Tilaukset

Ohjelmistoasiantuntija
Aila Mustonen
Puh. (09) 2535 7355
E-mail: etunimi.sukunimi@labour.fi

 

 

Teknologiaa ja tunteita – epämääräisestä osaamispuheesta ennakoivaan tietojohtamiseen

Talous & Yhteiskunta 2/2019 | Kolumni

Johtava asiantuntija Ida Mielityinen \ AKAVA \ ida.mielityinen at akava.fi

Kirjoittaja oli Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman ”Taidot työhön”-hankkeen ohjausryhmän jäsen.

Ida Mielityinen

Hokemat ja tyhjät lauseet työelämän muutoksesta ja jatkuvasta oppimisesta eivät enää auta meitä. Tarvitsemme täsmällisempää tietoa osaamisesta ja osaamistarpeista sekä kunnianhimoista aikuisten oppimisen uudistusta. Tulevalla hallituskaudella on toteutettava hyvin resurssoitujen ja huolella tutkittavien kokeilujen sarja. Toimien tulee kattaa sekä rahoitusjärjestelmät että palvelujen sisällöt – hallinnonalarajat ylittäen.

Yksilöiden uudistumistarpeet ovat niin valtavia, että keskustelu on vähällä tukehtua alkuunsa. Osaamispohjan aukoista lähtevä analyysi jumiutuu herkästi varhaiskasvatuksen tai peruskoulun kehittämistarpeisiin. Työuraan kohdistuva analyysi taas on pitkälti vääntöä muodollisen koulutuksen ja työssä tapahtuvan oppimisen suhteista, yksilön motivaation merkityksestä ja kustannusten jakamisesta. Emme ratkaise tilannetta ilman uusia rahoituksen virtoja ja toimimisen tapoja.

Osaamisvaateet kasvavat huimaa vauhtia

Osaamisen ennakointifoorumin tuottamien alustavien ennakointitietojen mukaan uusien työpaikkojen osaamisvaateet poikkeavat rajusti nykyisistä. Avautuvat työpaikat edellyttävät aiempaa korkeampaa osaamista; uusista syntyvistä työpaikoista 80 prosenttia edellyttää korkea-astetasoista osaamista.

Kyse ei kuitenkaan ole vain korkeakoulutettujen määrästä. Myös tutkintojen sisältöä on uudistettava rohkeasti. Tämä vaatii luotettavaa ja hienojakoista tietoa osaamistarpeista, niiden muutostahdista ja asiantuntijuuden kehittymisestä. Alat ja tehtävät eroavat toki toisistaan. Digitalisaation ja tekoälyn odotetaan parantavan ennakoinnin osumatarkkuutta huomattavasti. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään vaan edellyttää määrätietoisia toimia.

On myös aiheellista arvioida, kuinka hyvin yhteen tieteen- tai koulutusalaan nojautuvat korkeakoulututkinnot istuvat nykymaailmaan. Valmistuvalla on oikeus odottaa, että hänen tutkintonsa ja työelämän osaamistarpeet kohtaavat riittävästi. Tarvitsemme luotettavaa, työelämän analyysiin perustuvaa ennakointitietoa esimerkiksi siitä, palvelisivatko hyvin suunnitellut koulutus- ja tieteenalojen rajat ylittävät tutkinnot jo työelämään tulotutkintoina nykyisiä paremmin.

Ennakointitiedon valossa työelämän uudet tarpeet ovat ainakin kahtalaisia: meiltä kaikilta odotetaan yhtäältä teknologiaosaamista ja toisaalta erinomaisia vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Nämä vaatimukset kohdistavat uudistamispaineet erityisesti opetussuunnitelmien ja pedagogiikan kehittämiseen.

On myös muistettava, että osaamistason nosto ei aina edellytä koulutustason nostoa. Työntekijöiden osaamisen päivittäminen korkeakoulutasoiseksi voi tapahtua tutkinnolla, mutta myös muutoin. Tutkinnot perustuvat usein enemmän tai vähemmän tiettyyn tieteen- tai koulutusalaan sekä ensimmäistä tutkintoaan suorittavien nuorten tarpeisiin. Meidän on tunnistettava nykyistä paremmin, miten relevantti osaamisen päivittäminen kannattaa kulloinkin tehdä.

Kaikkien osaamista on kehitettävä

Heikommin koulutettujen asema korostuu nyt ymmärrettävästi osaamiskeskustelussa. OECD:n selvitysten valossa koulutuksen tasa-arvossa onkin Suomessa hurjasti kehitettävää. Juuri nyt meidän on kuitenkin luotava rakenteet kaikkien suomalaisten jatkuvalle osaamisen kehittämiselle.

Myös akavalaisista reilu kolmasosa jää vaille työnantajan tarjoamia koulutuspäiviä. Vaihtelevat työtehtävät takaavat monen kehittymisen, mutta tilanne riippuu liikaa asiantuntijoiden omasta aktiivisuudesta ja työnantajan käytännöistä. Kaikkia koskevat ja vahvasti työpaikoille ja työntekoon niveltyvät käytänteet auttaisivat parhaiten ja kustannustehokkaimmin myös niitä, jotka nyt jäävät osattomiksi osaamisen kehittämisen mahdollisuuksista.

Hyvä osaamisen kehittämisen järjestelmä ennakoi mahdollisimman paljon ja reagoi nopeasti vähemmän. Juuri nyt esimerkiksi koodarien ja it-alan ammattilaisten osaamiselle on kysyntää. Kukaan ei ole tällä hetkellä huolissaan heidän osaamisestaan, onhan heidän osaamiselleen kysyntää.

Nykypäivän koodari voi kuitenkin olla huomispäivän metsuri. Eli yksi teknologinen innovaatio voi viedä ja muuttaa tuhansien työn kuten metsureilla kävi metsäkoneiden tullessa. Huippuosaajien perustaidotkin vaativat päivitystä – ne muuntuvat ja vanhenevat myös työurallaan hyvin edenneillä korkeakoulutetuilla. Tunnemme tätä kokonaisuutta toistaiseksi liian vähän.

Osaaminen on työkyvyn pilari − tarvitsemme uusia palveluja

Sana ”työkyky” ei ole kuulunut osaamispuheeseen vaan pikemminkin työterveyshuoltoon. Myös osaamista tulisi kuitenkin ajatella työkyvyn näkökulmasta. Pitkä työura edellyttää uusiutumista ja oppimista. Yhä useampi ottaa – omasta halustaan tai pakon edessä – työuralla myös uuden suunnan. Työuria tulisikin huoltaa säännöllisesti.

Akava onkin ehdottanut uran keskivaiheilla oleville urakatsauksia. Niiden ydintä olisi yksilön osaamisen huolellinen analyysi. Lisäksi tehtäisiin suunnitelma työuran toivottujen ja epätoivottujen muutosten varalta, niin osaamisen kuin työkyvynkin näkökulmasta. Huoltojaksot olisi hyvä sitoa työpaikan henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaan, jotta ne tukisivat työpaikkojen strategista kehittämistä. Tämänkaltaisesta mallista on saatu vastikään lupaavia tuloksia Työterveyslaitoksen ja Haaga-Helian interventiotutkimuksesta.

Kolumni PDF-muodossa
Share

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share