Takaisin

Opetussuunnitelmien perusteet: Politiikkaa ja vai tutkittua tietoa?

Opetussuunnitelmien perusteet: Politiikkaa ja vai tutkittua tietoa?

Tulevaisuus on nuorissa. Ei ole siis yllättävää tai uutta, että paikalliset opetussuunnitelmat ja koulutuksenjärjestäjien varsin erikoiset toteutukset keräävät laaja mielenkiintoa (YLE). Toki nämä ovat usein vain yksittäistapauksia. Tavallisen kansalaisen on kuitenkin varmasti vaikea ymmärtää, että miksi oman lapsen koulussa moni asia muuttuu niin usein. Ovatko muutosten taustalla kuntapäättäjien kouluihin piilottamat säästötoimenpiteet, vai onko kyseessä nuorten oppimista parantava uusi opetusmenetelmä? Vai onko kyse vain siitä, että maailma muuttuu ja opetuksen on pakko elää ajassa? Muutokset ovat tunnetusti pelottavia, etenkin jos niiden syitä ei tiedetä.

Opetussuunnitelman perusteet ≠ paikallinen opetussuunnitelma

Opetussuunnitelmien perusteet (Ops-perusteet) tehdään aika ajoin Opetushallituksessa, mutta paikallisilla toimijoilla (lähinnä kunnilla) on laaja vastuu omien opetussuunnitelmiensa tekemisestä. Ops-perusteiden on tarkoitus luoda yhtenäinen pohja paikallisille opetussuunnitelmille ja näin vahvistaa koulutuksen tasa-arvoa.Opetushallituksen viimevuotinen blogikirjoitus kuvaa näiden kahden eroa ansiokkaasti (Blogi).

Ops-perusteet kasataan Opetushallituksen johdolla usean kymmenen eri työryhmän ja laajan asiantuntijajoukon toimesta (yli 300 henkilöä). Asiantuntijat kutsutaan työryhmiin Opetushallituksen oman asiantuntijan toimesta ja henkilöiden mahdolliset eturistiriidat tarkistetaan. Työryhmien jäsenistö koostuu pääosin professoreista, yliopistojen tutkijoista, opetusneuvoksista, rehtoreista ja opettajista. Ops-perusteiden lopullinen tekstimuoto on työryhmien kompromissitulema. Valmisteluun liittyvät asiakirjat ovat julkisia ja saatavilla Opetushallituksen kirjaamosta.

Mistä Ops-perusteet koostuvat?

Ops-perusteiden asiasisältö näyttää koostuvan ei-kasvatustieteilijän silmin kahdentyyppisestä tekstistä. Opetushallituksen asiantuntijat käyvät Ops-perusteissa ansiokkaasti viitteineen läpi ne lakiin perustuvat asetukset, jotka ohjaavat opetuksen järjestämistä. Nämä tekstikohdat ovat Ops-perusteiden vahvuus.

Ops-perusteissa on kuitenkin paljon sellaista tekstiä, joiden pohjaksi ei tarjota yhtään viitettä. Onkin vaikea erottaa, että mikä osa Ops-perusteissa mainituista asioista perustuu tutkittuun tietoon ja kuinka luotettavaa tutkimustietoa tämä lopulta on. Tämän lisäksi teksti on kirjoitettu niin ympäripyöreästi ja joustavasti, että on vaikea ymmärtää, että ovatko tekstikappaleet verhottuja suosituksia vai pelkästään kuvitteellisia esimerkkejä ideaalisesta tilanteesta. Esimerkiksi oppimisympäristöistä todetaan viimeisimmässä Perusopetuksen Ops-perusteissa 2014 seuraavaa (s.29):

”Oppimisympäristöjen kehittämisen tavoitteena on, että oppimisympäristöt muodostavat pedagogisesti monipuolisen ja joustavan kokonaisuuden. Kehittämisessä otetaan huomioon eri oppiaineiden erityistarpeet. Oppimisympäristöjen tulee tarjota mahdollisuuksia luoviin ratkaisuihin sekä asioiden tarkasteluun ja tutkimiseen eri näkökulmista. Lisäksi oppimisympäristöjen kehittämisessä ja valinnassa otetaan huomioon, että oppilaat oppivat uusia tietoja ja taitoja myös koulun ulkopuolella.”

Jo pelkällä maalaisjärjellä on selvää, että tämän tyylinen luonnehdinta ei juuri auta paikallisia päättäjiä opetuksen järjestämisessä ja eri opetustilojen suunnittelussa. Oppimistiloihin liittyvät kustannukset (sis. tilat, huonekalut ja välineet) ovat niin merkittäviä, että paikallisilla tahoilla on tuskin mahdollisuutta tehdä suuria muutoksia nopeasti. Toisaalta tämä ohjeistus ei kerro mitään konkreettista siitä, että millaisia uusien tilojen tulisi olla esimerkiksi matematiikan opiskelua varten. Oma subjektiivinen näkemykseni onkin, että tällainen epämääräinen tekstimuoto voi yllyttää kuntapäättäjiä kokeilemaan yritysmaailmasta tuttuja avoimia työtiloja.

Vaihtoehtoisesti opetustiloja käsittelevä Ops-perusteiden teksti tai sen liitteestä löytyvä dokumentti voisi käsitellä sitä, että mitä tutkimuskirjallisuus tietää oppimistilojen vaikutuksista oppimistuloksiin. Näin paikallisilla päättäjillä olisi käytössään kattava kirjallisuuskatsaus aiheesta, ennen kuin kouluihin tehdään mittavia investointeja. Tämä auttaisi paikallisia päättäjiä erottamaan oikean tutkimustiedon koulutuskonsulttien ikävästä ja todennäköisesti hyvin harhaanjohtavasta markkinointipuheesta.

