Takaisin

Valtiosihteeri ajaa ojaan molemmilta pientareilta

Valtiosihteeri ajaa ojaan molemmilta pientareilta

Uusimman tutkimuskirjallisuuden mukaan työttömyysturvan ns. aktiivimallin mukana tuleva muutos heikentää työllistymisen kannustimia ja vakuutusturvaa. Tässä viittaan työttömyysturvan porrastukseen työttömyyden keston perusteella, jos aktiivisuusehdot eivät täyty.

Valtiosihteeri Martti Hetemäki totesi kolumnissaan 15.1.2018: ”Aktiivimalli alentaa työttömyyttä yhtä paljon kuin noin 15 prosentin etuuden pudotus puolen vuoden kohdalla. Se kannustaa työhön ja palveluihin koko työttömyyden ajan, ei vain puolen vuoden kohdalla.” Edellisessä kolumnissaan 10.1.2018 hän kirjoitti: ”Aktiivimallin tavoite on estää työttömyyden pitkittymistä ja lisätä työllisyyttä. Se lievittää väistämätöntä ristiriitaa hyvän työttömyysturvan ja työn kannustimien välillä.”.

Pahempaakin olisi ollut tulossa: kansanedustaja Juhana Vartiainen kirjoitti blogissaan 7.1.2018: ”Aktiivimalli on pieni uudistus, joka kuitenkin suurella todennäköisyydellä hieman alentaa työttömyysastetta pysyvällä tavalla. Vaihtoehtona olisi ollut työttömyysturvan porrastus ajassa ilman ehtoja. Kolmikantakeskusteluissa päädyttiin kuitenkin nyt toteutettuun malliin.” Tämä suuntaus kannusti tähän blogikirjoitukseeni.

Politiikan pitäisi perustua tutkittuun tietoon ja empiiriseen tutkimusnäyttöön. Kansliapäälliköllä on apunaan maan parhaat voimat. Tässä tapauksessa tutkimusnäytön lähteille olisi johdattanut aiempi blogini 24.9.2015, joka kertoi Kolsrudin et al. Ruotsin aineistolla tekemästä tutkimuksesta. Se on sittemmin vertaisarvioitu ja hyväksytty American Economic Review -aikakauskirjaan, joka taloustieteen kaanonissa vastaa vähintään Paavalin kirjeitä. Toistetaanpa vielä sen pääsanoma.

Ruotsissa vuosina 2001 ja 2002 tehty reformi, jossa työttömyyskorvauksen tasoa alennettiin 20 viikon jälkeen, johti hyvinvoinnin vähentymiseen. Sillä saatiin aikaan sekä haitallinen kannustinvaikutus työllistymiseen (korvausasteen nosto keston alkuosalla, jolloin haitalliset vaikutukset ovat suuremmat) että heikompi vakuutusturva silloin, kun sitä eniten tarvitaan (työttömän kulutustaso alenee työttömyyden keston myötä). Ruotsin järjestelmään tehty korvaustason aikauran muutos on sekä vakuutusturvan että työllistymiskannusteiden näkökulmasta muutos (kestosta riippumatonta korvaustasoa) huonompaan suuntaan. Sitä vastoin tulokset viittaavat siihen, että keston myötä kasvava profiili olisi ollut Ruotsissa hyvinvointia lisäävä.

Työttömien ryhmässä toisilla on paremmat mahdollisuudet työllistyä, joten heidän osuutensa työttömistä pienenee, kun työttömiä tarkastellaan työttömyyden keston mukaan. Lisäksi työllistymismahdollisuudet muuttuvat työttömyyden pitkittyessä. Tutkittaessa porrastettua työttömyysturvaa on vaikea erottaa toisistaan aitoa työttömyyden keston vaikutusta ja sitä, miten työttömien koostumuksen muutos vaikuttaa. Klosrud et al. pystyivät järjestelmään tehtyjen muutosten avulla saamaan esiin etuustason aidon kausaalivaikutuksen työttömyyden kestoon.

