Tilaukset

Julkaisusihteeri
Irmeli Honka
Puh. (09) 2535 7338
E-mail: etunimi.sukunimi@labour.fi

 

 

Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen vaatii poliittisia päätöksiä – Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalaksen haastattelu

Talous & Yhteiskunta 1/2019 | Haastattelu

Erikoistutkija Heikki Taimio \ Palkansaajien tutkimuslaitos

Ilmatieteen laitoksen entinen pääjohtaja Petteri Taalas on johtanut YK:n alaista ja Genevessä sijaitsevaa Maailman ilmatieteen järjestöä vuodesta 2016 lähtien. Järjestö on perustanut ja hallinnoinut Hallitustenvälistä ilmastopaneelia, joka tuottaa tiederaportteja ilmastotutkimuksen tuloksista hallitusten käyttöön. Ilman kiireellisiä lisätoimia ilmaston lämpenemisestä seuraa erittäin merkittäviä haittavaikutuksia. Tärkeintä olisi ajaa fossiilisten polttoaineiden käyttö alas, mutta fossiilisesta energiasta hyötyvät yritykset ja valtiot ovat ilmastotoimien suurimpia vastustajia. Tarvitaan uusia poliittisia päätöksiä. Ilmastotoimien riittävä teknologia on jo olemassa, ja niihin olisi ihmiskunnalla myös varaa.

Haastattelu on tehty 4.1.2019.

Haastattelu PDF-muodossa
Petteri Taalas

On ilmoja pidellyt, tavataan sanoa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse ihan mistä tahansa ilmoista, vaan on kiinnostavaa, miten ilmastonmuutos on näkynyt viime aikojen eli tämän talven säissä. Voidaanko sen vaikutukset erottaa säiden luonnollisesta vaihtelusta?

Me olemme Suomessa alueella, missä luontainen vaihtelevuus on kutakuinkin suurinta maailmassa. Kaikkea vaihtelevuutta ei pidä laittaa ilmastonmuutoksen piikkiin, mutta ilmastonmuutos näkyy monilla mittareilla myös Suomen säässä. Me olemme voimakkaamman lämpenemisen alueella arktisen alueen läheisyyden takia. Meillä ovat erityisesti talvet muuttuneet leudommiksi ja sateisemmiksi. Meidän maatalouden kasvukautemme on jo pidentynyt. Myös metsien kasvu on kiihtynyt ja puuraja on siirtynyt kohti pohjoista ja myös tuntureilla ylemmäs. Monilla mittareilla muutos näkyy, mutta kaikkea vaihtelevuutta ei pidä selittää ilmastonmuutoksella.

Miten esimerkiksi voimakas Aapeli-myrsky viime vuodenvaihteen jälkeen kuuluu tähän kuvaan?

Myrskyt saavat voimaansa myös lämpimästä merivedestä. Suurin osa lisälämmöstä planeetallemme on varastoitu meriin. Erityisesti trooppiset myrskyt ovat voimistuneet tästä syystä.

Kaikkea sään vaihtelevuutta ei pidä selittää ilmastonmuutoksella – esimerkiksi myrskyjä on esiintynyt muutenkin.

Millä tavalla Maailman ilmatieteen järjestössä (WMO) seurataan ilmastonmuutosta globaalilla tasolla? Katselin vähän teidän verkkosivujanne1, ja sieltähän löytyi kaikenlaista.

Me olemme YK:n sään, ilmaston ja vesivarojen hallinnan erityisjärjestö. Pyöritämme maailman sää- ja ilmastohavaintojärjestelmää. Seuraamme luonnonkatastrofien esiintymistä, ja raportoimme myös ilmaston fysikaalisesta muutoksesta. Pyöritämme ilmakehän kemian havaintojärjestelmää eli kasvihuonekaasujen mittausverkostoa ja raportoimme myös siitä, mitä mm. hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksidipitoisuuksille tapahtuu.

Miten WMO liittyy Maailman ilmastopaneeliin eli IPCC:hen2?

Me isännöimme sitä. WMO on sen perustaja, joten koko IPCC:n olemassaolo on meidän järjestömme aikaansaannoksia.

