Takaisin

VM ja veropolitiikka

VM ja veropolitiikka

Valtiovarainministeriö julkaisi 4.2. katsauksensa talous- ja hallintopolitiikkaan. Näissä avauksissa on paljon hyvää, ja silloin kun tavoite on avata vaihtoehtoja julkisen vallan politiikalle, ovat virkamiesten puheenvuorot vain kannatettavia. Jos näkemykset voi nähdä poliittisina, voi olla kyseenalaisempaa, miksi virkamiehet esittelevät niitä.

Ehkä helpoin maali avauksessa oli Päivi Nergin esittelemä näkemys soten ja muun hallinnon tehostamisista aiheutuvista säästöistä. Olisi hyvä lopettaa sellaiset fantasiat, että samaan aikaan voidaan pitää palvelujen tasosta kiinni ja säästää kustannuksissa. Tässä en kuitenkaan enempää käsittele tätä ilmeistä maalia. Hieman vähemmän ilmeinen ongelma VM:n avauksissa liittyykin veropolitiikkaan ja näkemyksiin verojen ja menoleikkauksien tasapainosta sekä suositusten tutkimuksellisesta perustasta.

VM esitti näkemyksissään, että julkinen talous on edelleen alijäämäinen, eikä talouden puskureita tuleviin taantumiin ole kerätty. Tästä yleiskuvasta olen täysin samaa mieltä. Monet taloustieteilijät myös varmasti yhtyvät näkemykseen, että olisi edullista, jos talouden rakenne olisi parempi, työllisyys olisi korkeampi ja sitä tai muuta kautta julkiset tulot olisivat vahvemmat suhteessa menoihin. Virkamiesten onkin mielestäni aiheellista esittää tällaisia tilannekuvia ja huomioita julkisen talouden asemasta.

Talouspolitiikan keinot kuitenkin ovat osittain aina myös poliittisia mielipiteitä. En allekirjoita Suomessa yleistä näkemystä siitä, ettei ansiotuloveroja voida nostaa. Perustelu ansiotuloverojen nostamattomuudelle talouspoliittisissa suosituksissa on, että se johtaisi työnteon suureen alenemiseen. Tällaista näkemystä eivät kuitenkaan empiiriset tutkimukset tue.

Samalla VM:n toistama näkemys on, että julkinen talous pysyy paremmassa kurissa menoja leikkaamalla kuin veroja nostamalla. Mikään taloudellinen tutkimus ei tue näitä näkemyksiä niin voimakkaasti, että ne voisi nähdä neutraaleina virkamiesten suosituksina. Sen sijaan verojen nosto tai menojen leikkaus kohdistuu eri osiin väestöstä.

Ihan lyhyt jäsentely tästä: tuloverotuksen nosto mekaanisesti kohdistuu niihin, jotka maksavat tuloveroja ja tulonsiirrot puolestaan niihin, jotka niitä saavat. Tuloveroja maksavat keski- ja suurituloiset suhteellisesti eniten, tulonsiirtoja enemmän taas saavat pienituloiset.

Suuri verojen nostoon liittyvä pelko tuntuu olevan usko siihen, että korkeammat verot johtavat merkittävään verotettavien tulojen alenemiseen. Ihmiset jättäytyisivät pois töistä, jos tuloveroastetta nostettaisiin. Näin ei kuitenkaan taloustieteellisten tutkimusten mukaan tapahtuisi voimakkaasti, vaan tuloveroasteen noston on havaittu johtavan yleensä varsin maltillisiin muutoksiin työmäärissä. Silloin kun veroasteen johdosta ihmisten ennen veroja saamat tulot eivät paljoa muutu, veroja voi kasvattaa verotuksen tehokkuusperiaatteen mukaisesti. Verotuksen oikeudenmukaisuusperiaate voi olla ristiriidassa tämän kanssa, joten veroja ei haluta kasvattaa liikaa, koska sitä ei nähdä oikeudenmukaisena.

Tämän jälkimmäisen pitäisi kuitenkin olla poliittinen näkemys, eikä esimerkiksi valtionvarainministeriön virkamiesten esittämä. Virkamiesnäkemysten ei pitäisi perustua poliittisiin näkemyksiin. Taloustieteellinen empiirinen tutkimus ei puolla näkemystä, että verojen korottaminen aiheuttaisi suurta vääristymää talouteen.

Pitäisiköhän politiikka jättää poliitikoille?

Share

VM ja veropolitiikka

  1. Korkea progressio heikentää motivaatiota tehdä ylimääräistä työtä viikonloppuisin tai keikkoja lomilla. Yli 50 % progressiivisen veroaste on myrkkyä ahkeroinnille.