Toisaalta, mikäli mahdollisesta Ops-perusteisiin tehtävästä muutoksesta ei olisi saatavilla uskottavaa tutkimusnäyttöä, niin tämä tuli tuoda perusteissa selvästi ilmi. Tällöin paikalliset päättäjät voisivat käyttää tietoisemmin omaa harkintaansa paikallisiin opetussuunnitelmiin tehtävien muutoksien tarpeellisuudesta.

Opettajat opetuksen asiantuntijoina

Suomessa luotetaan opettajien ammattitaitoon. Opettajat voivat valita käyttämänsä opetusmenetelmät paikallisen opetussuunnitelman puitteissa. Paikallistason päättäjät ja koulujen opettajat eivät kuitenkaan ole meistä muista ihmisistä eroavia supersankareita. Voidaankin mielestäni väittää, että eri Ops-perusteista löytyvät ei-lakiviitteitä sisältävät tekstikohdat eivät nykymuodossaan tue tehokkaasti paikallisten opetussuunnitelmien laatimista ja opettajien arkea.

Perustelen ylläolevaa väitettä kolmesta eri näkökulmasta. Ensimmäiseksi, Ops-perusteissa puhutaan eri asiakokonaisuuksista, kuten esimerkiksi edellä mainituista oppimisympäristöistä, hyvin epämääräisesti. Mikäli oppimistilan määrittely itse onnistuneen oppimistapahtuman kannalta jää epämääräiseksi, niin voidaan mielestäni kysyä, että mitä apua tällaisesta muotoilusta lopulta on paikallisen tahon päätöksenteolle. Epämääräisyys voi johtaa ylilyönteihin, mutta aiheuttaa vähintäänkin harmitusta ja resurssien hukkaamista.

Toiseksi, mikäli asiakokonaisuudet määritellään vain ympäripyöreästi ilman viitteitä, niin paikalliset toimijat joutuvat tekemään päätöksiä pelkkään kokemusperäiseen tietoon perustuen, tai etsimään itse tutkimuskirjallisuutta eri lähteistä. Valitettavasti vain harvalla opettajalla tai kuntapäättäjällä on aikaa ja resursseja tutustua uusimpaan ja uskottavimpaan tutkimuskirjallisuuteen. Paikallisten opetussuunnitelmien kehittäminen tietoon perustuen ei ole mahdollista ilman oikeaa tietoa.

Kolmanneksi, vaikka suomalaiset opettajat ovat opettajina maailman kärkeä ja kouluissa tehdään arvokasta työtä jokapäivä, niin on epärealistista olettaa, että kaikissa kunnissa osaamisen taso olisi yhtä hyvä. Mikäli Ops-perusteiden epämääräisyys aiheuttaa kustannuksia koulujen toiminnalle, niin tästä sekä mahdollisista ylilyönneistä kärsivät todennäköisesti eniten koulujemme heikoimmat oppilaat.

On loogista olettaa, että Ops-perusteiden lisääntyvä joustavuus ja epämääräisyys lisäävät entisestään koulujen ja oppilasryhmien välistä epätasa-arvoa. Tämä sotii vastaan Ops-perusteiden perimmäistä tarkoitusta.

Lopuksi

Ulkopuolisen ei-kasvatustieteilijän näkökulmasta tilanne on tuskastuttavan vaikeaselkoinen. Ops- perusteisiin tehtävät muutokset ovat aitoja valtakunnantasolla tehtäviä toimenpiteitä, jotka pakostakin vaikuttavat eri kanavien kautta paikallisiin opetussuunnitelmiin. Tästä syystä Ops-perusteisiin tehtävät muutokset tulisi kuvata ja perustella mahdollisimman selkeästi.

Tutkimustietoon perustuvat tekstiosiot tulisi tuoda viitteineen näkyviin (mielellään selkeästi erillään lakiin perustuvista asetuksista) niin, että eri menetelmiin perehtyneet tutkijat voisivat käydä rakentavaa keskustelua kasvatustieteilijöiden kanssa. Myös kasvatustieteessä tutkimustulosten luotettavuus ja sovellettavuus perustuu tutkimuksessa tehtyihin oletuksiin. Tämä voisi myös lopulta parantaa asiasta käytävää kansalaiskeskustelua.

Ops-perusteiden ilmiselvä epämääräisyys, jota voidaan kai myös kutsua joustavuudeksi, ei varmaankaan palvele hyvin paikallisten opetussuunnitelmien tekijöitä. Itse koulun kuuluu opettaa tutkitun tiedon käsittelyä ja analysointia sekä lähdekritiikkiä. Olisi enemmän kuin toivottavaa, että taustalla olevat käsitykset ja uudistuksia ajavat tutkimustulokset näkyisivät myös varsinaisten paikallisten opetussuunnitelmatekstien taustalta. Ops-perusteet voisivat parhaimmillaan välittää tätä luotettavaa tutkimustietoa paikallistasolle opettajille ja koulutuksen järjestäjille. Siinä on haastetta Tiedeministeriön alaiselle virastolle seuraavaa Ops-kierrosta ajatellen.

Share

Kommentoi aihetta

Palkansaajien tutkimuslaitos

Arkadiankatu 7 (Economicum)
00100 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share