Onko siis IPCC:n keskuspaikka teillä?

IPCC:n sihteeristö toimii meillä. Se pyörittää IPCC:n käytännön toimintaa, ja he ovat minun henkilökuntaani. IPCC:n varsinaisen työn tekevät maailman johtavat tutkijat, jotka työskentelevät omissa tutkimusorganisaatioissaan, joissa he uhraavat työpanostaan IPCC:n raporttien eteen.

Ovatko tässä mukana kaikki maat?

Meillä on tänään 192 jäsentä, kun Andorrakin liittyi juuri. Nauru-niminen saarivaltiokin on liittymässä. Lähes kaikki maailman valtiot ovat WMO:n jäseniä.

Suomi on sääalan suurvalta

Sinulla on tämän YK:n alaisen järjestön pääsihteerinä korkea asema. Siirryit siihen Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan paikalta. Onko Suomella muutenkin merkittävä rooli ilmastotutkimuksessa?

Suomi on meidän alamme suurvalta. Suomessa on johtavaa tieteellis-teknistä osaamista. Ilmatieteen laitos on isoin toimija. Helsingin yliopisto ja myös Itä-Suomen yliopisto ovat merkittäviä toimijoita. Meillä on maailman suurin säälaitteiden valmistaja Vaisala Oy. Myös Suomen sääpalvelut ovat hyvin edistyksellisiä.

Suomessa on johtavaa tieteellis-teknistä sääalan osaamista ja maailman suurin säälaitteiden valmistaja.

Suomi on tukenut monien muiden maiden sääpalvelujen kehitystyötä. Esimerkiksi Ilmatieteen laitos on toiminut yli sadassa maassa ympäri maailmaa. Meillä on erittäin hyvä brändi, joten voidaan puhua sääalan suurvallasta.

Ymmärtääkseni kuitenkin isot tietokoneet ja laskentakapasiteetit ovat muualla kuin Suomessa.

Meillä on Suomessakin supertietokoneita. Meidän alallamme tarvitaan mahdollisimman suuria supertietokoneita sekä sääennustustoimintaan että ilmastotutkimukseen. Aina kun saadaan isompi supertietokoneresurssi käyttöön, niin pystytään tekemään parempia sääennusteita ja tarkemman resoluution ilmastolaskelmia.

Suomi on jäsenenä Euroopan sääkeskuksessa3, joka on alallaan maailman paras toimija. Pohjoismaat ja Baltian maat rakentavat parhaillaan yhteistä supertietokonekeskusta, jossa lyödään hynttyyt yhteen ja tullaan taas saamaan isompi resurssi käyttöön kuin mitä nämä yksittäiset maat ovat tähän mennessä pystyneet käyttämään.

Ihmiset eivät varmaan yleensä tiedä, että sääennusteet perustuvat suuriin matemaattisiin malleihin, jotka vaativat valtavaa laskentatehoa.

Kyllä. Me tunnemme ilmakehän käyttäytymisen fysikaaliset lainalaisuudet, eli ihan fysiikan peruslakien pohjalta pystymme simuloimaan ilmakehän käyttäytymistä. Ensinnäkin siihen tarvitaan havainnot maan pinnalta, satelliiteista, luotaimista, lentokoneista ja laivoista. Ne syötetään supertietokonejärjestelmään, ja sitten lasketaan fysiikan lakien perusteella se, mitä säässä tapahtuu tulevina päivinä ja tulevana vuodenaikana.


SÄÄENNUSTEET JA ILMASTOLASKELMAT PERUSTUVAT HAVAINTOIHIN JA FYSIIKAN LAKEIHIN, JOIDEN PERUSTEELLA TEHDÄÄN MALLISIMULOINTEJA SUPERTIETOKONEILLA.


Ilmastolaskelmissa tehdään tilastollista laskentaa, minkälaista 10 vuoden sääjakaumaa on esimerkiksi sadan vuoden päästä. Se perustuu samaan fysiikkaan, ja siinäkin otetaan huomioon merien, biosfäärin ja ilmakehän kemiallinen käyttäytyminen, jäätiköt ja monia suureita. Se on aika monimutkainen järjestelmä. Laskentaa tehdään sekä sääennusteiden että ilmastotutkimuksen tarpeisiin.