    Syklisillä kilpailluilla aloilla voi olla rajujakin määriä ylityötä ja lisätyötä, mikä nykyisin jää tekemättä

    Miksi verojaukauma kuuluisi SAK.n lobbarille ? Hienoa että virkamiehen sanovat ääneen sen että eläkejärjestelmän kuormitus on jo nyt äärirajoilla.

    Harmi ettei SAK lobbaus haluaa myöntää tosiasioita,

  2. Yli 50 prosentin veroaste. Kuinka monella työntekijällä sellainen on?

  3. Juuri kaikkein vauraimpien pääomaverotuksen korotus vahvistaisi kaikkien kannalta oikeudenmukaista ja työntekoon kannustavaa yhteiskunnan rakentamista. Olennainen verotuksellinen ristiriita on omistamisesta saadun tulon (pääomatulon) ja työnteolla ansaitun tulon (palkan) välillä. Varallisuuserot ovat kasvussa. Ks. tutkijat Riihelä, Sullström & Tuomola: Varallisuus ja varallisuuserot Suomessa. http://www.labour.fi/ty/tylehti/ty/ty22017/ty22017pdf/ty22017TuomalaRiihelaSullstrom.pdf

  4. Niillä, joilla on varaa pääomatuloilla kasvattaa varallisuuttaa, on myös silloin oltava varaa maksaa varallisuusveronsa itse, vaikka varallisuusvero nousisi. Sellainenkin mahdollisuus on, että sitä varallisuutta voi oikeasti laskea, jos tuntuu ettei varallisuusveron maksaminen onnistu. Ei kaikki rikkaat ole yhtä äveriäitä.
    Palkansaajalla kuitenkin pitää olla mahdollisuus elättää itsensä lisäksi perheensä ja saada kohtuuhintainen katto päänsä päälle suojaksi talvea vastaan kokopäivätyöstä hankkimallaan tulolla. Ne, jotka joutuu olemaan ehkä pakottavista syistä osaaika työssä, tulee olla mahdollisuus saada, ilman nöyryyttävää viranomaisen kohtaamista, tulonsiirtoja, jotta elämä perheessä voi jatkua säällisellä tasolla traumaantumista välttäen.
    Minusta tämä on poliitikkojen työtä ja poliitikkojen pitää sisäistää tuo pohjoismaalainen tasavertainen tulonjako hyvinvointivaltiossa.
    Olen vain sairaanhoitaja, luottamusmies ja nainen, perheen äiti, työkyvyttömän miehen avovaimo, jolla on elämästä kokemusta puoliorpoudesta reuman runteleman äidin kasvattamana. Tuolloin 70-80-luvuilla lapsena ollessani KELA eikä Työvoimatoimisto, ottanut kumpikaan koppia, kun äitini ei enää jaksanut käydä yksin markkinoilla pitkin Suomen markkinatoreilla myymässä. Äidille ei siis koskaan löydetty helpompaa työtä ja saimme elää kituuttaa todella pienillä tuloilla. Veljeni valmistuivat teknikoksi ja insinööriksi ja heillä on hyvät tulot, mutta minä kävin myös lukion ja luin sairaanhoitajaksi ja kasvatin perheen siinä samalla. Nyt minulta on viety Herrojen hallituksen herrojen taholta tulevasta eläkkeestäkin tuloja saati sitten, että olisin voinut osallistua kuluttamiseen, jota hallitus peräänkuulutti. Asun vielä Keski-Suomen pohjoisosassa ja autoilukin on kirosana, mutta työmatkaa 39km yhteen suuntaan ja julkisia kulkuneuvoja kolmivuorotyöhön ei ole. Kiky lisäsi kolmenviikon listaan 1,5 tuntia lisää (niillä joilla yleistyöaika laitettiin pakolla työaika lisääntyi vielä 2,5 tunnilla), ilman että tulot muuttui. Ja siiten minunkin järjellä ajateltuna saan lukea lehdestä, että “tuli kunnille yllätyksenä verotulojen lasku”. Minunkin järjellä varustettuna KIKY on nyt se kirosana eli se ei saanut aikaan muuta kuin vientiyritysten osinkojen jaon jatkuvan omistajille ja yritysten herrojen tilipussin kasvun.
    Toivonkin vain, että saatte noihin VM:n virkamiehiin yhteyden ja pääsette näyttämään heille vertaillen, miten asoita voi hoitaa toisin. Kiitos mielenkiintoisista jutuista.

Jätä vastaus Pekka Ruska Peruuta

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A 6. krs
00530 Helsinki

Puh. (09) 2535 7330

Yhteyshenkilöt

Viestintäkoordinaattori
Essi Lindberg
Puh. (09) 2535 7346

Hallintosihteeri
Jaana Toivainen
Puh. (09) 2535 7341

design N&S

Valokuvat: Maarit Kytöharju


Share
Share