Takaisin

Kestävyysvajelaskelman korko-oletus on varmasti väärin. Onko se ongelma?

Kestävyysvajelaskelman korko-oletus on varmasti väärin. Onko se ongelma?

Juhana Vartiainen kirjoittaa julkistalouden pitkän aikavälin kestävyydestä ja tietysti viittaa kestävyysvajeeseen. Hänkin viittaa tekstissään kestävyysvajelaskelman ansiokkaimpaan osaan eli ikäsidonnaisten menojen muutokseen vuoteen 2070 mennessä annetuilla oletuksilla. On tärkeää kyetä suunnittelemaan julkista taloutta pitkällä aikavälillä. Laskelma esittää, että eläkkeiden, pitkäaikaishoidon ja terveydenhuollon osalta julkiset menot tulevat nousemaan seuraavan 50 vuoden aikana. Opetusmenot laskevat.

Näihinkin laskelmiin voisi olla hyvä simuloida luottamusvälejä, niin saisimme jonkinlaisen käsityksen, kuinka uskottavana laskelman tekijät itse pitävät arviota. Poliitikko kuitenkin ottaa nämä laskelmat uskottavana ennusteena tulevaisuudesta. Juhana Vartiainen: ”Kuviosta käy ilmi, että julkistalous alkaa ensi vuosikymmenen lopulla kiihtyvästi velkaantua, jos korjausliikkeitä ei tehdä.”

Merkittävin yksittäinen kasvava menoerä laskelmassa on korkomenot. Niiden bkt-osuus nousee 8,5 prosenttiin nykyisestä prosentista. Valtio velkaantuu tämän skenaarion perusteella siten, että velkaa on vuonna 2070 yli 200 prosenttia suhteessa bkt:en, mikä on enemmän kuin kriisin romahduttamalla Kreikalla.

Miksi OECD:n toiseksi vaurain valtio romahtaa?

Laskelmassa käytetty julkisen velan korko on korkoa korolle -dynamiikan takia keskeinen parametri. Laskelmassa oletetaan kahden prosentin reaalinen korko ja kahden prosentin inflaatio eli neljän prosentin nimellinen korko. Olen koonnut oheiseen kuvioon joitakin olennaisia indikaattoreita julkisen velan koroista.

Kuvio. Julkisen velan korko

Kuvio näyttää Suomen 10 vuoden velkakirjojen fuksian värisen korkokäyrän. Korkotaso on laskenut hurjasti vuodesta 1989 nykyiseen noin 0,5 prosenttiin. Suomi esimerkiksi laski liikkeelle vuosina 2016 ja 2017 noin 10 miljardin arvosta viiden vuoden velkakirjoja nollakorolla. Kun inflaatio liikkuu 1–2 prosentissa, niin Suomelle tuon lainan ottaminen tuottaa 100–200 miljoonaa euroa vuodessa reaalisesti. Suomi on viime vuodet pystynyt toimimaan riskisijoittajana, joka saa reaalista tuottoa sekä uudesta velasta että sijoituksista. Julkisyhteisöjen nettorahoitusasema onkin vahvistunut vajaan 30 miljardin euron verran parin vuoden aikana.

Kuviossa on vaaleansinisellä merkattu Suomen valtion 30-vuotisten velkakirjojen markkinakorko. Suomi laski liikkeelle vuonna 2017 2,5 miljardin euron edestä 30-vuotisia velkakirjoja, joiden korko on 1,375 prosenttia. Joku taho osti nuo velkakirjat ja nyt jälkimarkkinoilla niiden arvo on noussut niin paljon, että korko on enää 1,127 prosenttia. Tuo on oman käsitykseni mukaan paras ennuste pitkän aikavälin nimellisten korkojen kehityksestä, sillä joku on oikeasti laittanut rahaa kiinni ennustukseen eli sijoittajilla on ns. skin in the game. Reaalisesti tuo tarkoittaa kahden prosentin inflaatiolla –0,9 prosentin korkotasoa. Tietysti reaalinen korko vaati oletuksen inflaatiosta, eikä ole enää ihan varmaa, että keskuspankkimme on uskottava kahden prosentin tavoitteessaan, ainakaan keskipitkällä aikavälillä.

