Takaisin

Ammatillisen koulutuksen rahoitus ja opintojen keskeyttäminen

Ammatillisen koulutuksen rahoitus ja opintojen keskeyttäminen

Viime tiistai-illan A-studiossa (9.10.2018) käsiteltiin ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkauksia ja reformia, joka on varsin merkittävä muutos ammatilliseen koulutukseen. Monet tilannetta seuraavat ovat huolissaan siitä, kuinka hyvin tällä reformilla voidaan tukea erilaisten opiskelijoiden hyvinvoinnin kehitystä. Laajemmin koulutuksen rahoituksen ja opintojen keskeyttämisen välillä on mahdollinen yhteys, jota tulisi pitää esillä keskusteltaessa toisen asteen koulutuksen laadusta.

Toisen asteen opintojen keskeyttäminen on vakava asia, sillä keskeyttäneillä on merkittävästi kohonnut riski syrjäytyä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Yhteiskunnan näkökulmasta syrjäytymisen euromääräinen hintalappu voi kasvaa suureksi laskettaessa kustannuksia yhteen yli ajan (Hilli ym. 2017). Syrjäytymisen kustannuksista ei voida puhua Suomessa liikaa.

Mielenkiintoinen korrelaatio

Ammatillisen koulutuksen rahoituksen kehitystä voidaan tutkailla katsomalla koulutuksen yksikköhintoja (kuvio 1). Ne olivat vuosituhannen vaihteessa noin 8 000 euron tuntumassa. Vuonna 2010 yksikköhinta oli kohonnut jo 11 300 euroon, mikä on kokonaismääräksi laskettuna varsin merkittävä kasvu ammatillisen koulutuksen rahoituksessa. Tämän jälkeen yksikköhinnat ovat laskeneet maltillisesti (tarkastelu päättyy tarkoituksella ennen viimeisimpiä leikkauksia).

Kuvio 1. Ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnat (2014 hinnat) 1997–2016

Kuvio 2 taas kuvaa ammatillisen opintojen keskeyttäneiden osuutta opintojen aloitusvuoden mukaan. Tarkastelu päättyy vuoteen 2009, sillä opintonsa aloittaneita opiskelijoita pystyttiin seuraamaan kuvion tekoaikaan vain vuoteen 2013 asti (päivitys tekeillä). Kuviosta kuitenkin havaitaan, että opintojen keskeyttäminen on ollut laskusuunnassa, etenkin vuoden 2003 jälkeen. Tilastokeskukselta saatava viimeisin tieto opintojen keskeyttämisestä hakee vielä suuntaansa, mutta suurta laskua keskeyttämisessä ei ole enää odotettavissa.  Opetushallituksen viimeisimmän selvityksen tieto (2016/2017) kertoo siitä, että suhteessa aiempiin seurantoihin ammatillisen koulutuksen läpäisystä, koulutuksen keskeyttäminen (eroprosentti) on lisääntynyt lähes kaikista näkökulmista tarkasteltuna.

Kuvio 2. Ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden osuus aloitusvuoden mukaan 1997–2009

Voisiko koulutuksen rahoituksen ja opintojen keskeyttämisen välillä olla yhteys? Korrelaatio näiden tekijöiden välillä on varsin näkyvä, mutta tukijana on todettava, että taustalla voi olla myös jokin muu tekijä, joka selittää yhteyttä paremmin.

Rahoituksen rooli on kuitenkin syytä ottaa tosissaan. Esimerkiksi eri kuntien mahdollisuudet paikata valtion leikkauksia ovat omiaan lisäämään koulutuksellista epätasa-arvoa. On myös hyvin hämmentävää, että emme voi tutkia tarkalleen, mihin julkinen raha kohdentuu. Koulutuksen järjestäjän tasolla tehtävä tiedonkeruu ei riitä hyvän analyysin pohjaksi, vaan tarvitsemme vähintään koulutason tietoja resurssien käytöstä.

Ammatillisen koulutuksen kustannuksista ei tulisi myöskään puhua erillään niistä potentiaalisista seurauksista, jotka syntyvät nuorten syrjäytymisestä. Jos koulutusleikkaukset johtavat entistä useammin nuorten koulutuksen keskeyttämiseen ja joka taas lopulta lisää syrjäytymistä, niin nettosäästöjä näiltä koulutusleikkauksilta on turha odottaa. Sama kun ampuisimme itseämme jalkaan kahdesti.