Ilmaston lämpenemisestä vallitsee vahva tieteellinen yhteisymmärrys

Ilmastonmuutoksesta sanotaan vallitsevan tieteellinen konsensus, joka koskee ainakin ilmaston lämpenemistä ja ihmisen osuutta siinä. Kuinka suuri se on?

Ilmastonmuutokseen liittyvällä tieteellä on pitkä historia takanaan. Esimerkiksi hiilidioksidin vaikutuksen ilmaston lämmittäjänä keksi jo 1800-luvulla ruotsalainen Nobel-fyysikko Arrhenius. Nykyaikaisen ilmastotutkimuksen juuret ovat 1960−70-luvuilla. Kun ilmastoriski oli tiedeyhteisön osoittama, WMO järjesti Maailman Ilmastokonferenssin 1979, missä perustettiin IPCC tuottamaan tiederaportteja päätöksentekijöille. Ensimmäinen IPCC-raportti julkaistiin 1988, ja siitä alkaen raporttien perusviesti on ollut sama: Ilmasto muuttuu ihmisen toimien seurauksena, ja sen hillintä on keskeistä ihmiskunnan tulevan hyvinvoinnin kannalta. Tiede on itseään korjaava järjestelmä, ja uudet tulokset huomioidaan aina uusia raportteja tuotettaessa. Työstä vastaavat maailman johtavat tutkijat. Puheet ilmastotieteen suurista epävarmuuksista tai ristiriitaisuuksista eivät perustu faktoihin vaan muihin motiiveihin.

Ilmastoskeptikot perustavat väitteensä pitkien aikojen luonnolliseen vaihteluun. On jopa väitetty maapallon olevan menossa kohti jonkinlaista jääkautta. Todellisuudessa se on ilmeisesti kuitenkin niin hidasta, ettei sillä ole kauheasti merkitystä. Ilmastonmuutos kumoaa sen.

Pitkällä tähtäimellä meidän pitäisi olla hitaasti menossa kohti uutta jääkautta, mutta se efekti on hukkunut tämän dramaattisen lämpenemisvaikutuksen alle. Tämä muutos tulee kestämään joka tapauksessa tuhansia vuosia. Tulemme elämään lämpimämmässä ilmastossa vielä pitkiä aikoja. Samoin meriveden pinnan nousu tulee jatkumaan ainakin ensi vuosisadan loppuun. Tämä muutos on ollut varsin nopea ja dramaattinen. Näin nopeaa muutosta ei ole maailmanhistoriassa aikaisemmin nähty.

Jääkausia esiintyy 100 000 vuoden sykleissä, jotka liittyvät maapallon pyörimisakselin kallistumiseen. 

Maan suhde aurinkoon, joka lämmittää, vaihtelee luontaisesti, ja sen takia meillä on tämä jääkausivaihtelu ollut tähänkin asti. Sekään ei ole mihinkään häviämässä. Ihmisen tuottama ilmastonmuutos tulee olemaan poikkeama tästä.

Meillä oli jääkausi vielä 10 000 vuotta sitten ja se suli sitten.

Kyllä. Tämä on ollut sitä luontaista vaihtelua. Maa-aurinko-geometria on yksi näistä luontaisista tekijöistä.

Luonnollinen kehitys johtaa kohti uutta jääkautta, mutta ihmisen aiheuttama lämpeneminen kumoaa sen.

Taloustieteilijänä en malta olla tässä yhteydessä ottamatta esille auringonpilkkuja. 1800-luvun jälkipuoliskon merkittävä uusklassinen taloustieteilijä, englantilainen William Stanley Jevons esitti suhdannevaihteluiden auringonpilkkuteorian: auringon pin­nalla havaittavien mustien pilkkujen määrä vaihtelee noin 11 vuoden sykleissä, mikä oli myös 1800-luvulla havaittu suhdanneaaltojen pituus, ainakin suurin piirtein. Jevons päätteli, että auringonpilkuilla on vaikutuksensa maapallon säähän ja edelleen myös maataloustuotantoon. Tällä vaihtelulla oli hänen mukaansa suuri merkitys tuolloisissa hyvin maatalousvaltaisissa talouksissa. Sittemmin ”auringonpilkuilla” on taloustieteessä viitattu yleisterminä mihin tahansa irrelevantteihin suhdannetekijöihin. Todellisuudessahan auringonpilkuilla on hyvin pieni vaikutus säähän.

