Tilaukset

Ohjelmistoasiantuntija
Aila Mustonen
Puh. (09) 2535 7355
E-mail: etunimi.sukunimi@labour.fi

 

 

Vihdoinkin salonkikelpoista

Talous & Yhteiskunta 1/2019 | Kolumni

Johtaja Elina Pylkkänen \ Palkansaajien tutkimuslaitos \ elina.pylkkanen at labour.fi
Elina Pylkkänen

Ilmastonmuutoksen vääjäämättömät seuraukset ja kriisin tiedostaminen viimeinkin ovat tehneet työmatkapyöräilijöille suuren palveluksen vapauttamalla heidät häpeästä. Nyt on hyväksyttävää tai jopa ihailtavaa, että töihin tullaan hengästyneenä ja otsa hiessä. Kokouksiin osallistutaan pyöräilykuteissa, minkälaiset ne sitten ikinä ovatkaan, ja läppäriä kaivetaan roiskeisesta heijastinrepusta.

Vieläkin tosin törmää yksityisautoilua ihaileviin ja pyöräilyä halveksiviin asenteisiin. Kuvitelkaa itse, kun myöhästyn tärkeästä kokouksesta ja puolustelen sitä sillä, että rengas rikkoutui ja pyytelen anteeksi, että pyörän taluttamisen takia matkaan kului puoli tuntia enemmän aikaa. Hyväksyttävämpää on sanoa, että Itäväylä/Länsiväylä oli tukossa ja juutuin autoni kanssa jonoon puoleksi tunniksi. Annetaan heti anteeksi.

Helsingissä on herätty muita pohjoismaisia pääkaupunkeja huomattavasti myöhemmin pyöräilykulttuuriin, pyöräilyväylien kunnostamiseen ja ylipäätään niiden perustamiseen, puhumattakaan panostamisesta niiden päivittäiseen hoitoon – myös talvella! Jopa yksityisautoilun luvatussa maassa USA:ssa on investoitu aikapäiviä sitten (jo paljon ennen Helsinkiä) speedwaystä lohkaistuihin pyöräilyväyliin useiden osavaltioiden suurimmissa kaupungeissa, vaikkei siellä pyöräilijöitä juuri näykään.

Kööpenhamina ja Tukholma ovat meitä edellä ja etumatka ilmeisesti pysyy. Ruotsin uusi hallitus on tarttunut tarmokkaasti ilmastohaasteeseen. Hallitusohjelmaan (nk. januariavtalet) on tukipuolueiden kanssa sorvattu monta suurempaa ja pienempää toimenpidettä, joilla taklataan päästöjä.

Sopimukseen Ruotsin hallituksen ja tukipuolueiden välillä on kirjattu vihreä verouudistus, jonka puitteissa ympäristöveroja korotetaan 15 miljardilla kruunulla ja työn verotusta kevennetään vastaavalla summalla. Erillinen toimenpidekohtansa ohjelmassa on omistettu veroreformille, jolla helpotetaan työmatkapyöräilyä.

Menopuolella Ruotsin hallituksen taskuja pakottaa ”jakovara”, joka johtuu siitä, että aikaisemmilla hallituskausilla on pystytty saavuttamaan julkisen talouden kahden prosentin ylijäämätavoite ja siten EU maiden pienimpiin kuuluva julkinen velka, 37 prosenttia suhteessa bkt:en. Hallitus ja sen tukipuolueet haluavatkin nyt satsata 700 miljardia kruunua puhtaampiin liikenneratkaisuihin, eritoten raideinfrastruktuuriin ja luotijuniin.

Suomeenkin on luotava ekologisesti kestävä liikkumissysteemi. Siinä on huomioitava kaikki liikennemuodot ja suunniteltava kokonaisuus siten, että siihen on ohjelmoituna sisäinen itseään korjaava mekanismi puhtaampaan suuntaan (lue: keppi ja porkkana).

On kuitenkin muistettava, että yksityisautoilu ja pyöräily eivät läheskään aina ole toisiaan korvaavia vaihtoehtoja. Ihmettelen tässäkin asiassa tendenssiä vastakkainasetteluun. Nykyinen infrastruktuuri ei nimittäin salli vihanpitoa autoilijat vastaan pyöräilijät. Jos pyöräilijät siirtyisivät yksityisautoilijoiksi, kaikkien yksityisautoilijoiden matka-ajat pitenisivät huomattavasti, parkkipaikkoja ei olisi ja sillat natisisivat liitoksissaan. Sama pätee myös toisinpäin. Jos kaikki autoilijat siirtyisivät pyöräilijöiksi, pyöräilykään ei olisi enää joustavin tapa liikkua eikä enää yhtä hauskaa, ellei autoille varattuja katuja valjastettaisi samaan aikaan pyöräbaanoiksi.

”Suomeenkin on luotava ekologisesti kestävä liikkumissysteemi.”

Yksi helppo porkkanatoimenpide seuraavan hallituksen toteutettavaksi olisi työmatkakuluvähennyksen uudistaminen. Mika Ristimäki ja kumppanit (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2015) ovat tehneet siitä jo hienon selvityksen ja mallin, jolla voitaisiin korvata nykyinen raskas verovähennysjärjestelmä siten, että kaikille työmatkaa taittaville myönnetään tuloverotuksessa maantieteellisiin koordinaatteihin perustuva kaavamainen vähennys. Tämä yllyttäisi ihmiset kimppakyyteihin, pyörän selkään ja etätöihin.

Lisäksi maantieteelliseen paikkakoordinaatistoon perustuva vähennys keventäisi hallinnollista rasitetta niin veronmaksajilta kuin Verohallinnoltakin. Tällainen kilometripohjainen verovähennys vapauttaisi suoraan yli 100 henkilötyövuotta Verohallinnossa ja lukuisia kymmeniä myös eri oikeusasteissa.

Olen lukenut istuvan hallituksen talousarvioesityksen vuodelle 2019 ja oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjetit. En valitettavasti havainnut selkeitä suunnitelmia liikkumisen ekologisesta pesuohjelmasta. Muuttuuko lainsäädäntö ja liikenneinfra vasta sitten, kun ihmiset ovat ensin muuttaneet omia liikkumistapojaan turvallisuutensa kustannuksella?

Helsinki ja muut kunnat ovat kyllä satsanneet jalankulkuun ja pyöräilyyn. Tosin edelleenkin liian monet pyörätiet ovat huonosti suunniteltuja ja usein niitä rakentavat sellaiset ihmiset, jotka eivät itse ole koskaan pyöräilleet kaupungissa. Jyrkät rotvallit katkaisevat aivan liian usein pyörätien, ja jalkakäytävät risteilevät miten sattuu. Esimerkiksi Elielinaukiolla bussien päätepysäkit oli sijoitettu pyöräilyväylän välittömään läheisyyteen ja uneliaat ihmiset astuivat bussista ulos suoraan keskelle pyörätietä. Onneksi tilanne on nyt korjattu. Myös talvikunnossapitoa on parannettu merkittävästi. Mutta silti joudun kysymään, milloin pyöräilykypärä nauttii yhtä suurta arvostusta kuin mersun avaimet?

Liituraita OK, mutta pyöräilykuteet vielä ookoompi.

Kolumni PDF-muodossa
Share

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share