Takaisin

Kotihoidon tuen ihmeelliset vaikutukset

Kotihoidon tuen ihmeelliset vaikutukset

THL:n tiedote antaa kyseenalaisia politiikkasuosituksia kotihoidontuen keston vaikutuksesta äitien työllistymiseen. Tutkimuksesta uutisoivat laajasti ainakin Helsingin Sanomat, MTV3:n uutiset ja Kauppalehti tiedotteen sanomaa toistaen. Tiedotteen mukaan kotihoidontuen lyhentämisellä tuskin olisi vaikutuksia äitien työllistymiseen. Mielestäni tehdyn tutkimuksen perusteella tällaista politiikkasuositusta ei voi antaa, ja tulos on myös ristiriidassa aiemman tutkimustulokseni kanssa.

THL:n tutkimus on sinällään seikkaperäinen selvitys perhevapaiden käytön ja perheiden aseman välisistä yhteyksistä. Tutkimus perustuu kyselyyn, ja sen ansio on tuoda uutta tietoa esiin perheiden tilanteesta ja ajatuksista työllistymisnäkymistään talouskriisin vallitessa. Tutkimus nostaa tärkeitä ajatuksia esiin muun muassa sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Tiedotteen politiikkasuosituksia tutkimuksesta ei kuitenkaan voi vetää.

Kyse on siitä, pystyykö tutkimus vastaamaan siihen, miten työllisyys muuttuisi tehtyjen politiikkamuutosten vuoksi. THL:n tutkimus ei tähän pysty vastaamaan, koska siinä tutkitaan kotihoidontuella olevien äitien ja työmarkkina-aseman yhteyksiä. Yleisesti ottaen yhteydet kuvaavat vallitsevaa nykytilaa, esimerkiksi mikä on työllisyystilanne eri ryhmissä nykyisen perhepolitiikan vallitessa.

Jotta pystyttäisiin antamaan politiikkasuosituksia nykyisten perhevapaiden muuttamiseksi, pitäisi lisäksi tietää miten ihmiset reagoisivat muutoksiin. Tällaista tulosta ei yhteyksistä saa. Sen sijaan perheiden reagoimisesta perhepolitiikan muutoksiin antaa vastauksia tutkimusasetelma, jossa perhepolitiikka on muuttunut. Nämä politiikan muutokset voi rinnastaa tutkimusaineistossa perheiden käyttäytymisen muutoksiin.

Yleensä vaaditaan myös joku vertailuryhmä eli ryhmä, jolla vastaavaa politiikkamuutosta ei ole tapahtunut ja johon tutkittavan ryhmän käyttäytymisen muutoksia voi verrata. Kun lisäksi huolehditaan, että tietyt kausaaliasetelman vaatimat oletukset ovat kunnossa, voidaan politiikkasuosituksia perhevapaiden muutoksesta antaa.

Oma tutkimukseni, joka hyödyntää kotihoidontuen kuntalisien muutoksia tutkittaessa kotihoidontuen vaikutuksia äitien työllisyyteen, täyttää nämä vaatimukset. Sen tulos on, että korkeampi kotihoidontuen määrä vähentää yllättävän paljonkin äitien työllistymistä.

Tutkimus on myös jatkunut Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Taidot Työhön-konsortiossa. Elokuisessa seminaarissa esittelin alustavia tuloksia aiheesta, ja niiden mukaan koko Suomen populaation käsittävässä aineistossa yllä mainittu kotihoidontuen kausaalinen negatiivinen vaikutus äitien työllisyyteen pysyy voimassa.

Tärkein pointti tässä episodissa ainakin minulle on se, että annettaessa tutkimukseen perustuen politiikkasuosituksia tulisi tutkimuksen olla sellainen, että siitä pystyy annettuja suosituksia antamaan. Jos suositukset liittyvät jollain tavalla nykyisen politiikan muutoksiin, on yleensä vaatimuksena, että tutkimuksen perusteella tiedettäisiin, miten politiikan muutos suositellulla tavalla sitten vaikuttaa politiikan muutoksen kohteisiin. Tutkimukset, joissa käsitellään yhteyksiä, eivät tähän jälkimmäiseen vaatimukseen yleensä taivu.

Share

Kotihoidon tuen ihmeelliset vaikutukset

  1. Tuomas Kosonen toteaa, että THL:n tiedote ja tutkimuksemme antaa politiikkasuosituksia kotihoidon tuesta. Näin emme tee: kotihoidon tukikauden pituuteen tai tuen tasoon emme ota kantaa tiedotteessa emmekä tutkimusraportissa. Esitämme varauksia niihin odotuksiin, joita kotihoidon tukikauden lyhentämisestä on suhteessa äitien työllisyysasteeseen. Toteamme, että kotihoidon tukikauden lyhentäminen tuskin nostaisi alle kolmivuotiaiden lasten äitien työllisyysastetta merkittävästi.