Valtiosihteerin kolumnin lisänä on kalvoja, joiden mukaan työttömyysturva on jo nykyisellään porrastettu (keskimääräistä työttömyyspäivää (jakaja?) lasketun korvauksen perusteella), kun huomioidaan omavastuupäivät. En ymmärrä tämän laskuharjoituksen merkitystä ja jätän muiden arvioitavaksi, onko omavastuupäivillä vaikutusta työllistymiseen sen jälkeen, kun ne on käytetty. Myös Ruotsissa on vastaavat omavastuupäivät.

Aktiivimallissa on paljon muitakin piirteitä kuin pyrkimys työttömyysturvan porrastamiseen. Ne jätän alan spesialistien arvioitaviksi.

Share

Valtiosihteeri ajaa ojaan molemmilta pientareilta

  1. Lainaukset kirjoituksistani ovat hyvin valittu. Lähemmin aktiivimalli on avattu esimerkiksi talouspolitiikan arviointineuvoston 2016 raportin sivulla 150 ja raportin julkistusseminaarissa pitämässäni esityksessä (oheiset linkit).
    https://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/wordpress/wp-content/uploads/2017/01/economic-policy-council-report-2016.pdf
    https://www.slideshare.net/vatt_tutkimus/martti-hetemki-unemployment-insurance-reform

    Valmistelussa asiantuntijamme kiinnitti huomioni Kolsrud et al tutkimukseen. Ruotsin aineiston mukaan mm.:

    Työttömien kulutus alenee selvästi jo työttömyyden alkuvaiheessa.
    Työttömien kulutusmahdollisuuksien tasausmahdollisuudet ovat varsin rajoitetut.

    Käytössä oli myös Tanskan uudistuksen selvitykset (mm. oheiset linkit).
    http://bm.dk/~/media/BEM/Files/Dokumenter/Beskaeftigelsesomraadet/Dagpengekommission_ny/revisedrapport20151004%20pdf%20pdf.ashx
    http://bm.dk/~/media/BEM/Files/Dokumenter/Beskaeftigelsesomraadet/Ydelser/Theoretical_aspects_unemployment_%20insurance%20pdf.ashx

    Tutkimusten (ml. Kolsrud et al) perusteella on tärkeää pitää huolta kulutuksen tasosta ja työttömyydestä poistumisen kannustimista jo työttömyyden alussa sekä ylläpitää nuo kannustimet työttömyydestä pitkittyessä.

    Aktiivimalli toimii kolmen kuukauden jaksoissa. Kolmessa kuukaudessa on 65 työttömyyspäivää. Kun täysi etuus= 100, keskimääräiset työttömyysetuudet ovat:
    – ensimmäiset 3 kk=92,3 (=100×60/65), koska omavastuupäiviä=5.
    – toiset 3 kk=95,4 (=100×62/65), jos ei aktiivinen edellisellä 3 kk jaksolla, koska omavastuupäiviä=3.
    – toiset 3 kk etuus= 100 (100×65/65), jos aktiivinen edellisellä 3 kk jaksolla, koska omavastuupäiviä= 0.
    – myöhemmät 3 kk samoin kuin toisen 3 kk jakson keskim. etuudet.

    Etuus on siis työttömyyden pitkittyessä yli työttömyyden ensimmäisen 3 kk keskimääräisen tason (jota siis nostetaan), vaikka henkilö ei täyttäisi yhtään aktiivisuusehtoa.

    Uudistus nostaa ensimmäisen 3 kk jakson keskim. etuuden 89,2:sta (=100×58/65) 92,5:een (=100×60/65), koska oma-vastuupäiviä on 5, ei 7. Tämä vähentää velkaantumista työttömyyden alussa, mikä tukee kulutuksen tasausta työttömyyden pitkittyessä.

    Aktiivimalliratkaisun etuja ovat:
    – Aktiivisuus toteutuu myös palveluihin osallistumalla, ei vain työllä.
    – Vaadittava työn määrä haittaa selvästi vähemmän työnhakua kuin Tanskan malli.
    – Työttömyyden alussa etuus nousee. Työtä kannattaa alkaa kuitenkin etsiä heti työttömyyden alettua.
    – Malli kannustaa hakeutumaan työvoimapalveluihin, joiden saatavuus nyt varmistetaan.

