Takaisin

Millä tavoin Ruotsin talouskehitys on eronnut Suomesta?

Millä tavoin Ruotsin talouskehitys on eronnut Suomesta?

Ruotsin kansantalous on tällä vuosikymmenellä kehittynyt selvästi paremmin kuin Suomen. Maiden välinen kumulatiivinen kasvuero on kasvanut jo varsin suureksi. Vuoteen 2009 asti molempien maiden kokonaistuotanto kehittyi hämmästyttävän samankaltaisesti. Sen jälkeen erkaantuminen on kuitenkin ollut selvää: Ruotsin talous on kasvanut kun taas Suomen talous on jäänyt junnaamaan paikoilleen. Vuoteen 2015 mennessä Ruotsin talous on kasvanut jo noin 14 prosenttia enemmän kuin Suomen, jos vertailukohtana pidetään vuotta 2008.

Syitä erilaiseen talouskehitykseen on pohdittu jo jonkin aikaa. Eräänlaiseksi konsensus-selitykseksi näyttää muodostuneen itsekriittinen analyysi, jonka mukaan Ruotsin parempi menestys johtuu sellaisista uudistuksista, joita Suomessa ei ole onnistuttu tekemään.

kuva1
Kuvio 1. BKT:n volyymin kehitys Ruotsissa ja Suomessa vuodesta 2001

Helsingin Sanomat tiivisti tämän näkemyksen hyvin pääkirjoituksessaan 30.12.2015:

”Ruotsi otti [1990-luvun lamasta] opikseen … Ruotsi uudisti työmarkkinoiden toiminnan, lisäsi joustoja ja aloitti kurinalaisen, työvoiman tarjontaa kasvattavan talouspolitiikan sekä tiukan finanssipolitiikan … Suomi ei pystynyt uudistumaan samalla tavalla.”

Tällainen arvio perustuu käsitykseen, jonka mukaan kysymys olisi Suomen epäonnistumisesta sellaisissa tarjontapuolen uudistuksissa, joilla olisi lisätty työmarkkinoiden joustavuutta. Johtopäätös on tällöin se, että kasvua olisi Suomessakin ollut, jos vain tarjontapuoli olisi toiminut. Selitysmalli voi olla oikeakin, mutta se sivuuttaa sen vaihtoehdon, että myös kokonaiskysyntä on voinut kehittyä Suomessa eri tavalla kuin Ruotsissa. Lisäksi vastaamatta jää, miksi maiden välille alkoi tulla merkittäviä eroja vasta vuoden 2009 jälkeen.

Kilpailukyky ja vienti

Ruotsin työmarkkinauudistukset eivät näytä johtaneen Suomea parempaan kilpailukykykehitykseen. OECD:n laskemat suhteelliset yksikkötyökustannukset ovat kehittyneet molemmissa maissa enimmäkseen samansuuntaisesti. Merkittävää eroa on tosin havaittavissa vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Vuonna 2009 Ruotsin yksikkötyökustannukset alenivat jyrkästi. Tämä ei kuitenkaan johtunut työmarkkinoista vaan kruunun devalvoitumisesta. Vuosina 2010–2013 kehitys oli taas päinvastaista: kruunun vahvistuessa Ruotsin suhteellinen kustannustaso nousi ja kilpailukyky heikentyi. Suomessa suhteellisen kustannuskilpailukyvyn vaihtelut ovat samaan aikaan olleet pienempiä.

kuva2
Kuvio 2. Suhteellisten yksikkötyövoimakustannusten kehitys Suomessa ja Ruotsissa vuodesta 1997

Kilpailukyky vaikuttaa vientikehitykseen, mutta on vaikea sanoa kuinka suuri sen vaikutus on. Vuosina 1998–2008 Suomen vienti kasvoi Ruotsia nopeammin. Vuodesta 2009 lähtien Suomen vientikehitys on taas jäänyt jälkeen Ruotsista. Maiden vientikäyrien pitkän ajan kehitys näyttää edelleen hyvin samanlaiselta; vuosina 1998–2015 Ruotsin vienti kasvoi keskimäärin 4,1 prosenttia vuodessa ja Suomen vienti 3,8 prosenttia. Finanssikriisin jälkeen ero on kuitenkin ollut selvempi: vuodesta 2009 Suomen vienti on kasvanut vain vajaat 10 prosenttia kun Ruotsin vienti on kasvanut runsaat 20 prosenttia.