    Tutkimuksen tulokset antavat pohjaa arvioida sitä, missä määrin mahdollisella politiikkamuutoksella – kotihoidon tukikauden lyhentämisellä – voitaisiin saada nykyistä enemmän äitejä ansiotyöhön. Tutkimuksemme perustuu Kelan rekisteristä poimittuun edustavaan otokseen perhevapaita käyttävistä äideistä (N=3029).

    Kotihoidon tukikauden lyhentämisen kohderyhmään kuuluvat ne äidit, jotka hoitavat vielä kaksi vuotta täyttänyttä kuopusta kotona. Tutkimuksemme mukaan näitä äitejä on neljännes kaikista parivuotiaan kuopuksen äideistä. Tämä ryhmä on varsin pieni osa kaikista alle kolmivuotiaiden lasten äideistä.

    Tähän leikkauksen kohderyhmään kuuluvien äitien työllistymismahdollisuudet vaihtelevat. Työpaikka on odottamassa alle puolella (46 %) näistä äideistä. He voivat palata töihin nostamaan työllisyysastetta. Sen sijaan yli puolella (54 %) parivuotiasta kuopusta kotona hoitavista äideistä ei ole työpaikkaa johon palata.

    Tämä ilman työpaikkaa oleva runsas puolet kohderyhmän äideistä jakautuu kolmeen ryhmään. Reilulla kolmanneksella (36 %) on enemmän kuin ammatillinen koulutus. He ovat potentiaalisia työllistyjiä, riippuen alasta. Toinen reilu kolmannes (35 %) ovat ne, joilla on vain ammatillinen koulutus. He voivat olla vaikeasti työllistettäviä, riippuen alasta. Kolmas ryhmä ovat ne, joilla ei ole lainkaan koulutusta peruskoulun jälkeen. Heitä on runsas neljännes (28 %) vailla työpaikkaa olevista. He jäisivät työttömiksi tai työvoiman ulkopuolelle.
    Kotihoidon tukikauden lyhentämisen kohderyhmään kuuluvien äitien koulutus ei vastaa työvoiman keskimääräistä koulutusta. Heillä ei siis myöskään ole keskimääräisiä työllistymismahdollisuuksia.

    Lisäksi tutkimuksemme kertoi, että yhteiskunnan tuki ei pitkissä kotihoidon tukikausissa ole ratkaiseva tekijä. Esimerkiksi kotihoidon tuen kuntalisän saaminen vähensi todennäköisyyttä hoitaa lasta kotona lapsen kolmivuotispäivään asti.

    Politiikkasuosituksemme koskee isyysvapaan pidentämistä. Isien vapaiden käytön lisääntyminen on avainasemassa sukupuolten tasa-arvon edistämisessä. Äitien tilannetta työmarkkinoilla helpottaisi eniten se, että perhevapaiden käyttö jakautuisi nykyistä tasaisemmin vanhempien kesken.

    Salmi, Minna & Närvi, Johanna (toim.): Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. THL Raportti 4/2017 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-884-5

    Minna Salmi
    Tutkimuspäällikkö, valtiot.tri

    Johanna Närvi
    Erikoistutkija, yht. tri

    Sosiaalipolitiikan tutkimusyksikkö, THL

    • Kiitos kommentista. Mielestäni kuitenkin juuri tuo lause, että ”Tutkimuksen tulokset antavat pohjaa arvioida sitä, missä määrin mahdollisella politiikkamuutoksella – kotihoidon tukikauden lyhentämisellä – voitaisiin saada nykyistä enemmän äitejä ansiotyöhön” on politiikkasuositus. Kuten tuossa blogitekstissäni argumentoin, minkään asian vaikutukseen, tässä tapauksessa kotihoidontuen vaikutukseen työllisyyteen, tarvitaan hieman erilaista tutkimusasetelmaa kuin mitä käytitte. Juuri tästä kotihoidontuen vaikuttamattomuudesta myös tiedotusvälineet uutisoivat laajasti antaen mahdollisesti politiikan tekijöille kuvan että ehkä uudistustarpeita sen suhteen ei ole. Kyse on siis edelleen siitä, mikä on vallitseva tila (mitä tutkitte) ja toisaalta miten vallitseva tila muuttuisi politiikan muuttuessa (mitä ette tutkineet). Pitäydyn tutkimukseeni perustuen edelleen mielipiteessä, että kotihoidontuen keston lyhentäminen vaikuttaisi äitien töyllisyyttä lisäävästi, eikä tutkimuksenne tulokset muuta tätä johtopäätöstä.