    VM:n asiantuntijat laskivat aktiivimallin työllisyysvaikutukset varovaisiin oletuksiin perustuen. Odotan, että aktiivimalli vähentää merkittävästi köyhyyttä ja syrjäytymistä.

    Martti Hetemäki

    • Kiitos kommentista.

      Lainaan vielä Kolrud ym. tutkimuksen abstraktia: … “First, we exploit duration-dependent kinks in the replacement rate and find that, if anything, the moral hazard cost of benefits is larger when paid earlier in the spell. Second, we find that the drop in consumption affecting the insurance value of benefits is large from the start of the spell, but further increases throughout the spell.” …

      Martti Hetemäki ohittaa “moral hazard” -vaikutuksen siis sen, että työttömyyden alussa työttömyysturvasta aiheutuva työttömyyden pitkittymiskustannus on suurempaa kuin myöhemmin. Tämä vastaa oikean pientareen ojaa.

      Vakuutusturvaan perustuva vasemman pientareen oja on Martti Hetemäen mukaan siis otettu huomioon. Mutta laskeva kulutusprofiili edellyttäisi nousevaa korvaussuhdetta.
      Arviointineuvoston raportin sivulla 150 mallia avattiin seuraavasti (kiitän Martti Hetemäkeä viitteestä):
      “Most innovative idea in the proposal was introducing one uncompensated unemployment day per month after the unemployment has lasted for three months. A key part of the proposal is that the unemployed could avoid this uncompensated day by working or attending labour market programs for five days during the previous three months. The proposal therefore differs from a declining benefit sequence system as the benefits only decline if an unemployed remains on passive benefits.”
      Loppuosa menee detaljien vääntämiseen.
      Martti Hetemäki jakaa laskelmissaan työttömyydenkeston 3 kuukauden jaksoihin. Kolsrud ym. tutkimuksen mukaan (Figures 7 ja 10) työttömän kulutus laskee (3 kuukauden jaksoissa) tasaisesti koko ensimmäisen työttömyysvuoden aikana. Alenema on noin 25 % neljän vuosineljänneksen jälkeen. Ensimmäiselle jaksolle laskettu omavastuupäivien muutoksen (ainoastaan lähtövarallisuutta kasvattava) vaikutus kalpenee tämän rinnalla.

      Lisäksi korostaisin uudelleen, että työttömät ovat “eteenpäinkatsovia”, joten myöhemmän jakson korvaus vaikuttaa työllistymiseen aiemmilla jaksoilla, mutta ei päinvastoin (oikean pientareen oja).

      Toki on todettava (kuten blogissani mainitsin), että korvausprofiilin alenema on ehdollinen, mitä Martti Hetemäki korostaa erona Tanskan malliin. Jätän alan spesialistien arvioitavaksi, miten hyvin ja tasapuolisesti leikkaus voidaan välttää ja haittaako aktivointi parempien työsuhteiden löytämistä.

      Tomi Kyyrä ja Hanna Pesola toteavat …” pidemmät työnhakujaksot johtavat parempiin työsuhteisiin. Parempiin työpaikkoihin sijoittuminen viittaa siihen, että pidemmän ansioturvan turvin etsitään omaa osaamista vastaavaa työtä. Parempien työpaikkojen löytyminen kompensoi pidemmän työnhaun kustannuksia. Parempiin työpaikkoihin sijoittuminen viittaa siihen, että pidemmän ansioturvan turvin etsitään omaa osaamista vastaavaa työtä. Parempien työpaikkojen löytyminen kompensoi pidemmän työnhaun kustannuksia.” (VATT Policy Brief 25.10.2017).

      Odotan, että työttömyyden keston myötä laskevaan työttömyysturvaan perustuvat mallit jäävät vähitellen pois.

    • Omavastuupäiviä lisättiin viidestä seitsemään 1.1.2017 ja 1.1.2018 omavastuupäivät palautettiin takaisin seitsemästä viiteen.

      Aktiivimalli tulee entuudestaan monimutkaisen työttömyysturvajärjestelmän päälle monimutkaistaen sitä entuudestaan.

      Aktiivimallin tavoitteena kannustaa työttömiä hakeutumaan myös lyhytkestoiseen ja osa-aikaiseen työhön. Lyhytkestoisen ja osa-aikaisen työn tekeminen on työttömälle hankalaa byrokratialoukkujen takia.