Kuviossa harmaalla esitetty kestävyysvajeen neljän prosentin oletus näyttää pahalta faktoihin verrattuna. Tiedämme, että se on varmasti väärin ensimmäiselle vuodelle. Vaikka korot nousisivat heti neljään prosenttiin, niin keskimäärin valtion velalle nousu tapahtuu hitaasti, joten oletus on varmasti väärin myös keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi markkinat ennustavat pitkällekin aikavälille erittäin matalaa korkotasoa. Markkinoiden näkemykseen suhteutettuna kestävyysvajeen oletus on rajusti väärin myös pitkällä aikavälillä. Itse asiassa jopa reaalikoron etumerkki näyttäisi menevän väärin. Markkinoiden näkemyksellä on sinänsäkin väliä, että markkinoille velkakirjat myydään.

Onko nykyisestä laskelmasta siis mitään iloa? Jos korko-oletus nostettaisiin hitaasti neljään, viiteen tai jopa kuuteen prosenttiin, esimerkiksi 20 vuoden aikana, voitaisiin laskelmaa pitää pahimpana skenaariona, joka on hyvä esittää, että ymmärrämme potentiaaliset uhat. Päälaskelma kuitenkin tehtäisiin tuolla markkinoiden ennustamalla korkotasolla. Lisäksi voitaisiin tehdä yksi laskelma nollan prosentin korolla, mikä on todellisuutta Japanissa (kuviossa tummansinisellä). Nykyinen laskelma hieman muuteltuna voisi siis kuvata luottamusvälin ääripäätä.

Lopuksi

Kuviossa on esitetty Japanin 10 vuoden valtion velkakirjojen korko. Japani on empiirisesti mielenkiintoinen verrokki, sillä siellä työikäisen väestön (15–64 v.) määrä lähti laskuun jo vuonna 1995, kun Suomessa näin tapahtui 16 vuotta myöhemmin. Jos demografialla on jokin yhteys tasapainokorkotasoon, niin Japanin esimerkki voisi auttaa ymmärtämään potentiaalista Suomenkin korkotason kehitystä. Ikävä kyllä empiriaa ei laskevan työikäisen väestön maista juuri enempää ole, eikä ainakaan oma ymmärrykseni talousteoriasta auta ymmärtämään ilmiötä sen tarkemmin. Japanissa joka tapauksessa matala julkisen velan korko on auttanut tasapainoilussa väestön vanhenemisesta johtuvien menopaineiden kanssa.

Samalla tavalla tietysti voidaan kyseenalaistaa myös julkisen varallisuuden tuottopuolen odotukset. Ja diskonttokorko muuttuu myös muiden korkotasojen myötä. Teesini on, että oletusten kanssa pitää olla huolellinen ja varovainen. Paljon muutakin tulee muuttumaan väestön vanhenemisen myötä. Näitä tuloksia tulee käsitellä varovaisesti. Varovaisuusperiaate ei tarkoita sitä, että varta vasten käytämme vääriä lukuja, jotka antavat kauhukuvan. Pyrimme totuuteen, mutta varaudumme pahimman varalle.

Korjaus

Blogin julkaisun jälkeen Twitterissä Roope Uusitalo kertoi, että itse asiassa kestävyysvajeen menetelmäkuvaus ei paljasta kaikkia hienovaraisia yksityiskohtia laskelmasta. Minulla oli kuviossa väärät luvut laskelman julkisen velan koroista. Lisään tähän loppuun korjatun version kuviosta, käyttäen valtionvarainministeriöstä annetun Excel-tiedoston tietoja.

Korjatusta kuviosta nähdään, että todellisuudessa korkolaskelma on järkevöitetty siten, että neljän prosentin nimellinen korko saavutetaan vasta vuonna 2031. Valtiokonttorin esittämien lainaerien perusteella 4 prosentin keskimääräinen korko saavutetaan esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että lainojen erääntyessä aina otetaan vastaava summa lisää lainaa ja uuden lainan korko on 4,5 prosenttia. Tämän prosessin tulisi alkaa tämän vuoden heinäkuussa, jolloin ensimmäinen laina erääntyy. Eli ensi heinäkuuhun mennessä korkojen olisi noustava 4,5 prosenttiin ja tason pysyttävä vuoteen 2031 asti, jotta laskelman oletus toteutuisi.

Itse laskelmat ovat siis järkevämmät valtion velkojen koron osalta kuin mitä menetelmäkuvaus antaa ymmärtää. Ongelma on edelleen, että perusura on ristiriidassa markkinoiden ennustaman kehityksen kanssa. Lisäksi mallissa kannattaisi tarkkaan miettiä diskonttokoron luonnetta.