      Muutoin pidän tutkimuksenne avauksia ja tuomia näkökulmia kiinnostavina. Niistä saa paljon lisätietoa vanhempien tilanteesta ja näkemyksistä esimerkiksi koskien työllistymismahdollisuuksiaan.

      Tuomas Kosonen
      Tutkimusjohtaja
      Palkansaajien tutkimuslaitos

      • Valitettavasti en päässyt artikkeliisi käsiksi. Jäi epäselväksi että tarkoittiko 3 prosenttia koko kunnan (naisten) työllisyysastetta? Vai niiden joilla lapsia?

        • Jäin pohtimaan sitä, että jos tuo 3 prosenttia koski äitejä (siirtyivät työelämään) niin kuinka huomioitiin se, että oletettavat äitien määräaikaiset sijaiset eivät vastaavalla tasolla vähentäneet työssä olevien määrää? Tämä lienee oleellista työllisyysasteen näkökulmasta.

        • Kiitos kommentistasi. Paperistani pitäisi löytyä ainakin työpaperiversio, jos googlaa Kosonen Ideas ja katsoo sieltä julkaisujani.

          Tulos koski äitejä, joilla on kotihoidontuki-ikäinen lapsi.

          Alla olevaan kommenttiisi, en pystynyt tutkimaan mahdollisten sijaisten syrjäyttämisvaikutusta. Se on toki tärkeä osa kokonaisuutta. Kokonaisvaikutukset ainakaan potentiaalisesti eivät kuitenkaan lopu siihen. Tulisi myös miettiä sitä, miten kaikkien naisten työnsaantimahdollisuuksiin vaikuttaa se, että työnantajat pitävät riskinä että työntekijä saattaa jäädä pitkälle lastenhoitovapaalle. Ja miten tämä muuttuisi, jos tuo mahdollinen hoitovapaa olisi lyhyempi. Tätä(kin) kysymystä on varsin vaikea tutkia, mutta varsin oleellinen osa kokonaisuutta.

          Ystävällisesti,
          Tuomas Kosonen

  2. Tuomas Kosonen korostaa blogissaan ja myös tämän torstain Ykkösaamun keskustelussa oman tutkimuksensa merkitystä evidenssinä kotihoidon tuen vaikutuksista äitien työllisyyteen. Hän on kuitenkin tutkinut kotihoidon tuen kuntalisän tason yhteyttä työllisyyteen, siis kotihoidon tuen tasoa. Nythän on puhe eri asiasta, eli kotihoidon tukikauden pituudesta ja sen lyhentämisen mahdollisista työllisyysseurauksista. Tästä ei ole, eikä voikaan olla, Kososen arvostamaa rekisteritutkimusta, koska tällaista muutosta ei ole tehty.

    Kotihoidon tuen kuntalisää maksettiin vuonna 2016 alle neljänneksessä kunnista, vuonna 2014 hieman alle kolmanneksessa (Lahtinen & Selkee 2016). Monessa kunnassa kuntalisää maksetaan vain alle kaksivuotiaiden lasten kotihoidosta. Kososen tuloksia ei siis voida yleistää koskemaan kaikkia kaksivuotiaan lapsen äitejä. Esillä ollut kotihoidon tukikauden lyhentäminen koskisi nimenomaan kaksi vuotta täyttäneiden lasten äitejä. Kososen tulokset osoittivat myös, että kotihoidon tuen kuntalisällä oli suurempi kannustinvaikutus korkeasti koulutetuille kuin vähemmän koulutusta saaneille äideille. Yli kaksivuotiasta kuopusta kotihoidon tuella hoitavat olivat tulostemme mukaan usein vähän koulutettuja.

    Politiikkamuutokset tapahtuvat myös aina ajallisessa kontekstissaan, jossa esimerkiksi työllisyystilanne vaihtelee. Siksi tuntuu oudolta olettaa, että menneisyyden rekisteriaineistoista saatujen tulosten perusteella voitaisiin arvioida tulevaisuudessa tapahtuvan, eri asiaa koskevan politiikkamuutoksen vaikutuksia.

    Toteamme edelleen, että emme ole esittäneet politiikkasuositusta kotihoidon tuesta. Ilmeisesti meillä on tämän käsitteen sisällöstä eri tulkinta kuin Kososella. Mielestämme tutkimustulos ei ole politiikkasuositus.

    Emme myöskään ole sanoneet, että kotihoidon tukikauden lyhentäminen ei vaikuttaisi äitien työllisyyteen. Olemme sanoneet, että se ei nostaisi äitien työllisyysastetta merkittävästi. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että lyhentämisen kohderyhmä on vain pieni osa alle kolmivuotiaiden lasten äideistä ja toiseksi siitä, että kohderyhmän äitien koulutustaso on keskimääräistä työvoimaa alhaisempi. Sille emme voi mitään, jos julkisessa keskustelussa sanomaamme yksinkertaistetaan esimerkiksi jättämällä sana ”merkittävästi” pois. Juuri siksi olisikin hyvä, että tutkimuksen arvioijat lukisivat alkuperäisiä lähteitä.