Share

Ammatillisen koulutuksen rahoitus ja opintojen keskeyttäminen

  1. Oman kokemukseni perusteella ajattelisin, että rahoitusta merkittävämpää oli, se että keskeyttämiseen alettiin kiinnittää huomitoa 2000-luvun alkupuolella. Pääministeri Paavo Lipponen käynnisti mm. Nuorten osallisuushankeen. Keskustelu ja erilaiset toimenpiteet ovat jatkuneet viime hallituskauden loppuun. Viimeisempänä Nurosotakuu. Tällä hallituskaudella keskustelun painopiste on ammatillisen koulutuksen osalta kääntynyt osallisuuden lisäämisestä ja syrjäytymisen ehkäisystä osaavan työvoiman saantiin. “Sen saat, mitä mittaat” pitänee tässäkin yhteydessä sovellettuna paikkaansa. Olisi mielenkiintoista, jos rahoituksen lisäksi tutkittaisiin poliittista asenneilmastoa ja keskustelua ammatillisen koulutuksen tehtävästä.
    http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/osallisuushanke/hankkeen%20taustaa.pdf
    http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80735

  2. Mielenkiintoista tutkittavaa olisi kyllä. 22 vuoden ammatillisen opettajan kokemuksella kommentoisin seuraavaa. Rahoitus oli aiemmin kunnossa, sitä oli ilmeisesti liikaakin, koska koulutuksenjärjestäjät suuntasivat rahoitusta muuhun kuin opetukseen. Tilat ja hallinnon osuus kasvoi ja opetukseen (=opettajien palkkoihin) suunnattiin suhteellisesti vähenevä määrä rahaa. Tämä tapahtui jo ns. hyvinä vuosina ja se no sittemmin kiihtynyt.
    Organisaatiouudistusten paisuttamasta keskijohdosta ja kiinteistöistä ei päästä eroon yhtä helposti kuin lähiopetustunneista ja opettajista. Lisäksi tehokasta taloudenpitoa on kasvattaa ryhmäkokoa. Näin on käynyt monella koulutuksenjärjestäjällä ihan maan hallituksista riippumatta.
    Jokainen voi halutessaan tarkistaa mihin rahoitus on mennyt OPH:n sivuilta: https://www.oph.fi/rahoitus/valtionosuudet/raportit
    Ilmeisesti OPH:n keräämät vuosittaiset raportit ovat menneet ministeri Grahn-Laasosen esikunnalla jonnekin mappi Ö:hön. Jos niitä joku ministeriössä osaisi lukea olisi tiedossa mihin olemassa oleva ja saatu rahoitus on mennyt ja menee.
    Miten sitten ihan siihen opetukseen käytettävä raha saataisiin kasvamaan on toinen juttu. Selvää on mielestäni myös se, että reformi kannustaa ajattelemaan ainoastaan euroja. Tästä eräänä todisteena koulutuksenjärjestäjien lähes käsky pistää opiskelijat opiskelemaan ei vain entiset 180 päivää, vaan myös kesäkuu, mieluusti oppisopimuksella yrityksissä. Kas kun muuten muutama euro häviää… Jokainen päivä kun on laskentapäivä – oli opetusta tai ei, kunhan on tehty se maaginen HOKS.
    Ei siis olla todellakaan onnistuneessa reformissa – ainakaan vielä.

  3. Puuronsyönnin ja nälän välillä olen havainnut nyt yhteyden. Vähän puuroa: aina nälkä eikä työ luista. Runsaasti puuroa – ei nälkää, työ sujuu, ajatukset eivät harhaile.

    • Vatsa täynnä. Nyt ei jaksa tehdä töitä. Kaikkea sopivasti. Oppiminen positiivisessa ympäristössä keskiöön. Byrokratia pois.

  4. Kyllä rahoituksen leikkaukset on yksi syy keskeytysten lisääntymiseen. Oppilaitoksista karsittiin ensimmäisenä opiskelija huollon henkilöstöä, jolloin tukea tarvitsevat opiskelijat reagoivat tähän muutokseen. Tosin ainakin ammatillisissa erityisoppilaitoksissa tähän reagoitiin ja haettiin uusia keinoja keskeytysten vähentämiseen. Mutta se on pois muusta työstä henkilökunnalta ja ns. yleisissä oppilaitoksissa tähän ei varmastikaan ole reagoitu samalla intensiivisyydellä. Ei kuitenkaan halua yleistää, koska en tunne jokaisen oppilaitoksen toimintatapoja.
    Myös nuoriso takuulla on varmasti oma merkityksensä, koska nuoret joutuvat hakeutumaan jopa aloille, jotka eivät heitä kiinnosta ja motivaatio opintoihin puuttuu.

Kommentoi aihetta

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Erikoistutkija, tiedottaja
Heikki Taimio
Puh. (09) 2535 7349

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share