Jos ymmärsin oikein, diskonttokorko on laskelmassa valtion velan reaalikoron ja reaalisen talouskasvun erotus. Vuosina 2024–2026 tämä erotus on negatiivinen, joten diskonttokorko on negatiivinen. Siksi laskelmassa esimerkiksi vuosi 2026 saa suuremman painon kuin 2024 tai 2025. Jos reaalikorko on matalampi kuin reaalinen talouskasvu, eli jos nimellinen korko on matalampi kuin nimellinen bkt-kasvu, diskonttokorko on negatiivinen. Olivier Blanchardin AEA Presidential Lecturen mukaan esimerkiksi Yhdysvalloissa tämä tunnusluku on ollut negatiivinen aina lukuun ottamatta 80-lukua. Eli jos Yhdysvalloissa laskettaisiin diskonttokorko, niin sen tulisi olla negatiivinen.

Onko tämä järkevä tapa määrittää diskonttokorko? Tässä syntyy vähintäänkin epäortodoksinen mallinnustekninen asetelma, jossa diskonttokorko vaihtele vuosittain. Lisäksi diskonttokorko on negatiivinen joillekin vuosille ja erittäin matala muillekin vuosille. Tämän lisäksi saamapuolta eli eläkerahoja diskontataan eri (korkeammalla) korolla kuin menopuolta, sillä eläkerahastojen tuotto on korkeampi. Nämä kaikki ortodoksiasta poikkeavat oletukset tulisi kertoa ja perustella menetelmäkuvauksessa.

Rehellisesti sanottuna en ole aiemmin törmännyt malliin, jossa diskonttokorko vaihtelee vuosittain tai jossa on useita diskonttokorkoja. Tällaistakin varmasti tehdään muualla. Minulle saa vinkata aiheeseen liittyviä tekstejä.

Tuntuu, että tässä kohtaa VM voisi avata ajatteluaan ja ehkä esittää laskelma myös eksplisiittisesti asetetuilla vakioisilla ja yhtenäisillä diskonttokoroilla (esim. 0%, 3% ja 6%).

Korjattu kuvio. Julkisen velan korko
Share

Kestävyysvajelaskelman korko-oletus on varmasti väärin. Onko se ongelma?

  1. Koko keskustelu perustuu oletukseen, että talouteen tuotettu lisäarvo on suoraan verrannollinen työikäisten määrään. Lisäarvon pieneneminen johtaa velanhoitokyvyn heikkenemiseen ja siten korkeampaan korkoon. Olisi kiva nähdä rinnalla Japanin talouskasvu. Käsittääkseni Japani ei kuitenkaan ole ollut lamassa vuodesta 1995, joten työikäisten määrän vähenemistä on kompensoitu tuttavuuden kasvulla. Käytännössä automatisoimalla tehtäviä ja kehittämällä työntekijöiden osaamista. Toinen ääripää on talous, jossa kasvu ei riipu työikäisten määrässä, koska kaikki talouskasvu tulee yksisarvisyritysten yksisarviskoodaajista.

    • Sinänsä nuo korot ovat markkinaehtoisia, joten selitys korkotasolle on helppo löytää. Maailmantalouden kasvu on tuonut sijoitusmarkkinoille rahaa ja siten huolehtinut kysynnästä. Tosin ehkä vielä enemmän siihen ovat vaikuttaneet eläkelait, jotka ovat tuoneet rahaa eläkerahastoihin ja pakottaneet sijoittamaan ne valtion velkakirjoihin. Tarjontaa puolestaan on rajoittanut EU:n tiukka talouskuri. Kysynnän ja tarjonnan laki määrää, että velkakirjojen hinta nousee eli korko laskee.

      • Näinhän se on. Tuo markkinahinta on tosiaan sinänsä varmasti relevantti mittari, kun markkinoille velkakirjat myydään.

  2. Kestävyysvajelaskennan keskeinen tarkoitus on väestön ikääntymisestä johtuvien julkisen talouden menopaineiden arviointi. Ikärakenteen muutos sekä ikäryhmittäin jaoteltavat julkiset menot ovat kestävyysvajelaskennan kannalta kaikkein keskeisimmät oletukset, jotka pääsääntöisesti ajavat tuloksia. Väestörakenteen muutos perustuu Tilastokeskuksen väestöennusteeseen ja ikäryhmä kohtaiset menot puolestaan STM:n (nykyisin THL:n ylläpitämään) SOME-malliin. Taloudelliset taustaoletukset ovat välttämättömiä laskeman kannalta ja niiden valinnalla on oma merkityksensä laskelman lopputulokseen. Taustaoletuksissa on tärkeää, että ne ovat keskenään johdonmukaisia. VM:n pohjaa oletuksensa lähtökohtaisesti EU:ssa yhteisesti sovittuihin oletuksiin, mutta joissain kohdin näistä oletuksista on poikettu perustelluista syistä.

