Takaisin

Keille talouskasvun hedelmät ovat menneet Suomessa viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana?

Keille talouskasvun hedelmät ovat menneet Suomessa viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana?

Tuloerojen ja talouskasvun yhteys on saanut viime vuosina kasvavaa huomiota niin meillä kuin muuallakin. Olemme jo pitkään, viime vuosisadan puolelta lähtien päivittäneet tulonjakotilaston otosaineiston avulla vuosittain tuloerojen ja tulojen kehitystä Suomessa. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme kulutustutkimusten ja tulonjakotilaston aineistojen pohjalta tuloerojen ja tulojen kasvun yhteyttä Suomessa kahdella samanpituisella ajanjaksolla. Varhaisempi tarkastelujakso koskee aikaväliä vuodesta 1966 vuoteen 1990 (varhaisimmat vuodet perustuvat kulutustutkimuksiin). Jälkimmäinen jakso on vuodesta 1990 vuoteen 2014.

Molemmat jaksot yhdessä kattavat lähes 50 vuotta Suomen talous- ja sosiaalihistoriaa. Ensimmäiselle jaksolle ajoittui monia reformeja koulutuksessa, terveydenhoidossa, sosiaalipalveluissa ja verotuksessa. Jälkimmäisellä jaksolla Suomi liittyi Euroopan unioniin (EU) ja talous- ja rahaliittoon (EMU). Tällä jaksolla tehtiin myös isoja reformeja, kuten 1990-luvun alun iso veroreformi. Se ja muutamat muut samoihin aikoihin tehdyt reformit kytkeytyivät EU:hun liittymiseen. Niiden taustalla oli pelko siitä, miten pärjätään kansainvälisessä kilpailussa. Jälkimmäiselle jaksolle ajoittuu myös kaksi suurta talouskriisiä, 1990-luvun alun kriisi ja vuonna 2008 alkanut kriisi. Sen sijaan edellisellä jaksolla oli vain ns. öljykriisi 1970-luvun puolivälissä.

Kuviossa 1 on asetettu tulonsaajat tulojen suhteen suuruusjärjestykseen ja muodostettu kymmenen prosentin kokoisia ryhmiä eli tulokymmenyksiä (desiilejä). Ensimmäinen tulokymmenys koostuu pienituloisimmasta kymmenestä prosentista tulonsaajia ja kymmenes tulokymmenys taas koostuu suurituloisimmasta kymmenestä prosentista tulonsaajia. Lisäksi kuviossa on erikseen suurituloisin prosentti. Kuvion pylväät esittävät eri tulokymmenysten ja ylimmän yhden prosentin käytettävissä olevien tulojen vuosikasvuja.

Kuviosta 1 nähdään, miten erilaisia ajanjaksot 1966–1990 ja 1990–2014 ovat olleet. Jaksolla 1966–1990 käytettävissä olevien tulojen vuosikasvu oli sitä suurempaa, mitä alhaisemmasta tulokymmenyksestä oli kysymys. Jaksolla 1990–2014 tilanne muuttui päinvastaiseksi. Vuosia 1966–1990 kuvaavat tulokymmenysten vuosikasvujen muodostamat pylväät tulevat tasaisesti alaspäin. Sen sijaan ajanjaksolla 1990–2014 portaat kulkevat ylöspäin, ja nousu viimeisen portaan ylimmän yhden prosentin vuosikasvuun vaatii ison harppauksen.

Käytettävissä olevien reaalitulojen keskimääräinen vuosikasvu ylimmälle prosentille jaksolla 1990–2014 oli lähes kaksinkertaista ajanjaksoon 1966–1990 nähden. Sen sijaan keskimääräiset kaikkia koskevat kasvuluvut ovat täsmälleen päinvastaisia. Jaksolla 1990–2014 tulot eivät juurikaan kasvaneet alimmissa desiileissä. Ylimmässä tulonsaajakymmenyksessä kasvu käynnistyi laman taituttua 1990-luvun puolivälin jälkeen. Keskimääräinen kasvu ylimmässä desiilissä oli kuitenkin vaatimatonta verrattuna ylimpään yhteen prosenttiin, joka teki 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla irtioton muista. Ylin prosentti kaksinkertaisti keskimääräiset reaaliset käytettävissä olevat tulonsa viime vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla. Jos mennään vielä ylemmäs, suurituloisimpaan promilleen, kasvu oli aivan omissa lukemissaan.