Se sykli näkyy erityisesti keski-ilmakehän käyttäytymisessä, mutta sen vaikutus alemman ilmakehän säähän on hyvin pieni. Vaikutus alemman ilmakehän vaihteluun on noin yhden prosentin suuruusluokkaa.

Sillä ei siis oikeastaan ole täällä maan pinnalla kauheasti merkitystä.

Siitä ei ole löydetty mitään fysikaalista mekanismia, joka tuottaisi meidän ilmastoomme merkittäviä vaihteluita.

Mutta revontuliin auringonpilkuilla on vaikutusta.

Kyllä, mutta me emme ole muuttaneet pelkästään alemman ilmakehän käyttäytymistä vaan myös keski-ilmakehän käyttäytymistä. Esimerkiksi revontulivyöhyke on siirtynyt ilmakehässä alaspäin ilmastonmuutoksen seurauksena.

Hiilidioksidi ja metaani ovat tärkeimmät kasvihuonepäästöt

Mistä kaiken kaikkiaan kasvihuonepäästöt ovat peräisin? Mikä niiden jakauma on?

Kaksi kolmasosaa lämpenemisestä sekä ilmakehässä että merissä liittyy hiilidioksidipitoisuuden kasvuun. Hiilidioksidi on ilman muuta kaikkein keskeisin asia. Sen ikävyys on siinä, että sen elinikä on tuhansia vuosia. On arvioitu, että jos käytetään maailman kaikki fossiiliset luonnonvarat, niin kestää 100 000 vuotta, jotta palataan esiteollisen ajan hiilidioksidipitoisuuteen.


“KAKSI KOLMASOSAA LÄMPENEMISESTÄ SEKÄ ILMAKEHÄSSÄ ETTÄ MERISSÄ LIITTYY HIILIDIOKSIDIPITOISUUDEN KASVUUN.”


Toinen merkittävä kaasu on metaani, joka tuottaa vajaan 20 prosentin lämmitysvaikutuksen. Metaanin myönteinen puoli on se, että sen elinikä on vain 11 vuotta. Se ongelma voidaan periaatteessa saada nopeasti pois päiväjärjestyksestä.

Hiilidioksidipitoisuuden noususta 90 prosenttia liittyy öljyn, kaasun ja kivihiilen käyttöön. Kymmenen prosenttia liittyy metsien hävitykseen erityisesti Brasilian ja Indonesian tyyppisissä maissa trooppisella vyöhykkeellä.

Siperian ja koko arktisen alueen ikiroudan sulaminen voi kuitenkin tuottaa paljon metaania, jolla voi olla suuri merkitys.

Kyllä. Se on yksi seurattavista riskitekijöistä, joita liittyy ilmastonmuutokseen. Olemme varastoineet ison määrän metaania ja myös hiilidioksidia näihin arktisiin jäätyneisiin suoalueisiin. Toistaiseksi tällaista äkillistä metaanipitoisuuden nousua tähän liittyen ei ole havaittu. Metaania on sitoutunut myös merenpohjaan.

Tiettyjä seurattavia huolenaiheita ovat myös jäätiköiden sulaminen, merivirtojen tuleva käyttäytyminen tai Amazonasin sademetsäjärjestelmän mahdollinen kuivuminen. Tällaisia riskejä meillä on, mutta toistaiseksi metaanipitoisuus on noussut erityisesti trooppisten vyöhykkeiden metsien hävityksen sekä nautakarjan ja riisinviljelyn seurauksena.