    Valtiovarainministeriön kestävyysvajelaskelmien yhteydessä pyritään aina korostamaan laskelmiin liittyvää epävarmuutta ja laskelmien yhteydessä julkaistaan herkkyystarkasteluja eri oletusten suhteen. Lisäksi laskelman laadintaperiaatteita on kuvattu kestävyysvajelaskelmien menetelmäkuvauksessa (Valtiovarainministeriö, 2018). Valtiovarainministeriö pyrkii painottamaan kestävyysvajelaskelmien yhteydessä, että kyse ei ole ennusteista, vaan painelaskelmasta. Painelaskelma kuvaa sitä, miten julkinen talous kehittyisi, jos jatkettaisiin nykyisen lainsäädännön mukaan eikä uusia poliittisia päätöksiä ei tehtäisi, kun samalla huomioidaan väestöennuste ja muut taustaoletukset.

    Seuraavassa on esitetty vastauksia joihinkin blogissa esille nostettuihin väitteisiin:

    ”Merkittävin yksittäinen kasvava menoerä laskelmassa on korkomenot. Niiden bkt-osuus nousee 8,5 prosenttiin nykyisestä prosentista. Valtio velkaantuu tämän skenaarion perusteella siten, että velkaa on vuonna 2070 yli 200 prosenttia suhteessa bkt:en, mikä on enemmän kuin kriisin romahduttamalla Kreikalla.”

    Kestävyysvajelaskelma ei itsessään tuota arvioita tulevasta velan määrästä, eikä sitä siten käytetä kestävyysvajelaskelmassa muuttujana. Sen sijaan kestävyysvaje rakentuu kolmesta tekijästä: 1) Lähtövuoden rakenteellinen perusjäämä 2) Nykyisen julkisen velan tulevat korkomenot 3) Tulevien vuosien perusjäämä, johon vaikuttavat keskeisesti ikääntymisen menot ja osaltaan myös omaisuustulojen aleneminen. Tulevaisuuden velkaura ja korkomenot, voidaan kuitenkin laskea mallin tuottamien perusjäämien ja korko-oletusten kautta.

    Kuten alussa todettiin, kyseessä on muuttumattoman politiikan oletusta käyttävä skenaario, jossa alijäämiä kasvattavat lähinnä ikäsidonnaiset menot, minkä vuoksi velkasuhde lähtee kasvuun. Todellisuudessa markkinat tuskin antaisivat Suomen velan nousta 200 prosenttiin BKT:stä, vaan raja tulisi vastaan todennäköisesti paljon aikaisemmin. Lisäksi on huomioitava, että laskelmassa maksettava korkotaso ei reagoi velan tasoon. Näin ollen kyseessä ei ole suoranainen velkakestävyyslaskelma.

    ”Suomi laski liikkeelle vuonna 2017 2,5 miljardin euron edestä 30-vuotisia velkakirjoja, joiden korko on 1,375 prosenttia. Joku taho osti nuo velkakirjat ja nyt jälkimarkkinoilla niiden arvo on noussut niin paljon, että korko on enää 1,127 prosenttia. Tuo on oman käsitykseni mukaan paras ennuste pitkän aikavälin nimellisten korkojen kehityksestä, sillä joku on oikeasti laittanut rahaa kiinni ennustukseen eli sijoittajilla on ns. skin in the game.”

    Korkojen ennustaminen eteenpäin on hankalaa, jos ei jopa mahdotonta. Pitkien korkojen ennakoima tuleva korkotaso, ei itseasiassa toimi kovin hyvin pitkän aikavälin ennusteena, koska korkojen tasoon vaikuttaa paljon kulloinenkin markkinatilanne. Varsinkin tällä hetkellä, kun keskuspankit ovat elvyttäneet voimallisesti alentaakseen pitkiä korkoja, nykyistä korkotasoa ei voitane pitää normaalina tilana. Pitkällä aikavälillä luonnollinen korkotaso on nähty luontevaksi sitoa potentiaaliseen talouskasvuun kasvukasvuteorian mukaisesti (Laubach ja Williams, 2003).

    Valtiovarainministeriön kestävyyslaskelman korko-oletusta päivitettiin joulukuussa 2018. Tässä yhteydessä reaalikorkoa laskettiin kolmesta prosentista kahteen prosenttiin. Tässä kohtaan on poikettu Euroopan komission yhteisestä 3 % reaalikorko-oletuksesta, joka on koettu liian korkeaksi. Esimerkiksi Obsfeld ja Tesar (2015) tarkastelevat hyvin tätä aihepiiriä kirjoituksessaan.