Ero ei selity kokonaan eroilla maiden hintakilpailukyvyssä, vaan taustalla on muitakin tekijöitä, jotka liittyvät viennin rakenteeseen ja erilaisiin kauppakumppaneihin. Esimerkiksi vuoden 2015 osalta Suomen heikompi vientikehitys selittyy lähes kokonaan Venäjän markkinoiden heikkoudella. Yhteistä on se, että molempien maiden vientikehitys on ollut tällä vuosikymmenellä heikkoa: markkinaosuudet ovat supistuneet ja vaihtotaseet ovat heikentyneet. Suomessa vaihtotaseen heikentyminen on ollut dramaattisempaa, kun aiempi ylijäämä suli kokonaan pois, mutta myös Ruotsissa ylijäämä on kutistunut.

kuva3
Kuvio 3. Viennin volyymin kehitys Suomessa ja Ruotsissa vuodesta 1997

Erot kotimaisessa kysynnässä

Vienti on tärkeä osa kokonaiskysyntää. Kotimainen kysyntä – eli yksityisen ja julkisen kulutuksen ja investointien summa – on kuitenkin vielä tärkeämpi. Kotimainen kysyntä muodostaa molemmissa maissa yli 70 prosenttia kokonaiskysynnästä. Kotimainen kysyntä on tärkeä myös työllisyyden ja julkisen talouden kannalta, koska siitä riippuvat sektorit kuten rakentaminen ja palvelut ovat varsin työvoimaintensiivisiä. Molemmissa maissa kotimaisesta kysynnästä suoraan riippuvat toimialat työllistävät yli 80 prosenttia työvoimasta.

Kotimaisen kysynnän osalta Suomen ja Ruotsin kehitys on ollut hyvin samankaltaista aina vuoteen 2012 asti. Sen jälkeen kehitysurat kuitenkin erkaantuvat. Vuosina 2013–2015 Ruotsin kotimainen kysyntä kasvoi OECD:n ennakkotietojen mukaan noin 8 prosenttia eli noin 2,5 prosenttia vuodessa. Samaan aikaan Suomessa kotimaisen kysynnän arvioidaan kuitenkin supistuneen 2 prosenttia. Näin merkittävä ero riittää jo hyvin selittämään Ruotsin paremman työllisyyskehityksen.

Olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka paljon tästä erosta voidaan selittää erilaisten talouspolitiikan linjausten avulla. Suomen osalta vaikutusta voi olla sillä, että Kataisen hallitus harjoitti edeltäjiensä tavoin suhteellisen keveää finanssipolitiikkaa vielä vuonna 2012. Finanssipolitiikan linja alkoi Suomessa asteittain kiristyä vasta tämän jälkeen. Ruotsissa taas finanssipolitiikka on pysynyt suhteellisen keveänä koko ajan. Verohelpotuksilla on ruokittu yksityistä kulutusta.

kuva4
Kuvio 4. Reaalisen kotimaisen kysynnän kehitys Suomessa ja Ruotsissa vuodesta 2001

Mielenkiintoinen lisäselittäjä on löydettävissä asuntorakentamisen volyymin vaihteluista. Asuntorakentamisen vaihtelut ovat yleensä suuria, ja lisäksi asuntorakentaminen muodostaa merkittävän osan kotimaisesta kysynnästä. Asuntoinvestoinneilla on yleensä myös positiivisia kerrannaisvaikutuksia.

Molemmissa maissa asuntorakentaminen laski jyrkästi vuonna 2009 finanssikriisin välittömänä seurauksena. Toisaalta myös elpyminen oli nopeaa. Suomessa asuntorakentamisen elpyminen johtui silloisen Vanhasen hallituksen tekemistä tietoisista elvytyspäätöksistä.

Asuntorakentamisen vaihteluista löytyy myös kiinnostava ero, joka osaltaan selittää Suomen ja Ruotsin kokonaiskysyntäkehityksen erkaantumista viimeisen kahden vuoden aikana. Vuosina 2014–2015 asuntorakentamisen volyymin arvioidaan supistuneen (OECD:n ennusteen mukaan) Suomessa noin 8 prosenttia vuoden 2013 tasoon verrattuna – ja jopa 15 prosenttia, jos vertailukohtana pidetään vuoden 2011 tasoa. Ruotsissa sen sijaan asuntorakentaminen kääntyi jyrkkään (noin 20 prosentin) nousuun vuonna 2014 ja nousu näyttää jatkuneen myös vuonna 2015.