    Minna Salmi
    Tutkimuspäällikkö, valtiot.tri

    Johanna Närvi
    Erikoistutkija, yht. tri

    Sosiaalipolitiikan tutkimusyksikkö, THL

    • Tässä keskustelussa tuntuu nyt pyörivän samat asiat ilman, että keskustelu johtaisi mihinkään. Selvästi meillä on näkemyseroja siitä, mitä minkäkinlaisesta tuloksesta voi päätellä.

      Lyhyesti kuitenkin noista nostamistanne pointeista, jotka ovat jollain tapaa uusia. Tosiaan hyödynsin kotihoidontuen kuntalisän variaatiota selvittäessäni kotihoidontuen tason vaikutusta työllisyyteen. Siten tulokset koskevat kotihoidontuen tason vaikutusta työllisyyteen. Jos kotihoidontuen kesto olisi nykyistä lyhyempi, kotihoidontuen taso silloin laskisi nollaan jaksolta, jolta kotihoidontuki poistui. Toki työllistymiskannustimiin vaikuttaa muut kotihoidontukea korvaavat tuet, mutta suurella joukolla äitejä työllistymiskannustimet paranisivat merkittävästi. Tutkimustulokseni siis mittasi sitä, kuinka paljon työllistymiskannustimet vaikuttavat tämän äitiryhmän työllisyyteen, ja vastaus oli että merkittävästi. Siten tulokseni on validi kysymykseen kotihoidontuen keston rajoittamisesti. Toki voimme arvailla sitä, että kokonaisvaikutus voisi olla vielä suurempi, jos samalla poistuisi lasten hoitovapaan tuoma mahdollisuus palata takaisin samaan työpaikkaan miltä lähti lapsen hoitovapaalle, mutta tätä tutkimuksessani ei pystynyt analysoimaan. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että tämä jälkimmäinen seikka vaikuttaisi vastakkaiseen suuntaan, työllisyyttä vähentävästi.

      Jatkotutkimus, johon blogissani viittasin, on varmentanut että tämä yhteys pätee myös tuota alkuperäistä tutkimustani uudemmassa aineistossa.

      Teidän tutkimuksenne ei siten millään tavoin kaada aiemman tutkimukseni tuloksia. Tarjoatte aihetodisteita siitä, että voi olla että jokin osaryhmä äideistä ei työllisty. Tästä ei kuitenkaan tiedetä miten nämä äidit muuttaisivat käyttäytymistään, jos tukia muutettaisiin nykyisestä. Lisäksi vaikka pitkillä kotihoidontukijaksoilla on paljon heikossa työmarkkina-asemassa olevia, on siellä myös merkittävä osa hyvässä työmarkkina-asemassa olevia äitejä. Ehkä aihetodisteilla spekulointi olisi tarpeellista, jos ei olisi samasta aiheesta kausaalista tulosta. Koska kuitenkin on, en oikein ymmärrä miksi asetatte tutkimuksenne tekstissä s.78 tulokseni rinnakkain Peutere ym. tutkimuksen kanssa ja annatte vaikutelman myös tiedotteessanne että tuloksissa olisi jotain ristiriitaista (ja kyllä ole lukenut tutkimuksenne, kiitos vain luottamuksesta).

      Vielä tiivistetysti, tulokseni tarjoavat kausaalista evidenssiä siitä, miten tukipolitiikan muutokset vaikuttavat äitien työllisyyteen. Jotta pystyisi riitauttamaan tuloksen, pitäisi pystyä tuottamaan vastakkainen kausaalinen tulos. Kyse ei siis ole rekisteriaineisto vs. kyselyaineisto asettelusta, vaan menetelmistä ja mitä eri menetelmillä tehdyistä tuloksista voi päätellä.

      Kunnioittavasti,
      Tuomas Kosonen
      Tutkimusjohtaja
      Palkansaajien tutkimuslaitos

  3. Minua jäi Tuomas Kososen tutkimuksessa mietittymään se, onko kuntalisän vaikutus todella yhtä suuri molempiin suuntiin. Monilla perheillä kun on toiveissa hoitaa lasta kotona. Tällöin voisi olettaa, että kuntalisän nostaminen vähentää työllisyyttä enemmän kuin kuntalisän laskeminen lisää sitä. Tämä olisi mielenkiintoista tietää, ellei sitä ole jo katsottu.

    Kim Josefsson
    Erikoistutkija
    THL

Kommentoi aihetta

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Erikoistutkija, tiedottaja
Heikki Taimio
Puh. (09) 2535 7349

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share