Ilmastotoimilla on omat vastustajansa

Suomen ilmastotoimia on vähätelty ja vastustettu sillä perusteella, että maamme vaikutus maapallon ilmastoon on vähäinen, tai vaikka asetettaisiinkin rajoituksia hiilidioksidipäästöille, niin kyseinen toiminta siirtyy maihin, joissa rajoitukset ovat lievempiä. Miten näihin väitteisiin voidaan vastata?

Tämä on ihan relevantti kysymys. Tietenkään Suomi ei ole se, joka ratkaisee ongelman yksin, mutta suomalaisten päästöt henkeä kohti ovat suhteellisen korkeita. Se liittyy meidän maantieteelliseen sijaintiimme, pitkiin etäisyyksiin, kylmyyteen ja myös meidän teollisuutemme rakenteeseen. Meillä on metsä- ja metalliteollisuutta suhteellisen paljon. Mutta Suomi on tehnyt myönteisiäkin asioita. Meidän metsäteollisuutemme bioenergian tuotanto on varsin korkealla tasolla, ja myös ydinvoimaloiden rakentamiset tulevat olemaan myönteinen asia tässä suhteessa.

Suomen päästöt ovat suhteellisen suuria, mutta ne on saatu kääntymään laskuun.

Suomi on edennyt ihan hyvin. Itse asiassa Pohjoismaat koko maailman mittakaavassa ovat hyvä esimerkki siitä, että olemme kyenneet eriyttämään talouskasvun ja päästöjen kasvun, eli meillä talous on kasvanut ja siitä huolimatta päästöt on saatu lasku-uralle. Se on hyvä esimerkki myös muulle maailmalle.

Mitkä tahot maailmalla eniten vastustavat ilmastotoimia ja miksi?

Tietysti meillä on sekä yrityksiä että valtioita, joille fossiilisesta energiasta saatavat tulot ovat keskeinen kysymys. Se ei ole näille maille mikään helppo asia. Meillä on esimerkiksi öljystä ja kaasusta tulonsa saavia arabivaltioita, eikä tämä ole helppo kysymys myöskään naapurimaallemme Venäjälle, jonka viennistä jopa puolet liittyy öljyyn ja kaasuun.

Sitten meillä on tietysti myös yrityksiä eri puolilla maailmaa, joiden bisnes perustuu fossiiliseen energiaan. Samantyyppistä tuskaa oli aikanaan esimerkiksi, kun siirryttiin hevosvaunuista autoihin. Hevosvaunujen tekijöille kävi vähän huonosti. Tässä on samantyyppinen muutos parhaillaan käsillä. Myöskään kivikausi ei loppunut kivien loppumisen vuoksi.

Petteri Taalas

Öljy-yhtiöistä esimerkiksi Shell on kuitenkin ottanut jotenkin huomioon tämän ja muuttaa toimintaansa.

Useilla energiayhtiöillä on Plan B taskussaan. Poliittiset sopimukset pitää vaan sitten tehdä niin, että poliittinen järjestelmä tukee sen Plan B:n käyttöä. Kyllä useat toimijat ovat varautuneet tähän muutokseen, ja odotetaan vain, että se hetki tulee, milloin se muutos on tehtävä.

Helposti tulee joillekin ihmisryhmille hankaluuksia tai tappioita enemmän kuin toisille. Mitkä ihmisryhmät kärsisivät tästä ilmastonmuutoksen torjunnasta tai toisaalta ilmastonmuutoksesta kaikkein eniten? Ovatko ne samoja?

Kyllä voisi sanoa, että tässä on tiettyä epäoikeudenmukaisuutta koko maailman mittakaavassa. Suurin osa tähän mennessä tuotetuista päästöistä on syntynyt suhteellisen vauraissa maissa, ja sitten taas vähemmän kehittyneet maat ovat ne, joissa tappiot ovat suuria sekä ihmisten ja yhteiskuntien kyky sopeutua tähän muutokseen on heikko. Afrikka on sellainen manner, joka tässä kärsii huomattavasti, ja samoin saarivaltiot sekä Karibialla että Tyynellä valtamerellä. Myös Malediivit Intian valtamerellä on niitä, jotka kärsivät tästä kaikesta eniten.

