Takaisin

Kriisissä yrityksiä on tuettava ja leikkauslistat jäädytettävä

Kriisissä yrityksiä on tuettava ja leikkauslistat jäädytettävä

Koronakriisi ja siihen liittyvät rajoitustoimet ovat aiheuttaneet tunnetusti Suomen talouteen akuutin taantuman. Monet talousviisaat, viimeisimpänä Vihriälän työryhmä, ovat julkisesti esittäneet toimenpideohjelmia siitä, miten kriisiin tulisi reagoida ja miten taloutta pitäisi hoitaa akuutin kriisivaiheen jälkeen. Mielestäni Vihriälän työryhmän raportin päälinjat ovat hyvin harkittuja ja kannatettavia. Työryhmä ehdottaa, että akuutissa kriisivaiheessa yrityksiä tuetaan laajasti, jotta ne eivät menisi konkurssiin. 13.5. hallitus ilmoitti laajamittaisista yritystuista. Vihriälän työryhmän askeleet välittömän kriisin jälkeen ovat ensin elvyttää talous kasvuun ja vasta tämän saavutettua ruvetaan sopeuttamaan julkista taloutta. Vihriälän työryhmän raportista julkisuuteen nousi kaksi konkreettista veroehdotusta, jotka eivät esiinny itse raportissa laajasti eivätkä ne ole tutkimustulosten valossa puolusteltavissa. Nämä ovat väliaikainen arvonlisäveron alennus ja suositus, että tuloveroja ei missään oloissa kiristettäisi. Perustelen eriävän näkemykseni seuraavaksi tarkemmin. 

Julkistaloustieteessä julkisen vallan toimia tarkastellaan aina tulonjaon ja toimien aiheuttamien negatiivisten toimenpiteiden välisenä tasapainoiluna. Tulonjakonäkökulma on hyvinvointivaltion keskeinen lähtökohta, mistä johtuen sen tulisi olla myös julkisen vallan toimien keskiössä. Tällöin hyvätuloisilta siirretään niille, jotka eivät ilman tulojen uudelleenjakoa tulisi toimeen. Erityisesti tulonjakonäkökulma pitäisi huomioida, jotta julkisen vallan sopeuttamistoimet koronan kaltaisessa kriisitilanteessa eivät kohdistu epäreilusti vain osaan väestöstä. Yhteiskunnan preferenssit määräävät tarkemmin paljonko tuloja halutaan jakaa uudelleen, mutta ainakin toimenpiteitä suunniteltaessa pitää tietää, paljonko ja millä tavoin ne vaikuttavat tulonjakoon. 

Julkisen vallan toimien, kuten verotuksen muutosten, vaikutuksista on viime vuosikymmeninä kertynyt paljon laadukasta tutkimusta. Niissä on pystytty esimerkiksi eristämään tuloverotuksen aiheuttamat vaikutukset työllisyyteen muista työllisyyteen vaikuttavista tekijöistä. Kansainvälisesti on havaittu, että verotuksen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset eivät ole suuria. Erityisesti Pohjoismaissa verotuksen haittavaikutukset ovat vielä pienempiä, koska täällä veropohjat ovat laajoja ja verojen maksuhalukkuus kansainvälisesti vertaillen korkea, toteaa esimerkiksi Princetonin yliopiston professori Henrik Kleven. Kun verotuksen aiheuttamat haittavaikutukset ovat pieniä, voi verotus olla melko kireää, eikä esimerkiksi työllisyys suuresti tästä alene. Tällöin myös tulonjakotavoitetta on helpompi hoitaa ilman suuria hyvinvointitappioita.  

Koronakriisin hoitamiseksi asetetut rajoitustoimet ovat myös julkisen vallan politiikkaa. Niiden välittömänä hyötynä on, että Covid-19 tauti etenee väestössä hitaammin. Niiden välittömänä negatiivisena vaikutuksena on talouden taantuma. Negatiiviset vaikutukset kohdistuvat erityisesti yksityisiä palveluja tarjoaviin yrityksiin. Koska kaikkia hyödyttävät rajoitustoimet aiheuttavat haittoja epätasaisesti, on tulonjakonäkökulman mukaan oikeudenmukaista tukea suoraan eniten kärsiviä.  