      Koska byrokratialoukut iso työllistymisen este, niitä pitää purkaa. Työn vastaanottaminen johtaa liian usein toimeentulon menetykseen. Byrokraattinen ja toimeenpanokustannuksiltaan kallis aktiivimalli ei korjaa ongelmaa. Nyt työtöntä kannustetaan puun (aktiivimallin sanktio) ja kuoren (byrokratialoukku) väliin.

      Työttömyysturvan sanktiot ovat Suomessa ankarampia kuin Ruotsissa tai Tanskassa. Ruotsiin verrattuna työttömyysturvan sanktio on 12-kertainen (60 päivää / 5 päivää). Laillisuusvalvojien, työttömysturvan muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden ratkaisujen perusteella Suomessa sanktioita saavat myös vilpittömät työnhakijat hallinnon huonoista prosesseista johtuen.

  2. Ojaan näyttävät ajavan ja pitkälle metsäänkin vielä kurvaavat, eivätkä tahdo löytää tietä väylälle avarammalle. Eivät ihmiset elämäänsä suunnittele ja käyttäytymistään muuta joidenkin omavastuupäivien perusteella, vaan laajempien tulevaisuuden näkymien perusteella.

    Työttömäksi jäänyt näkee tulojensa alentumisen sitten parin kuukauden kuluttua, kun korvaukset ovat alkaneet rullaamaan. Siinä nettotulot alenee 40 – 60 %:iin aikaisemmasta. Tämä on isompi tulojen muutos siinä alussa. Joillakin irtisanotuilla saattaa tulla erilliset sopeutumisrahat vielä 6 kk.

    Ihmisen talouden sopeutumiskyky riippuu aikaisemmasta menojen ja tulojen tasapainosta, varallisuudesta ja talletuksista. Missä määrin menojen sopeutus on mahdollista? Mitä elämäntapamuutoksia sopeutus edellyttää? Mikä on asumismuoto, liikkumisen tarve, velkaantumisaste jne.? Mikä on ikä, sosiaalinen asema, perheen koostumus ja tuloa saavien määrä?

    Ennen pitkää, kun työnhaku ei ole tuottanut tulosta, omaa taloudellista sopeutusta on jatkettava, kunnes kaikki keinot on käytetty. Ihminen on pakotettu toimintansa sopeutukseen taloudessa ja toiminnassaan. Kun tarpeet on kerran sopeutettu, ei paluu entiseen enää välttämättä näytä houkuttelevalta. Kun olet pohjalle pudonnut niin alemmas ei enää pääse. Se siitä “moral hazardista”.

    Nyt “taloustutkijat” keskittyvät pelkästään lukuihin. Yksilön työllistymisen motiivi ei ratkea matematiikalla.
    Tarkastelipa tuota “aktiivimallia” missä työttömyyden vaiheessa tahansa (1kk – 120kk), siitä ei löydä vaikutinta yksilön käyttäytymiseen. Jos lunta kerran tulee tupaan, on ihan yhdentekevää paljonko sitä on tullakseen.

    Järjestelmän monimutkaisuus ja arvaamattomuus ovat suurimmat pätkätyön kannustimen esteet.
    Kansantalouden virkamiehet ovat liian kaukana työttömän motivaation arvioimisesta. Se pitäisi jättää alan asiantuntijoille, eikä sortua moiseen itsepetokseen “aktiivimallin” vaikutuksista.

    Tanskalaiset ovat fiksua porukkaa, heillä on ymmärrys siitä, kuinka tien vaarapaikoissa pitää olla vahvat turvakaiteet. Jos tulee tilanne, että ojan tai jopa metsän puolelle ajaudutaan, niin metsä on raivattu niin että sieltä pääsee helposti ja turvallisesti takaisin turvareittiä myöden valtatielle. Tämä on jokaisen tanskalaisen etu. Suomessa puhutaan lillukanvarsista ja kaiteiden asennuskustannuksista. Sitten ihmetellään kun autonromuja on tienvarret ja metsät mustanaan. Kuskit vaeltaa naamat verissä. Virkamies huutaa että jos et sieltä omin voimin (3kk) pääse takaisin valtatielle, niin autosta puhkaistaan rengas. Tämä aiheuttaa virkamiehen mukaan sellaisen pelotteen kuskissa, että hän yrittää risukon kautta väkisin oikaista takaisin ja autosta meneekin kaikki renkaat puhki. Tämä kuulemma vähentää merkittävästi rengasrikkoja ojaan ajaneiden keskuudessa.