Tietysti päästöjen vähentämisestä voidaan sanoa, ettei siinä ole merkittäviä kärsijöitä. Jotkut yritykset, jotka ovat sitoutuneet fossiiliseen tuotantoon, ja valtiot, joiden talous pyörii fossiilienergian ympärillä – se on heille vaikea kysymys. Ei mikään helppo kysymys. Mutta Suomen kaltaisissa maissa tämä asia voidaan ratkaista. Useimmissa maissa tämä asia voidaan ratkaista – ei ihan kivuttomasti missään, mutta useimmissa maissa tämä on tehtävissä.

Ilmaston lämpenee nykyistä vauhtia liikaa

Mitkä ovat nyt kaikkein hälyttävimpiä merkkejä ilmastonmuutoksesta?

Suurimmat taloustappiot liittyvät tulviin ja hirmumyrskyihin (kuviot 1 ja 2), joita koetaan trooppisella vyöhykkeellä sekä Karibialla että Aasian ja Tyynen valtameren alueilla. Tulvista on kärsitty isoja taloustappioita mm. Kiinassa. Suurimpia inhimillisiä ongelmia on liittynyt – jos jätetään sivuun Karibian saarivaltiot – Afrikan kuivumiseen. Se on tuottanut myös kerrannaisvaikutuksia. Esimerkiksi Syyrian, Libyan, Tunisian ja Egyptin vallanvaihdoksiin johtaneen arabikevään taustalla eräänä syynä oli voimakas kuivuus, joka vaikutti ruoan hintaan ja maatalousväestön toimeentuloon.


SUURIMMAT HUOLENAIHEET OVAT NYKYÄÄN TULVAT, HIRMUMYRSKYT JA AFRIKAN KUIVUMINEN SEKÄ PITEMMÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ JÄÄTIKÖIDEN SULAMINEN.


Kuivuus on ollut pahentamassa pakolaisongelmaa. Afrikan väestöstä hyvin suuri osa työskentelee maataloudessa ja saa tulonsa siitä. Se on myös elämän ja kuoleman kysymys.

Meriveden pinnan nousu tulee pitkällä tähtäimellä olemaan iso kysymys. Se on sitä erityisesti Aasian isoille kaupungeille mm. Kiinassa ja Intiassa. Meillä on myös muita isoja kaupunkeja kuten New York, Lontoo, Los Angeles ja Rio de Janeiro, joille tämä on ongelma pitemmällä tähtäimellä.

Jäätiköiden odotettua nopeammasta sulamisesta on viime aikoina tullut melko paljon uutisia. Onko siinä tapahtumassa jotain hälyttävää?

Esimerkiksi Grönlannin sulamisvauhti on kolminkertaistunut viimeisten 10 vuoden aikana. Arktisen alueen muutos näkyy myös siinä. Myös Etelämantereella on havaittu, että sellaiset alueet, jotka eivät ole aikaisemmin sulaneet, ovat ryhtyneet sulamaan. Lämmin merivesi taas stimuloi entisestään Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköiden sulamista. Näihin liittyy tuhansien vuosien skaalassa jopa useiden kymmenien metrien meriveden pinnan nousupotentiaali. Grön­lannissa on noin seitsemän metrin me­riveden pinnan nousupotentiaali, jos kaikki sulatetaan. Etelämantereella puhutaan lähes 60 metrin meriveden pinnan noususta, jos sen koko jäätikkö sulaa. Se on hyvin hidas prosessi. Puhutaan suuruusluokkaa metri per vuosisata noususta.

Kuvio 1. Luonnonkatastrofien jakauma 1998–2017. 90,6 % liittyy säähän.
Kuvio 2. Noin 4,5 miljardia ihmistä kohtasi luonnonkatastrofin 1998−2017. 96 % näistä kohtaamisista liittyi säähän.

Maailman ilmastopaneelin uusin ilmastoraportti (IPCC 2018) ilmestyi viime lokakuussa. Se näyttää ainakin toistaiseksi lisänneen vakavaa suhtautumista ilmaston lämpenemisen torjuntaan. Mikä siinä oli uutta tai erityisen huomionarvoista?