    Koska Suomessa korkotaso määräytyy pitkälle Euroopan korkotason mukaan, valtiovarainministeriön laskelmassa on päädytty ankkuroimaan korkotaso EU-alueen pitkän aikavälin tuottavuuden kasvuun (ks. tarkemmin Valtiovarainministeriö, 2018). Suomen reaalisen korkotason oletetaan olevan 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin EU:lle oletettu 1,5 % tuottavuuden kasvu. Euroaikana Suomen julkisen velan keskikoron ja EU:n talouskasvun ero on ollut 0,6 prosenttiyksikköä.

    ”Onko nykyisestä laskelmasta siis mitään iloa? Jos korko-oletus nostettaisiin hitaasti neljään, viiteen tai jopa kuuteen prosenttiin, esimerkiksi 20 vuoden aikana, voitaisiin laskelmaa pitää pahimpana skenaariona, joka on hyvä esittää, että ymmärrämme potentiaaliset uhat. Päälaskelma kuitenkin tehtäisiin tuolla markkinoiden ennustamalla korkotasolla. Lisäksi voitaisiin tehdä yksi laskelma nollan prosentin korolla, mikä on todellisuutta Japanissa (kuviossa tummansinisellä). Nykyinen laskelma hieman muuteltuna voisi siis kuvata luottamusvälin ääripäätä.”

    Valtiovarainministeriön kestävyyslaskelmissa on esitetty herkkyystarkastelu korkotason muutoksen vaikutukset kestävyysvajeeseen. Siitä nähdään, että korko-oletuksen lasku itseasiassa hieman kasvattaisi kestävyysvajetta. Tämä johtuu kahdesta syystä: 1) Mikäli valtion lainojen korko-oletusta lasketaan tulisi samalla laskea julkisille varoille saatavaa korkotuottoa, jolloin nettokorkomenot eivät juuri muuttuisi. 2) Diskonttokoron pieneminen johtaa tulevien menojen nykyarvon kasvuun, mikä kasvattaisi kestävyysvajetta.

    Reaalikoron laskeminen nollaan nostaisi kestävyysvajetta noin 0,3 prosenttiyksiköllä. (Reaalikoron laskun ei ole tässä tarkastelussa oletettu vaikuttavan osaketuottoihin ja karkealla laskutavalla sen on oletettu vaikuttavan noin puoleen eläkevarojen tuotosta, jolloin eläkevarojen reaalituotto laskisi pitkällä aikavälillä 3,5 prosentista 2,5 prosenttiin. Tämä laskentatapa poikkeaa hieman valtiovarainministeriön julkaisemissa kestävyysvajelaskelman herkkyystarkasteluista, joissa korkotason muutoksen on oletettu vaikuttavan myös osaketuottoihin.) Vaikka reaalikorko vietäisiin nollaan velkasuhde jatkaisi edelleen kasvua, joskaan ei yhtä nopeasti kuin peruslaskelmassa, mutta vastaavasti julkisen talouden nettovarallisuus alenisi likimain samaa tahtia kuin peruslaskelmassakin.

    Lisäksi on syytä huomata, että julkisen talouden velkasuhteen kehityksen kannalta reaalikorko on olennainen, ei nimelliskorko. Inflaatio-oletus vaikuttaa nimelliskoron lisäksi myös velkasuhdetta laskettaessa jakajana olevaan BKT:n nimelliseen arvoon. Mikäli inflaatioksi oletettaisiin 2 % sijaan 0 %, ei julkisen talouden velkasuhde juuri muuttuisi, sillä se kasvaisi itse asiassa aavistuksen peruslaskelmaa nopeammin.

    ”Kuviossa on esitetty Japanin 10 vuoden valtion velkakirjojen korko. Japani on empiirisesti mielenkiintoinen verrokki, sillä siellä työikäisen väestön (15–64 v.) määrä lähti laskuun jo vuonna 1995, kun Suomessa näin tapahtui 16 vuotta myöhemmin. Jos demografialla on jokin yhteys tasapainokorkotasoon, niin Japanin esimerkki voisi auttaa ymmärtämään potentiaalista Suomenkin korkotason kehitystä.”