Kuten toimme PT Policy Briefissä jo vapun alla esiin, yritysten konkurssit ovat erityisen haitallisia talouden elpymisen kannalta. Jos suuri osa yrityksiä menee konkurssiin, on niiden nykyisin lomautetut työntekijät kohta työttömiä ilman mahdollisuutta nopeaan paluuseen työmarkkinoille. Talouden taantuma pitkittyy ja kääntyy lamaksi. Pitkittyneiden taantumien ja massatyöttömyyden puolestaan tiedetään heikentävän kansanterveyttä, mahdollisesti enemmän kuin Covid-19 tulee heikentämään. Siten oikeudenmukaisuuden lisäksi yritysten tukeminen olisi tärkeää, jotta julkisen vallan toimien aiheuttamat negatiiviset haitat pienenisivät. Kriisioloissa yritysten kiinteät kustannukset kuten vuokrat tulisi ainakin pystyä korvaamaan tuilla, että ne eivät menisi konkurssiin. Tässä olen siis varsin samaa mieltä kuin Vihriälän työryhmän esittämä raportti. 

Vihriälän työryhmän raportti, kuten todettu, sisälsi paljon hyviä ehdotuksia ja huolellista pohdintaa. Raportista nousi kuitenkin kaksi täsmällisempää veropoliittista ohjetta julkisuuteen, jotka eivät vaikuta raportissa olevan huolellisesti pohdittuja, koska ne ilmenevät ohimennen vasta raportin luvussa 8. Ensimmäinen on arvonlisäveron tilapäinen alentaminen yritysten tukemiseksi osana välittömiä kriisitoimia. Olen mukana tekemässä kansainvälisesti noteerattua tutkimusta, jossa tutkimme arvonlisäveron (alv) alentamisen ja myöhemmän noston vaikutuksia kuluttajahintoihin ja yritysten voittoihin. Tutkimustulokset ovat selkeitä: kuluttajahinnat eivät laske paljoakaan alv:n alentamisen seurauksena, mutta nousevat paljonkin sen myöhemmän noston seurauksena. Alennus menee yritysten voittoihin, mitä tässä ehkä tavoitellaankin. Mutta koska alv:n myöhempi nosto nostaa hintoja, saataisiin tällaisella alv-pumppauksella aikaiseksi kuluttajahintojen nousu. Tutkimustulos siis antaa suoran suosituksen olla tekemättä alv-pumppausta. Oma suositukseni onkin, että alv-pumppauksen sijaan yrityksiä tuetaan suoraan, kuten myös Vihriälän raportissa suositellaan. 

Vihriälän työryhmän raportin toinen suositus, joka jäi vaille analyysiä ja josta olen eri mieltä, liittyy suositukseen olla kiristämättä tuloverotusta. Vihriälän raportissa tämä liittyi vaiheeseen, jossa kiireellisimmästä elvyttämisestä on suoriuduttu ja julkista taloutta pitäisi sopeuttaa. Tuloverotuksen kiristämisen karttaminen ei noudata taloustieteellisiä tutkimustuloksia ja se ei myöskään huomioi tulonjakonäkökulmaa. Kuten PT Policy Brief 1/2019 esitimme, tällaisilla toimilla on hyvin erilaiset tulonjakovaikutukset. Tulonsiirtojen leikkaus kurittaa pienituloisia ja tuloverotuksen kiristämättä jättäminen suosii suurituloisia eli tuloerot kasvavat. Toinen puoli tarvittavaa julkistaloustieteellistä harkintaa on toimien aiheuttamat negatiiviset vaikutukset. Taloustieteellinen tutkimus ei siis puolla näkemystä, jonka mukaan tuloverotuksen kiristämisellä olisi suuri negatiivinen vaikutus työllisyyteen, eikä tutkimus tue näkemystä, jonka mukaan tuloverojen kiristäminen olisi haitallista. Tuloverotus on yksi valtion talouspoliittinen instrumentti muiden joukossa. 

Ehkä tuloveroa vastustava esitys oli tyypillinen heitto suomalaisesta sopeuttamiskeskustelusta? On tyypillistä tarjota herkästi leikkauslistoja tai rakenteellisia uudistuksia, mutta verojen kiristyspuheet jäävät vähemmälle. Tutkimuksen mukaan verojen kiristäminen on kuitenkin varteenotettava sopeuttamiskeino muiden joukossa, jossa toki pitää huolellisesti pyrkiä minimoimaan siitä aiheutuvat hyvinvointitappiot. Verojen kiristämisen ja tulonsiirtojen välillä valittaessa pitäisi ennen kaikkea kohdistaa huomio toimenpiteiden varsin erilaisiin tulonjakovaikutuksiin ja valita avoimesti tällä kriteerillä. Molemmat toimet aiheuttavat hyvinvointitappioita, ne vain kohdistuvat eri ryhmiin. 

Share

Sorry, comments are closed for this post.

Palkansaajien tutkimuslaitos

Arkadiankatu 7 (Economicum)
00100 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share