Siinä oli oikeastaan kolme viestiä. Yksi on se, että me emme ole alkuunkaan sillä päästöjen vähennystiellä, mistä Pariisissa sovittiin. Se luo huolenaiheita, joita myös meidän järjestömme on tuonut esiin. Toinen viesti on se, että meillä on tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet saavuttaa se puolitoista astetta, mutta meidän pitäisi kääntää päästöjen kasvu seuraavan viiden vuoden aikana dramaattiselle lasku-uralle ja lopettaa fossiilisten polttoaineiden käyttö vuoteen 2050 mennessä.

Uusimman ilmastoraportin viesti oli myös se, että jos päädytään suurempiin lukemiin kuten kahteen, kolmeen, neljään tai viiteen asteeseen, niin haittavaikutukset ovat huomattavan dramaattisia verrattuna puoleentoista asteeseen.

”Meidän pitäisi kääntää päästöjen kasvu seuraavien viiden vuoden aikana dramaattiselle lasku-uralle.”

Pian IPCC:n raportin jälkeen Katowicessa joulukuussa järjestetty konferenssi ilmastonmuutoksesta4 ei ilmeisesti kuitenkaan tuonut kovin merkittäviä edistysaskeleita ilmastonmuutoksen torjuntaan, eikä niin ollut kai tarkoituskaan.

Se oli kokous, missä käytiin läpi Pariisin sääntökirja ja luotiin se raami, millä päästöjä ryhdytään vähentämään. Nämä saatiin aikaiseksi. Mutta sääntökirja ei vielä sinällään tuota mitään päästövähennyksiä.

Huono uutinen on se, että viime ja tänä vuonna maailman päästöt ovat edelleen kasvussa. Emme toistaiseksi ole menossa oikeaan suuntaan (kuvio 3).

Kuvio 3. Hiilidioksidipäästöt 1990−2018

Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen on mahdollista

Mitä ovat mahdollisuudet päästä puo­leentoista tai kahteen asteeseen? Pitäisikö siinä luottaa poliitikkoihin vai enemmän ns. markkinavoimiin tai hiilidioksidin talteenottoon jollakin tekniikalla?

Oikeastaan talteenottotekniikoista paras keino on lisämetsittäminen. Keskeinen kysymys on se, että meidän pitää pystyä vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Se on oikeastaan ainoa keino, millä ongelma voidaan ratkaista. Tarvitsemme poliittisia päätöksiä, joilla markkinavoimat ohjaavat toimintaansa oikeaan suuntaan. Kyllä myös kuluttajilla on oma vaikutuksensa, mutta pelkät kuluttajat ja markkinavoimat eivät ratkaise tätä ongelmaa. Tarvitaan myös poliittiset raamit asialle.

Onko realistista odottaa, että poliittiset päättäjät tosiaan tekevät niin?

Poliittiset päättäjät saivat aikaan Pariisin sopimuksen, mikä oli hyvä uutinen. Katowicessakin pystyttiin solmimaan raamit, miten asiassa edetään. On taloudellisesti järkevää investoida uusiutuviin ja vähäpäästöisiin ratkaisuihin. Se on myös uusi bisnesmahdollisuus. Mutta toistaiseksi maat ovat lähteneet ilmastotoimissaan liian laiskasti liikkeelle.

”Toistaiseksi maat ovat lähteneet ilmastotoimissaan liian laiskasti liikkeelle.”

Mikä on kustannusarvio prosentteina bruttokansantuotteesta, jos halutaan rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle kahden tai puolentoista prosentin?

Siitä oli itse asiassa jo edellisessä IPCC:n (2014) raportissa neljä vuotta sitten arvio, että hinta kahden asteen lämpenemiselle on viisi prosenttia maailman bkt:stä vuoteen 2100 mennessä. Toisaalta ilmastonmuutoksen haittavaikutukset ovat jopa monikymmenkertaisia verrattuna torjunnan kustannukseen. Jos oltaisiin pelkällä finanssipohjalla liikkeellä, niin olisimme jo pitkällä tämän muutoksen torjunnassa.

