvulle, mitä voi pitää monestakin syystä perusteltuna toimintatapana. Tällaiset lisäkiristykset olisivat olleet omiaan heikentämään yhteiskunnallista ilmapiiriä muutoinkin vaikeassa tilanteessa. Lisäksi menokasvua kompensoivat lisäkiristykset olisivat vieneet voiman niin sanotulta ”pakkoelvytykseltä”, jolla on viitattu juuri turvapaikanhakijoiden synnyttämän menokasvun kautta tulevaan talouden piristysruiskeeseen. Tämä menojen lisäys kasvattaa välittömästi esimerkiksi vastaanottokeskuksissa työskentelevien määrää ja yksityistä kulutusta turvapaikanhakijoiden henkilökohtaisen kulutuksen kautta.

EU:n komissio esitti syksyn talousennusteessaan ensimmäisiä karkeita arvioitaan näistä elvytysvaikutuksista EU:n alueella. Laskelmien lähtökohtana ovat oletukset siitä, että turvapaikanhakijoista johtuen alueen väestön määrä kasvaa noin 0,4 % vuoteen 2017 mennessä ja että menokasvun vaikutuksia ei neutralisoida vastaavilla lisäleikkauksilla muissa menoissa. Tässä arviossa turvapaikanhakijoiden vaikutukset talouskasvuun ovat positiivisia, mutta eivät järin suuria. Bruttokansantuote olisi noin 0,2–0,3 prosenttiyksikköä suurempi kuin se olisi muutoin. Maakohtaisesti vaikutukset eroavat siten, että vastaanottajamaissa vaikutukset ovat suuremmat kuin läpikulkumaissa. Edellä ollutta arviota kasvuvaikutuksesta voinee pitää suuruusluokkana myös Suomen osalta ainakin hallituksen tekemillä oletuksilla turvapaikanhakijoiden määrän kehityksestä.

Täydentävän talousarvioesityksen sisältämä menokasvu muuttaa myös kuvan finanssipolitiikan kireydestä ensi vuoden osalta. Vielä syksyllä julkaistussa julkisen talouden suunnitelmassa valtiontalouden yhteenlaskettujen sopeutustoimien arvioitiin merkitsevän 300 miljoonan euron kiristystä. Täydentävä talousarvio muutti kuvaa lisäämällä menoja nettomääräisesti liki samalla summalla, joten tällä perusteella budjettia voi pitää pikemminkin neutraalina kuin kiristävänä. Noin 900 miljoonan euron leikkausten vastapainona ovat suuruusluokaltaan liki yhtä suuret lisämenot puolustukseen, sisäiseen turvallisuuteen, kärkihankkeiden rahoitukseen ja turvapaikanhakijoista aiheutuviin kuluihin. Myös valtion tulopuolella verojen kiristykset ja kevennykset vastaavat ensi vuonna suurin piirtein toisiaan. Osa valtion verotuloja kasvattavista päätöksistä juontaa kuitenkin juurensa aiemman vaalikauden päätöksiin. Näin nykyisen hallituksen uudet veropäätökset sisältävätkin enemmän kevennyksiä kuin kiristyksiä. Kaiken kaikkiaan hallitus onkin antanut vaikutelmaa kireämmästä finanssipolitiikastaan kuin mitä se todellisuudessa on. Tämä ei kuitenkaan paljon lohduta sitä kansalaista, joka joutuu päällekkäisten leikkausten kohteeksi eikä koe suurta iloa vaikkapa veronkevennyksistä tai kärkihankkeista.

Share

Hallitus ja pakkoelvytys

  1. Hyvä kirjoitus. Budjetti ei tosiaan ole kiristävä, vaan menoja lähinnä siirretään budjetin sisällä.

    Budjetin ongelma ei kuitenkaan ole meno- vaan tulopuoli. Valtion menot pysyvät suunnilleen samana (kasvavat ehkä hieman lisätalousarvioiden myötä), mutta tulopuoli on todellisissa ongelmissa.

    Makeisveron poisto (-150 mEur), yksityisten työnantajien sotumaksun pienentäminen (-800 mEur), autoveroalennus (-?? mEur), pienet, mutta merkittävät muutokset verotuskäytännöissä (-200 mEur) jne. rapauttavat veropohjaa merkittävästi ja kasvattavat lainatarvetta.

    Tuo ensimmäisen (täydennetyn) talousarvion 5,3 miljadin nettolainanotto tulee lisätalousarviokierrosten myötä nousemaan vielä jonkin verran. Tai joka tapauksessa nousemaan vuoteen 2015 verrattuna (vrt. Valtiokonttorin päivitetty ennuste 2015 nettolainanotosta).

    Tulopuolen pienentyminen tapahtuu osittain valitettavissa paikoissa. Esim. makeisveron alennus -150 mEur siirtyy todennäköisimmin joko kaupan katteisiin (jolla voi olla hyvä työllistävä vaikutus) tai valmistajien katteisiin (joka on katastrofi, koska valmistajat lähes täysin ulkomaisia).

    Ainoa tulonleikkaus, josta taitaa olla yleisesti hyötyä talouden kannalta on yksityisten työnantajien sotu-maksun pienennys, joka toivottavasti lisää palkkaus- ja investointihaluja. Tähän kuitenkin sisältyy sama riski kuin yhteisöverokannan laskemiseen ja toivottavasti yritykset eivät jaa lisätulosta osinkoina (joista merkittävä osa valuu ulkomaille tai rahastoihin).

    Tulopuolella on myös muutama varsin optimistinen arvio, esim. se, että valtion sakkotulot kasvaisivat 90 miljoonalla ja lähes kaksinkertaistaisivat valtion saamat sakkotulot. Sakkojen nostaminen voidaan nähdä myös piiloverotuksena, joka kohdistuu tavallisiin kuluttajiin ja tätä kautta pienentää kulutusta.

    Lisäksi budjetti sisältää muutaman kikkakonstin, esimerkiksi yhteisöverokertymän kasvattaminen +300 mEur nostamalla valtion yhteisöverosta saamaa osuutta 60 -> 70 % (joka siis pois kunnilta) ja erinäisten hakkeiden, jotka Stubbin ensimmäisen luonnoksessa oli budjetoitu 2016, jakaminen useille vuosille varsinaisessa talousarvioesityksessä. Nämä kikkailut eivät tietenkään ole poikkeuksellisia ja kaikki hallitukset tekevät vastaavia.

    Yhteenvetona – menopuoli ei tosiaan oleellisesti muutu, mutta tulopuoli on ongelma. Olen tosin itse sitä mieltä, että leikkaaminen koulutuksesta, tutkimuksesta, lapsiperheiltä, eläkeläisiltä, lääkekorvauksista, kehitysavusta jne. on paitsi moraalisesti väärin, myös kansantalouden kannalta huono vaihtoehto, koska leikkaukset kohdistuvat kehitysapua lukuunottamatta pääosin yksityiseen kulutukseen, joka taas tieteknin näkyy BKT-luvuissa.

Kommentoi aihetta

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Erikoistutkija, tiedottaja
Heikki Taimio
Puh. (09) 2535 7349

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share