    • Työttömyyskorvauksen aikauran muotoa koskeva varhainen teoreettinen tulos oli Shavell & Weiss (1979). Sittemmin on esitetty laaja joukko muita malleja. Matti Tuomalan viittaama Ivan Werning on tutkinut, miten työnetsintämalleissa keskeinen reservaatiopalkka riippuu työttömyyskorvauksesta. Määttäsen siteeraama, tunnettu työmarkkinatutkija Bertil Holmlund summeeraa teoreettista tutkimuskirjallisuutta. Teoreettisten mallien perusteella aikauran muoto voi olla joko nouseva tai laskeva. Tähän vaikuttaa mm. se mitä mahdollisuuksia pääomamarkkinat tarjoavat työttömien kulutuksen rahoittamiseksi.

      Kolsrud ym. (2018) on ensimmäinen tutkimus, joka selvittää kysymystä empiirisesti. Kuten blogissani mainitsin ongelman selvittämistä hankaloittaa mm. tutkittavan populaation dynaaminen valikoituminen työttömyyden keston myötä. Ruotsin järjestelmään tehtyjen muutosten seurauksena Kolsrud ym. saattoivat soveltaa estimoinneissaan kulmapistemenetelmää. Lisäksi heillä oli käytössään poikkeuksellista aineistoa, jolla he saattoivat mitata yksilötasolla työttömyydenkeston aikaista kulutustason alenemaa ja vakuutuksesta saatavaa hyötyä.

      Sittemmin on ilmestynyt myös Mannheimin yliopiston työpaperi Meier & Obermeier, Duration Dependence, Dynamic Selection and the Optimal Timing of Unemployment Benefits, January 29, 2016. Tässä saksalaisella aineistolla saadaan samansuuntaisia, optimikorvauksen nousevaa aikauraa tukevia vaikutuksia.

      • Huomattakoon, että “toinen paperi, Meier & Obermeier”, johon viittasin,
        on vahvasti kesken estimointien osalta.
        Se perustuu lähinnä yhden rakenteellisen mallin numeeriseen kalibrointiin.
        Siksi se ei ole relevantti keskustelun kannalta.

  3. “Odotan, että työttömyyden keston myötä laskevaan työttömyysturvaan perustuvat mallit jäävät vähitellen pois.”

    Aika kova ennuste Ilpolta. Suomalaisessa työttömyysturvassahan on nykyisellään yksi porras 300, 400 tai 500 päivän kohdalla kun ansiopäivärahalta putoaa peruspäivärahalle. Tämän porrastuksen poisto tarkoittaisi järjestelmien yhtenäistämistä ja käytännössä siis ansiosidonnaisen työttömyysvakuutuksen lakkauttamista.

  4. Tarkoitin siis tietysti putoamista ansiopäivärahalta työmarkkinatuelle. Tämä ei ole ollenkaan irrelevantti porras vaan juuri vastaavasta esim Fredriksson ja Holmlund puhuvat työttömyysturvan porrastusta käsittelevässä artikkelissaan.

    Alla olevan linkin takana vielä koko lailla tasapainoinen ja up-to-date katsaus työttömyysturvaa koskevaan kirjallisuuteen. Siinä porrastuksesta todetaan:

    In the presence of duration dependence, when the job-finding probabilities deteriorate over the spell of unemployment,or when there is heterogeneity in the types of unemployed, the trade-off between insurance and incentives changes during the spell and the optimal benefits should also vary over time (Shimer and Werning, 2006). The exact profile of optimal benefits depends on the mechanism that drives duration dependence and on the form of heterogeneity. ”

    mutta kannattaa lukea loputkin.

    http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/joes.12005/epdf

    • Aiemmin totesin, että teoreettisten mallien perusteella aikauran muoto voi olla joko nouseva tai laskeva.