Sanotaan, että teknologia on olemassa – tarvitaan vain poliittisia päätöksiä.

Niitä tarvitaan. Tietysti se tulee muuttamaan tiettyjen yritysten ja valtioiden toimintaa, mutta periaatteessa maailman mittakaavassa tämä asia on tehtävissä.

Ilmastotoimien kustannukset eivät ole liian suuret, mutta ilmastonmuutoksen haittavaikutukset olisivat monikymmenkertaisia.

Jos lopuksi vedämme yhteen Suomen kohtalon eri vaihtoehdoissa – 1,5 tai 2 tai 4 astetta. Lämpeneminenhän täällä on kaksinkertaista verrattuna koko maapallon keskiarvoon. Mitä seurauksia siitä olisi?

Olemme Suomessa arktisen alueen lähivaikutuspiirissä, jossa muutos on ollut tähän asti kaikkein dramaattisinta ja tulee jatkossakin olemaan. Jos saavutettaisiin kahden asteen tavoite, niin Suomessa se tarkoittaisi neljää astetta. Talvikaudella se tarkoittaisi 6−8 asteen lämpenemistä, eli meidän talvikautemme muuttuvat lämpimämmiksi ja myös sateisemmiksi. Olemme vyöhykkeellä, jossa sademäärät ovat tähän mennessä kasvaneet ja kasvavat jatkossakin.

Tämä on ollut periaatteessa myönteinen asia meidän maataloustuotantomme ja myös metsien kasvun kannalta. Mutta tämä tarkoittaa myös muutoksia meidän biosfääriimme ja yhteiskuntamme moniin toimintoihin. Esimerkiksi jos ajelet teillä, niin siellä on aika kuoppaista. Lämpötilan sahaaminen nollan molemmin puolin tarkoittaa mm. tienpidon kalliimpia kustannuksia. Tässä on monenlaisia tekijöitä. Me hiihdon ystävät täällä etelässä emme ole kauhean onnellisia tästä muutoksesta. Se on ehkä katoavaa kansanperinnettä lähivuosikymmeninä.

Jos sitten maailmalla lämpeneminen ja kuivuminen jatkuu, niin ilmastopakolaisuus kasvaa. Mihinkäs he voivat muualle paeta kuin tännepäin, kuitenkin viileämpään ilmastoon?

Se on yksi keskeinen kysymys. Esimerkiksi Afrikan väestön arvioidaan kasvavan nykyisestä miljardista neljään miljardiin tämän vuosisadan loppuun mennessä. Samalla siellä olosuhteet muuttuvat huonommiksi. Muutoksella on myös kielteisiä vaikutuksia maailmantalouteen. Pakolaisuudesta on nähty jo vaikutuksia Euroopan demokratioihin. Se näkyy populistipuolueiden kannatuksen nousuna, ja se on ollut myös EU:n kannalta hieman haasteellinen kysymys. Nämä potentiaalit ovat tulevaisuudessa paljon suurempia. Tämä on monitahoinen ongelma.


ILMASTOPAKOLAISUUDESTA SAATETTAISIIN NÄHDÄ TULEVAISUUDESSA VIELÄ PALJON SUUREMPIA VAIKUTUKSIA EUROOPPAAN.


 

Viitteet

1 Ks. https://public.wmo.int/en .

2 IPCC on varsinaisesti nimeltään Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli. Suomen Ilmastopaneeli ei liity siihen suoranaisesti mitenkään − ks. Taimio (2017). – Toim.huom.

3 Ks. https://www.ecmwf.int/ .

4 Ks. https://unfccc.int/katowice .

 

Kirjallisuus

IPCC (2014), AR5 Synthesis Report: Climate Change 2014, IPCC Report.

IPCC (2018), Global Warming of 1,5°C, IPCC Special Report.

Taimio, H. (2017), Uhkaava katastrofi ja kuinka se torjutaan? – Suomen Ilmastopaneelin puheenjohtajan, Helsingin yliopiston professori Markku Ollikaisen haastattelu, Talous&Yhteiskunta, 45:1, 64–72.

Share

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share