    Japanin esimerkki on kiinnostava, ja pitkän aikavälin reaalikorkotason ja väestön ikääntymisen välistä yhteyttä olisi hyödyllistä tukia enemmän. Lisäksi olisi hyvä tarkastella myös ikääntymisen ja talouskasvun yhteyttä. Japanissa korkotason lisäksi myös nimellinen talouskasvu on hidastunut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. Japanin valtion lainojen keskikorko on ollut 1,6 % vuosina 1995–2017, kun samana aika keskimäärinen nimellinen BKT:n kasvu on ollut 0,4 % (Ameco, 2019). Japanin valtionlainojen keskikorko on siis ylittänyt nimellisen BKT:n kasvuvauhdin keskimäärin 1,2 prosenttiyksiköllä viimeisen 22 vuoden aikana. Mikäli Suomen korkoennustetta reivattaisiin huomattavasti alas ikääntymisen takia, olisi syytä tarkastella myös talouden kasvuoletuksia. Tässä on myös muistettava, että Suomen korkotaso määräytyy pitkälle euroalueen korkotason mukaan, kun taas talouskasvu on enemmän kotitekoista, joskin Euroopan kasvulla on siihen vaikutuksensa.

    ”Korjatusta kuviosta nähdään, että todellisuudessa korkolaskelma on järkevöitetty siten, että neljän prosentin nimellinen korko saavutetaan vasta vuonna 2031. Valtiokonttorin esittämien lainaerien perusteella 4 prosentin keskimääräinen korko saavutetaan esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että lainojen erääntyessä aina otetaan vastaava summa lisää lainaa ja uuden lainan korko on 4,5 prosenttia. Tämän prosessin tulisi alkaa tämän vuoden heinäkuussa, jolloin ensimmäinen laina erääntyy. Eli ensi heinäkuuhun mennessä korkojen olisi noustava 4,5 prosenttiin ja tason pysyttävä vuoteen 2031 asti, jotta laskelman oletus toteutuisi.”

    Ei ole täysin selvää miksi valtiolainojen koron tulisi nousta ensi heinäkuuhun mennessä 4,5 prosenttiin, jotta kestävyysvajelaskelman oletukset toteutuisivat. Valtion lainojen keskimääräinen koronkiinnitysaika on noin 5 vuotta (Valtiokonttori, 2019). Jos valtion uusien lainojen keskimääräinen korkotaso nousee tasaisesti saavuttaen 4 % vuoteen 2026 mennessä (olettaen että koronkiinnitysaika ei muutu), kipuaa Suomen velkojen keskikorko neljään prosenttiin vuoden 2031 tietämillä, kuten kestävyyslaskelmassa nykyisellään oletetaan.

    Rehellisesti sanottuna en ole aiemmin törmännyt malliin, jossa diskonttokorko vaihtelee vuosittain tai jossa on useita diskonttokorkoja. Tällaistakin varmasti tehdään muualla. Minulle saa vinkata aiheeseen liittyviä tekstejä.

    Yleensä äärettömän horisontin laskelmissa tosiaan käytetään kiinteää diskonttokorkoa, mutta EU-laskelmissa on lähdetty siitä, että talouskasvun ja julkisen velan koron ero voi vaihdella vuoteen 2070 asti, jonka jälkeen diskonttotekijä on vakio. Tässä taustalla lienee ajatus, että maiden korkotasot määräytyvät yhteisesti, mutta maakohtaisesti talouskehitys voi olla erilainen ennen kuin niiden oletetaan konvergoituvat pitkällä aikavälillä (Euroopan komissio, 2009).

    Juho Kostiainen
    Neuvotteleva virkamies, VM

    Ilari Ahola
    Finanssiasiantuntija, VM

    Lähteet:

    Ameco (2019): Euroopan komission tilastotietokanta, viitattu 8.2.2019.

    Euroopan komissio (2009): Sustainability Report 2009, European Economy 9/2009.

    Laubach, T. ja Williams, J. C. (2003): “Measuring the Natural Rate of Interest”, Review of Economics and Statistics 85 (4, November), 1 063–1 070.

    Valtiokonttori (2019): Valtionvelan korkoherkkyys – tilasto, viitattu 8.2.2019.

    Obsfeld, M. ja Tesar, L. (2015): The Decline in Long-Term Interest Rates, Blogi-kirjoitus.

    Valtiovarainministeriö (2018): Valtiovarainministeriön kestävyysvajelaskelmien menetelmäkuvaus 17.12.2018.

  3. Kiitokset vastauksista ja pahoittelut hitaasta reagoinnista.

    “Painelaskelma kuvaa sitä, miten julkinen talous kehittyisi, jos jatkettaisiin nykyisen lainsäädännön mukaan eikä uusia poliittisia päätöksiä ei tehtäisi, kun samalla huomioidaan väestöennuste ja muut taustaoletukset.”

    Juuri näin. Taustaoletukset on siten tärkeää saada järkeviksi jotta laskelmasta on hyötyä.