Mikä sitten selittää näin valtavan muutoksen? Jaksoa 1966–1990 voi luonnehtia Suomen pyrkimykseksi lähestyä pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Markkinatuloerojen tasoittaminen (verojen ja tulonsiirtojen kautta) kasvoi Suomessa 1960-luvulta aina 1990-luvun alkuun asti (huom. voimakkaan talouskasvun aikana). Sen jälkeen kasvun hedelmät on jaettu epätasaisemmin: käytettävissä olevien tulojen erot ovat kasvaneet.

ty310816
Kuvio 1. Käytettävissä olevien tulojen kasvu 1966–1990 ja 1990–2014, käytettävissä olevien tulojen desiileissä ja ylimmässä yhdessä prosentissa

Aineistolähde: Kulutustutkimukset 1966–1990 ja Tulonjaon palveluaineistot 1990–2014
Lähde: Riihelä ym. (2015), päivitetty

Suomessa ja monissa muissa maissa kasvun hedelmistä on entistä suurempi osuus mennyt suurituloisille. Ylimmät tulo-osuudet ovat kasvaneet voimakkaasti viimeisen 20 vuoden aikana. Vuodesta 1993 vuoteen 2000 käyttävissä olevien tulojen kokonaiskasvusta meni ylimmälle yhdelle prosentille noin viidennes. Tärkeimmät syyt muutokseen olivat eriytetyn tuloverotuksen käyttöönotto 1990-luvun alkupuolella ja lamantorjunnassa leikatut perusturvaedut. Edellinen vauhditti suurituloisten irtautumista muista tuloryhmistä. Tähän vaikutti erityisesti pääomatulojen ja pääomatuloiksi muunnettujen ansiotulojen edullinen verokohtelu. Perusturvaetujen leikkaaminen taas oli merkittävä tekijä suhteellisen köyhyyden kasvussa

Entä millainen kehitys on ollut tuotannontekijätuloissa (palkka-, yrittäjä- ja pääomatulot; tulonsiirrot ja verot eivät ole mukana tuotannontekijätuloissa) noina samoina ajanjaksoina? Kuviosta 2 huomataan, että aikavälillä 1966–1990 keskimääräiset tuotannontekijätulojen vuosikasvut eri tulokymmenyksissä olivat melko samanlaiset. Vähäisin kasvu on ollut ylimmässä yhdessä prosentissa. Jälleen jälkimmäinen ajanjakso oli aivan toisenlainen. Vuosikasvut olivat varsin vaatimattomia verrattuna edeltävään ajanjaksoon. Lisäksi ne olivat sitä suurempia mitä suuremmista tuloista oli kysymys. Kuitenkin keskimääräinen tulojen kasvu oli myös tuotannontekijätuloissa aikavälillä 1966–1990 selvästi (2,5 kertaa) voimakkaampaa kuin jälkimmäisellä jaksolla.

ty4310816
Kuvio 2. Tuotannontekijätulojen kasvu 1966–1990 ja 1990–2014, käytettävissä olevien tulojen desiileissä ja ylimmässä yhdessä prosentissa

Aineistolähde: Kulutustutkimukset 1966–1990 ja Tulonjaon palveluaineistot 1990–2014
Lähde: Riihelä ym. (2015), päivitetty

Kuvio 3 tuo esille tulonsiirtojen ja verotuksen roolin kuvion 1 kehityksen taustalla. Siinä alin käyrä kuvaa bruttotulojen ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimien erotuksen prosenttimuutosta. Käyrä siis kertoo välittömien verojen uudelleenjakovaikutuksen voimakkuudesta. Ylin käyrä kuvaa tulonsiirtojen uudelleenjakovaikutusta. Havaitaan, että 1990-luvun laman aikana tulonsiirtojen uudelleenjakovaikutus kasvoi voimakkaasti. Vähitellen työttömyyden hellitettyä vaikutus pieneni.