      Teoreettiset mallit auttavat ymmärtämään eri tekijöiden vaikutusta luonnehdittaessa vakuutuksen optimaalisuutta. Shimer ja Werning analysoivat useassa paperissa korvauksen vaikutusta reservaatiopalkkaan. Käytetyt rakenteelliset mallit ovat yksinkertaistuksia, joita on usein vaikea liittää todellisten aineistojen tarkasteluihin.

      Kolsrud ym., (2018) sitä vastoin nojaavat kasvavaan empiiriseen kirjallisuuteen, jossa luonnehditaan optimaalista sosiaalivakuutusta lähtökohtanaan ns. Baily-Chetty -kaava. Staattinen sairausvakuutusta tarkasteleva Baily-Chetty -kaavan sovellus on http://www.labour.fi/tutkimusjulkaisut/tyopapereita/tyopapereita-297/.

      Optimointiongelman ratkaisu perustuu (teorian osalta) verhokäyrätulokseen ja ns. ”tyhjentävään tilastolliseen tunnuslukuun” ja optimaalisuuden luonnehdinta vaatii tietoa kulutuksesta (tai dynaamisessa tarkastelussa sen aikaurasta). Kolsrud ym. yleistävät tämän dynaamiseen (työttömyyden keston mukaiseen) tarkasteluun. Toki kaikissa malleissa pitää tehdä lisäoletuksia mm. hyötyfunktion kaarevuudesta ja sen tilariippuvuudesta/riipumattomuudesta.

      Mutta toistan vielä kerran, että Kolsrud ym. (2018) on ensimmäinen tutkimus, joka selvittää kysymystä empiirisesti. Vakuutuksesta saatavan (raja-)hyödyn arviointia varten heillä oli käytössään poikkeuksellista aineistoa, jolla he saattoivat mitata yksilötasolla työttömyydenkeston aikaista kulutustason alenemaa ja vakuutuksesta saatavaa hyötyä.

  5. No niinpä näköjään totesit. Jonkin sortin empirisminä voinee tosin pitää myös simulointeja, jotka sentään perustuu empiirisesti estimoituihin parametreihin. Esim:

    http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.464.8657&rep=rep1&type=pdf

    Tällä paperilla Fredriksson ja Holmlund perustelevat Ruotissa (ja Suomessa) käytössä olevaa mallia, jossa työttömyysturva on porrastettu siten että se pienenee jossain vaiheessa perusturvan tasolle. Ehkä viimeistä sanaa tämänkään kirjallisuuden tuloksista ei ole vielä sanottu.

    P.S. Sinulle tietty selvää, mutta kerrottakoon varmuuden vuoksi muillekin että tällä keskustelulla on vähänlaisesti tekemistä aktiivimallin mahdollisia vaikutuksia koskevan analyysin kanssa.

    • Tätä paperia en tuntenut, mutta pikaisesti katsottuna
      Fredriksson ja Holmlund paperilla on vähänlaisesti lisättävää aiemmin käsiteltyyn työttömyysturvan optimaalista aikauraa tarkastelevaan kirjallisuuteen. Perusturvan liittäminen tarkasteluun olisi ihan oma tarinansa, johon pitää liittää koko muu syyperustainen sosiaalivakuutus (myös eri eläkkeet). Lisäksi pitäisi kysyä, miksi työtä tai koulutusta ei pystytä järjestämään vaihtoehdoksi.

  6. Tuossa paperissa putoamisesta perusturvalle (suomalaisversiossa työmarkkinatuelle) syntyy se porrastus. Yhtä porrasta on hiukan yksinkertaisempi analysoida kuin montaa tai vaikka lineaarisesti laskevaa. Ei siinä muuta taikaa ole.

  7. Lukijat voivat verrata Fredriksson & Holmlundin (2001) rakenteellista mallia kalibrointeineen
    Kolsrud, Landais, Nilsson & Spinnewijnin (2017) tyhjentävään tunnuslukukuun perustuvaan malliin pitäen Occamin partaveitsi mielessään.

    Kiitos Keskustelusta.

Jätä vastaus Esa Saari Peruuta

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Erikoistutkija, tiedottaja
Heikki Taimio
Puh. (09) 2535 7349

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share