    “Korkojen ennustaminen eteenpäin on hankalaa, jos ei jopa mahdotonta.”

    Tämä on tärkeä pointti. Osittain on vaikeaa, osittain tiedämme varmasti koron. Mm. tuon mainitsemani 2,5 miljardin euron osalta tiedämme koron vuoteen 2047 asti. Loppuosalta todella joudumme käyttämään parasta arvausta.

    Taloustieteessä tehokkaiden markkinoiden hypoteesi tarkoittaa sitä että markkinahinta sisältää kaiken tarjolla olevan tiedon. Tietoa voi olla vähän mitä tulee esim. 30 vuotta tulevaisuuteen ja silloin markkinoiden ennuste voi olla huono, mutta parempaakaan ei ole tarjolla.

    Kun korot laitetaan oikealle tasolle, myös diskonttokorko täytyy asettaa uudella säännöllä, olettaen, että lähtökohtaisesti haetaan positiivista diskonttokorkoa. Tämä tarkoittaa, että kestävyysvajelaskelman taustalla olevaa filosofiaa pitää pohtia hieman laajemmin.

    “Reaalikoron laskeminen nollaan nostaisi kestävyysvajetta noin 0,3 prosenttiyksiköllä. Reaalikoron laskun ei ole tässä tarkastelussa oletettu vaikuttavan osaketuottoihin ja karkealla laskutavalla sen on oletettu vaikuttavan noin puoleen eläkevarojen tuotosta, jolloin eläkevarojen reaalituotto laskisi pitkällä aikavälillä 3,5 prosentista 2,5 prosenttiin.”

    Nämä lähtökohtaisesti kannattaisi kalibroida todellisiin lukuihin, niin joka kohdassa olisi vähemmän virheiden lähteitä. Viime vuonna korkosijoituksissa oli saamieni tietojen mukaan 37,7 % sijoituksista. Tarkat luvut on selvitettävissä julkisista tietolähteistä. Reaalikorko tässä tarkoittaa Suomen julkisen velan korkoa. Toisaalta, on olemassa monia reaalikorkoja. Esimerkiksi Italian julkisen velan korko on huomattavasti Suomen velan korkoa korkeampi. Eläkevarojen korkosijoitusten rakenne olisi tässä yhteydessä hyvä käydä läpi.

    “Mikäli Suomen korkoennustetta reivattaisiin huomattavasti alas ikääntymisen takia, olisi syytä tarkastella myös talouden kasvuoletuksia.”

    Olen samaa mieltä, että niitä tulisi tarkastella uudestaan. EKP:n inflaatiotavoite ei vaikuta täysin uskottavalta tällä hetkellä.

    “Jos valtion uusien lainojen keskimääräinen korkotaso nousee tasaisesti saavuttaen 4 % vuoteen 2026 mennessä (olettaen että koronkiinnitysaika ei muutu), kipuaa Suomen velkojen keskikorko neljään prosenttiin vuoden 2031 tietämillä, kuten kestävyyslaskelmassa nykyisellään oletetaan.”

    Suomella on monta lainaerää, jotka menevät vuoden 2031 yli. Niiden korko on jo kiinnitetty.

    Tämän linkin takana on vielä lisää tarkasteluja ja keskustelua.
    http://www.labour.fi/ty/tylehti/talous-yhteiskunta-1-2019/kestavyysvaje-johtaa-talouspolitiikan-harhapoluille/

    • Ko. linkissä sanotaan kestävyysvajeen johtuvan väestön ikääntymisestä;”Kestävyysvajeella tarkoitetaan sitä, että julkisen talouden tulot eivät pitkällä aikavälillä riitä kattamaan julkisia menoja. Kestävyysvaje johtuu siitä, että väestö ikääntyy, ja se kasvattaa julkisia menoja.”

      Tuo ei voi olla ainoa peruste kestävyysvajeen syntyyn, sillä ns. haittamaahanmuuttopolitiikka on aiheuttanut ja aiheuttaa jatkuvasti mrd-luokan kestävyysvajeen tuottamattomalla turvapaikkapolitiikalla. Tästä on uusin tutkimustulos julkistettu tällä viikolla tutkija Samuli Sa,isen toimittamana. Tätä ei vain haluta jostain kumman syystä kertoa kestävyysvajekertoilun yhteydessä. Miksihän näin tehdään?

      Puhutaan ylisuuren oletus-korkoprosentin käyttämisestä laskelmassa, joten jo yksistään tuolla seikalla on peitelty tuottamattoman maahanmuuton aiheuttamaa kestävyysvajetta vuosikausia. Tästä seuraa aina se, että leikkauspolitiikka jatkuu aina vuodesta toiseen jollei tuottavuus kasva hyvin olellisesti nykyisestä.