Karkeasti voidaan arvioida, että noin puolet maiden välisestä erosta kotimaisen kysynnän kehityksessä viime vuosien aikana voitaisiin selittää rakennusinvestointien volyymieroilla. Samalla tavoin on mahdollista päätellä, että jos asuntorakentaminen olisi Suomessa pysynyt vuodet 2012–2015 vuoden 2011 tasolla, olisi Suomen kokonaistuotanto voinut näinä vuosina välttyä supistumiselta ja kehitysero Ruotsiin olisi jäänyt pienemmäksi.

kuva5
Kuvio 5. Asuntorakentamisen volyymin kehitys Suomessa ja Ruotsissa vuodesta 2001

 

FacebookTwitterGoogle+Jaa

Millä tavoin Ruotsin talouskehitys on eronnut Suomesta?

  1. Olen ollut 45 vuotta kiinteistönvälittäjänä Lappeenrannassa ja seurannut tämän alueen uudistalorakentamista. Jo 80-luvulla kirjoituksessa ollut ilmiö oli havaittavissa täällä mikroilmiönä. Silloin kävin rakennusliikkeiden kanssa keskustelua poukkoilevasta rakennustyylistä. Siihen vaikuttuvivat monet asiat. Kaavoitus, asuntojen kysyntä, verotus ym. Aina kysyntä purettiin ylitarjonnalla. Sitten taas tuli kausi jolloin kukaan ei rakentanut ja sama on jatkunut edelleen. Tästä osittain johtuu kotimaisen työnlaadun laskeminen, asuntojen yksilöllisyys kärsii ja eniten työvoima ja työttömyys kulkee vuoristorataa. Kun on kuuma kausi rakentamisessa rahaa tulee ja johonkin jääkin. Kun tulee huonokausi rahaa on tultava jostain ihmisten elintason säilyttämiseksi. Rakennusten rakentaminen kysynnän mukaan ja laadukkaasti voisi pieneltäosin vaikuttaa tähän kansantalouteemmekin. Monia muita syitäkin on mutta pitäisi muistaa että pienistäpuroista ne valtameretkin muodostuvat, hitaasti mutta varmasti. Realismia peliin.

  2. Vientitulojen suuri pudotus johtuu ennen muuta paperiteollisuuden, Nokian kännykkäbisneksen ja Venäjänkaupan supistumisesta.

    Paperiteollisuudesta suljettiin urakalla 2006-2011 peräti 12kpl suurta tehdasta: 7 paperitehdasta, 4 sellutehdasta ja yksi kartonkitehdas – työntekijämäärä väheni noin 40000:sta noin 17000:een. Lisäksi kerrannaisvaikutuksena esim. puunkorjuusta ja kuljetuksesta on vähentynyt tuhansia työpaikkoja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_paperiteollisuus
    Suljettiinko Ruotsissa yhtäkään paperiteollisuuden suurta tehdasta 2006-2011?

    Nokia työllisti vielä 2008 Suomessa 23320 henkilöä
    http://yle.fi/uutiset/nain_nokia_kasvoi_ja_kutistui_suomessa/6181781
    ja tällä hetkellä enää 6855 henkilöä:
    http://yle.fi/uutiset/uusi_nokia_tyollistaa_eniten_aasiassa_ja_tyynenmeren_alueella/7934536

  3. […] Suomen ja Ruotsin kokonaistuotanto kehittyi samankaltaisesti vuoteen 2009 asti, mutta sen jälkeen Ruotsi meni menojaan. Vuoteen 2015 mennessä Ruotsin talous kasvoi noin 14 prosenttia enemmän kuin Suomen, kun vertailuvuosi on 2008. Eroa selitetään yleensä Ruotsin joustoa lisänneillä työmarkkinauudistuksilla, mutta Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander haastaa vallitsevan tulkinnan Palkansaajien tutkimuslaitoksen blogissa. […]