Kuviosta 3 huomataan myös, että tulonsiirtojen tuloeroja kaventava vaikutus on nykyisen talouskriisin aikana suurin piirtein samaa luokkaa kuin vuonna 1990, jolloin työttömyysaste oli vain 3 prosenttia, kun nyt se on liki kolme kertaa suurempi. Tuloverotuksen uudelleenjakovaikutus alkoi heiketä voimakkaasti 1990-luvun puolivälissä. Kuvio 3 vahvistaa, miten verotuksen keveneminen suurissa tuloissa on vähentänyt voimakkaasti tuloverotuksen (siis pääoma- ja ansiotuloverotuksen) uudelleenjakovaikutusta. Vaikutus on vähentynyt noin 40 prosenttia tultaessa 2000-luvulle. Se on kehittyneissä maissa eräänlainen ennätys viime vuosikymmeniltä.

ty3310816
Kuvio 3. Tulon uudelleenjako (prosentteina) vuosina 1966–2014; välittömien verojen ja tulonsiirtojen uudelleenjakovaikutus

Aineistolähde: Kulutustutkimukset 1966–1990 ja Tulonjaon palveluaineistot 1990–2014
Lähde: Riihelä ym. (2015), päivitetty

Jos jälkimmäistä jaksoa, 1990–2014, luonnehtii globalisaation aikakaudeksi, tulonjakotilastoaineiston perusteella globalisaation aikakaudella kasvun hedelmät ovat valuneet suurelta osin tulojakauman yläpäähän. Näiden kuvioiden perusteella on vaikea puolustaa näkemystä, että tuloerojen ja erityisesti suurituloisten tulojen kasvu olisi myös hyödyttänyt koko talouden tulojen kasvua eli muita tulonsaajia. Näin ollen ns. trickle-down-teorialle ei löydy tukea Suomen taloushistoriasta viimeisten 25 vuoden aikana.

Kirjoittajat

Erikoistutkija Marja Riihelä (VATT)
VTL Risto Sullström
Professori Matti Tuomala (Tampereen yliopisto)

Share

Keille talouskasvun hedelmät ovat menneet Suomessa viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana?

  1. Kohdassa ”Vuodesta 1993 vuoteen 2000 käyttävissä olevien tulojen kokonaiskasvusta meni ylimmälle yhdelle prosentille noin viidennes. ” on tarkasteltavana eri aikaväli kuin pääsääntöisesti muutoin, eli 1990-2000. Tulee mieleen kysyä miksi?

      • Luultavasti siksi, että käytettävissä olevat tulot eivät 1991, 1992, 1993 kasvaneet (vaan laskivat).

        • Ehkäpä 1993-2000 tulot keskittyivät erityisen paljon yhdelle prosentille. Jakso on vain nostettu esiin. Kirjoitus myös jatkaa kertoen toimista ennen jaksoa. Eli ensin tehtiin näin, sitten kävi näin.

    • Koska talous ei ole kasvanut sitten vuoden 2008. Vuoteen 2000 asti kasvu oli räjähdysmäistä, jolloin eliitti rikastui köyhimpien kustannuksella.

  2. Kiitoksia mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Minua on tässä kirjoituksessa (ja muutamassa muussa Suomen taloushistoriaa koskevassa esityksessä) mietityttänyt Ruotsiin suuntautuneen massamuuton huomioonottaminen 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Nettomuuttovoitto taisi mennä Ruotsiin 1960-1980 ainakin 100 000 henkilön erolla. Vuosia 1965-1990 on myös pidetty aikakautena, jolloin Suomi vaurastui Ruotsia nopeammin (Kokkinen et al. 2007, http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/03585520701435996), silti sadattuhannet työikäiset suomalaiset muuttivat Ruotsiin paremman leivän perässä.

    Osaatteko arvioida, mikä vaikutus massamuutolla on käyttämässänne datassa? Onko esimerkiksi niin, että henkilön muutettua ulkomaille häntä ei enää ole mukana tilastoissa? Lähtijät painottuvat epäilemättä alimpiin tulotasoihin, joten osa alimpien tulokymmenysten kasvusta voi johtua ihmisten exit-optiosta?

  3. Hyvä ja selventävä kirjoitus. ihmetyttää vain, miten nopeasti ja vähin äänin käänne huonompaan tehtiin. Toki näin ei ole tapahtunut pelkästään Suomessa, mutta sittenkin…

Kommentoi aihetta

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Erikoistutkija, tiedottaja
Heikki Taimio
Puh. (09) 2535 7349

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share