      Varautukaa kansalaiset suuriin leikkauksiin tai vaihtoehtoisesti velkaisuuden lisääntymiseen niin julkisella sektorilla kuin yksityiselläkin, jotta elämisen mahdollisuus voi jatkua tulojen pienentyessä. Tulot tulevat pienenemään jokseenkin varmasti pieni- ja keskituloisten kohdalla. Jaettava määrä ei kasva, mutta jakajien määrä kasvaa. Hyvin yksinkertainen yhtälö.

  4. Onhan tuo “kestävyysvajeen” laskeminen aika asenteellista puuhaa. Taustalla olevia ennakkoehtoja ei ole julkisuudessa kerrottu, joten kyseessä on selvästi tarkoitushakuista vaikuttamista.

    Muutamia pointteja “kestävyysvajeen” laskennan mahdottomuudesta:

    Laskennassa on julkilausumattomana ennakkoehtona yhteisvaluutta Euron säilyminen ja meidän kuuluminen siihen. Euron toimimattomuus on niin fakta kuin mikään taloustieteessä voi olla. Yhteisvaluuttaprojektin ongelmat ovat olleet tiedossa jo vuodesta 1971 (Kaldor). Kestävyysvajeen korkolaskenta menettää merkityksensä jos siirtyisimme omaan kelluvaan valuuttaan ja funktionaaliseen julkisentalouden rahoitukseen. Tuolloin valtio on suvereeni, eli velkaantuu itselleen. Kelluvat valuutat ovat valuuttapolitiikan sääntö ja yhteisvaluutat poikkeus. Euro vielä erityisen negatiivinen poikkeus. Laskennan taustalla on EMU-säännöt kaikkien ongelmineen. Säilyykö Euro, on se kysymys. Kansantalouden toiminnan ja yhteisöjen vakauden näkökulmasta Euron hajoaminen on todennäköisempää kuin sen säilyminen, hajoaminen ehdottomasti toivottavaa.

    Tuottavuuden kehitys on yli viisinkertaistunut sitten 1950-luvun. Vaikka tuota tuottavuuden kasvua on hävitetty turhaan ja haitalliseen työhön, on meillä yltäkyllin työvoimaa pitämään huolta ikääntyvästä väestöstä tulevaisuudessakin. Jos todellista kestävyysvajetta olisi tulossa, tarkoittaisi se sitä ettei “käsipareja” riittäisi tuottamaan kaikkia yhteisön tarvitsemia tuotteita ja palveluja. Kuten tuottavuus kehityskin kertoo, on vaikea kuvitella sellaista tilannetta, jossa kasvava vanhusväestö jäisi hoitamatta pahimmassakaan skenaariossa. Tästäkin näkökulmasta “kestävyysvajelaskelmat” pyrkivät harhauttamaan lukijaansa. Tässä kohdassa laskelmien julkilausumattomana ennakkoehtona on tulojaon pitäminen samalla tavalla pääomien kertymistä suosivana kuin nykyään. Noissa laskelmissa verotuksella ei pyritä tasaamaa järjestelmän tuottamaa pääomien keskittymistä. Tuollaisella ennakkoehdolla julkisen ja muunkin velkaantumisen tuottamat pääomat holvaantuvat kuten nykyään. Holvaajia ovat nykyään talouseliitti, suurkorporaatiot ja instituutiot kuten eläkejärjestelmä. Eli virallisen “kestävyyslaskelman” ennakkoehtona on nykyinen tulonjakojärjestelmä, ikään kuin mitään paineita sen muuttamiseen ei olisi.

    Kolmantena heikkoutena “kestävyyslaskelmissa” on reaalinen todellisuus. Laskelmissa käsitellään tulevaisuutta ikään kuin reaalimaailmasta irrallisena “toimijana”. Siinä ei huomioida eikä voidakaan huomioida ilmastonmuutoksen, ekosysteemin romahtamisen, fossiilisten resurssien niukkenemisen, teknologian kehityksen tai minkään yllättävän ilmiön vaikutusta tulevaisuuteen. Vuosikymmenien päähän tehtävät kestävyys laskelmat ilman monipuolista skenaario-tarkastelua eivät ole vain hyödyttömiä vaan lähinnä propagandista vaikuttamista.

    “Kestävyyslaskelmien” takaa paistaa poliittinen väri.

Jätä vastaus Sirpa Abdallah Peruuta

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share