  4. Jaakko Kiander, kiitos erinomaisesta analyysistä. Viittaat monissa kohdissa myös valuuttaan. Minua kiinnostaisi myös nähdä kunnollinen anallyysi euron, USA dollarin ja Ruotsin kruunun vaikutuksesta vientikilpailukykyyn kansainvälisillä markkinoilla. Jarmo Timonen kokosi hyvin, kuinka metsäteollisuutta on ajettu alas sen hetken valuutan mukaisten kannattavuusvertailujen perusteella. Voittajana on ollut Ruostin ja sen kätilönä on ollut kruunu. Renkeinä ovat olleet Suomen metsäteollisuuden lyhytnäköisesti toimiva johto. Mutta käsitykseni mukaan euro on olemassaolonsa aikana vahvistunut aina 2014 vuoteen saakka suhteessa dollariin ja kruunu päinvastoin heikentynyt. Tästä on kaiketi syntynyt merkittävä kilpailuetu maailmanmarkkinoilla. Mikä on ollut tämän vaikutus ?

  5. Asuntorakentamisen volyymit vaihtelevat tosiaan paljon – uudisrakentamisen osalta. Korjausrakentamisen trendi sen sijaan on ollut aika lailla koko 2000-luvun kasvu-uralla. Alla olevassa linkissä on nähtävissä yksi tilastokuva asuntojen korjausrakentamisen arvon kehityksestä suhteessa asuntojen uudisrakentamiseen. Siinä, missä 1970- ja 1980 -luvuilla korjausrakentaminen edusti pientä osaa suhteessa uudisrakentamisen liikevaihtoihin, korjausrakentamismarkkinoiden arvo on viime vuosina ylittänyt uudisrakentamisen arvon.

    Mitä asuntorakentamisen volyymeiden sisältöpuoleen tulee, niin asuntomarkkinoiden pudotus on viime vuosina kohdistunut ainakin kahteen asiaan: ensinnäkin uudisrakentamisen vähentyminen on kohdistunut erityisesti pientalojen tuotantoon. Käynnistyvän pientalotuotannon kuutiomäärän on arvioitu olevan esim. vuonna 2015 vain noin puolet edeltävän 10 vuoden keskimääräisestä tasosta. Ainakin vielä viime vuoden puolella RT:n/Tilastokeskuksen syksyn 2015 suhdanne-ennusteet vuodelle 2015 näyttivät siltä, että tuona vuonna uusia kerrostaloasuntoja olisi lähdössä liikkeelle kappalemäärinä mitaten sen verran paljon, että määrä olisi korkein tai toiseksi korkein siihen astisista 2000-luvulla, ja joka tapauksessa 10 aiemman vuoden keskiarvojatasoja korkeampi.

    Toinen asuntotuotannon vähenemisen kohdistumiseen liittyvä asia koskee rakentamispaikkoja. Toinen näkyvä muutos asuntojen uudistuotantoa koskien on ollut siinä, että vuosien 2013-2015 tilastoissa pääkaupunkiseudun ulkopuolisen rakentamisen määrä on romahtanut aiempaan nähden. Tilastokeskuksen tilastoissa pääkaupunkiseudun osuus koko Suomen asuinrakentamisesta on ollut vuosina 1997-2013 noin 15-25 prosenttia, mutta viimeisin lukema vuodelta 2015 näyttäisi olevan noin 37 prosenttia luokassa (ks. kuva ”Pääkaupunkiseudun osuus asuinrakentamisesta, myönnetyt rakennusluvat osoitteesta: http://www.stat.fi/til/ras/2015/11/ras_2015_11_2016-01-22_tie_001_fi.html ). Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuoden 2013 jälkeen on tapahtunut raju käänne pääkaupunkiseudun merkityksessä. Vuonna 2012 oli piikkiä rakennuslupien hakemisessa, kun sen vuoden heinäkuussa astuivat voimaan uudet, aiempaa tiukemmat energiamääräykset, ja osa rakentaa lähitulevaisuudessa aikovista pyrki hakemaan rakennusluvat aiempien määräysten voimassaoloajan puolella. Muun Suomen osalta rakennuslupien hakeminen ei ole sen jälkeen asuinrakentamisessa palannut läheskään aiemmille tasoilleen.

  6. Onko huomioitu, että Ruotsissa ei lyhennetä asuntolainaa, ainostaan maksetaan korkoja. Tämän johdosta rahaa riittää enemmän kulutukseen kuin Suomessa.

Kommentoi aihetta

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Erikoistutkija, tiedottaja
Heikki Taimio
Puh. (09) 2535 7349

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

Tilaa uutiskirje


design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju